Norja on paska maa Eurooppa-politiikkansa takia, eristäytyminen EU:sta ärsyttää EU-asioiden parissa työskentelevää ystävääni. Sama se, vaikka maisemat ja sauvakirkot olisivatkin hienoja.
Ennen matkaa Puolaan muuan tuttavani syyti sylikaupalla syitä olla matkaamatta Puolaan: paska politiikka (hullut veljekset pääministerinä ja presidenttinä), suvaitsemattomuuden yleisyys (esim. homofobia ja antisemitismi) ja vielä huonokuntoiset tietkin. Sama se, vaikka kahvilat olisivatkin ihania ja puolalaiset mukavia.
Puolisoni ei matkusta maihin, joissa kuolemanrangaistus on voimassa. Vaikka hän tunnustaa, että tuskin löytyy sellaista lintukotoa, jossa ei ihmisoikeuksia rikottaisi, hän pyrkii kuitenkin välttelemään maita, joissa rikkomukset ovat erityisen räikeitä. Hän ei siis suostu matkustamaan kanssani Venäjälle, muttei kyllä erityisesti paheksunut minun kesäreissuani Karjalaan. Käytännössä raja menee kai siinä, että Isossa-Britanniassa kyllä matkustetaan, mutta Yhdysvaltoihin ei mennä. Ei sillä että olisi rahaakaan.
Minun on vaikea liittää politiikkaa matkustamiseen. En Puolassa ajatellut ihmisiä tavatessani, olivatko he mahdollisesti ahdasmielisiä juutalaisvihaajia. En Norjassa pohtinut 7-eleven-kioskilla karkkia ostaessani, että tämäkin myyjä on ratas koneistossa, joka pysyttelee irti tietystä eurooppalaisesta taloudellisesta yhteystyötä. En osaa ajatella maita valtioina, enkä ihmisiä äänestäjinä. En osaa ajatella, että matkustamalla johonkin maahan tukisin myös sen politiikkaa.
Uutinen kaupallisen valaanpyynnin aloittamisesta Islannissa voisi saada minut miettimään, haluanko todella matkustaa Islantiin. (Tosin minun on tunnustettava, että luulin Islannin harjoittavan kaupallista valaanpyyntiä jo entuudestaan, eikä se saanut minua harkitsemaan uudelleen edellistä matkaa.)Internetin uutiskeskustelupalstoilla on väläytelty ajatusta Islanti-boikotista. Greenpeacen taktiikka Islannin valaskysymyksessä on toisenlainen: se kokeilee käänteistä boikottia. Järjestön Internet-sivuilla kerrotaan:
Tunnustan, että Islanti-vetoomuksen allekirjoittaminen on osaltani tekopyhyyttä. MyösIslannin valaanlihamarkkinat ovat olemattomat. Silti valaanpyyntilupa on myönnetty yhdelle pyytäjälle. Islannin tulisi pyrkiä ennen kaikkea hyötymään turismista ja valaidenkatselun lisääntyvästä suosiosta, eikä herättää henkiin vanhanaikaista ja tarpeetonta teollisuudenhaaraa, joka lisäksi vahingoittaa maan imagoa. - -
Islantilainen valasturismi tunnetaan ympäri maailman.Se on tuottoisaa toimintaa, ja on hyvä esimerkki vastuullisesta tavasta hyödyttää merta elinkeinossaan. Useimmat islantilaiset ovat luonnonystäviä, ja kalastusviranomaisten lupapäätös ei varmasti ilahduta heitä.
Lupa olisi peruttava ennen kuin ensimmäistäkään valasta tapetaan. Voit itse vaikuttaa allekirjoittamalla Islanti-vetoomuksemme. Kymmenet tuhannet ihmiset
ovat vetoomuksen kautta luvanneet harkitsevansa matkaa Islantiin, jos maa vain luopuu suunnitelmista aloittaa uudelleen valaanpyynti.
minä olen maistanut valaanlihaa bergeniläisellä torilla - ja pitänyt siitä. Kivalla valasretkellä Pohjois-Islannissa ei tosin käynyt mielessäkään, että valaita voisi syödäkin, vaikka en kyllä miettinyt niiden uhanalaisuuttakaan.
Kansainvälisiä järjestöjä - ajoivatpa ne sitten ihmisoikeuksia, kestävää kehitystä tai eläinten oikeuksia - tarvitaan nimenomaan siksi, että ne nostavat asioita ihmisten tietoisuuteen. Allekirjoitin vetoomuksen, ja jos sillä on vaikutusta Islannin valaspolitiikkaan, voin matkustaa kesällä 2008 hyvillä mielin.
Mahdollisuus on kai sekin, että olen siinä vaiheessa unohtanut koko jutun, sillä valaspolitiikka ei saa minua oikeasti muuttamaan matkustussuunnitelmiani.
