Valasturismi

Greenpeace tuo Internet-sivuillaan esiin, että valasturismi on seka tuottava että kestävä tapa hyödyntää merta elinkeinona. Traveller ei lähtisi valasretkelle, mutta innokas turisti voi lähteäkin. Onneksi, sillä se oli mukavaa.

Retki lähti Húsavíkista, aika tunnetusta valaskaupungista, josta järjestetään paljon retkiä. Satamassa oli ainakin pari erilaista yrittäjää: valitsimme North Sailingin, koska se vaikutti kivemmalta. En muista, oliko meillä järkiperusteita. Retki maksoi 3800 kruunua eli noin 50 euroa. Mikäli valaita ei näy, saa turisti osallistua samalla lipulla toisellekin retkelle. Bonuksena saattaa törmätä lunneihin ja pyöriäisiin, jotka tosin taitavat valaita ollakin.

Retkelle pitää pukeutua lämpimästi, vaikka olisikin kesä: tässä on yksi syy sille, miksi Islantiin kannattaa pakata mukaan myös pipo. Merellä tulee kylmä. Minä kaipasin lämpökerrastoa vaatteiden alle, mutta tunnustan olevani aika mukavuudenhaluinen. Osa meidän paattimme matkustajista oli pukeutunut minuakin huomattavasti huonommin ja lämmittelikin ruumassa suurimman osan matkaa, mikä on aika sääli, sillä sisältä ei näe mitään.

Me saimme matkamme aikana tutustua vain yhteen valaaseen. Se oli lahtivalasnuorukainen, joka näyttäytyi meille muutaman kerran. Sitä oli jännä seurata. Pian oppi erottamaan, milloin valas sukeltaa syvemmälle ja katoaa siis pinnan alle joksikin aikaa.

Lahtivalaasta tuli räpsittyä jonkin verran huonoja kuvia. Huonoja, sillä mitään kovin kummoista asetelmaa ei saa helposti merestä ja jossain kaukaisuudessa näkyvästä evästä. Kokemuksessa ihanaa olikin valaiden etsiminen ja pelkkä merellä oleminen. Oli mukavaa seurata lintuja ja nauttia tuulesta ja raikkaudesta. Ja jännittää, nousisiko jostakin yhtäkkiä valas pintaan tai lentäisikö lunni niin läheltä, että siitä saisi kuvan. Matkan kruunasi lämmin kaakao ja kanelipulla.

Húsavík ei ole ainoa valasturismipaikka. Tilaisuuksia valaiden pongaukseen löytyy rannikolta ympäri Islantia. Húsavíkissa valasretkeen voi yhdistää vierailun valasmuseossa tai fallologisessa museossa.


Valasturismista riippuvaisella húsavíklaisella North sailingilla on kaupallisia syitä vastustaa valaanpyyntiä Islannissa. Silti minusta on kiinnostavaa, että yritys ottaa asiaan niin voimakkaasti kantaa kotisivuillaan. Se haluaa tuoda esiin mm. seuraavaa:
- Islantilaisilla ei ole oikeutta tai velvollisuutta valaidenpyyntiin omilla aluevesillään, kuten väitetään, sillä valaat muuttavat ja elävät osan ajasta kansainvälisillä vesillä.
- Siitä, minkälainen vaikutus valailla on eri kalalajeihin tulisi tehdä riippumatonta ja uskottavaa tieteellistä tutkimusta.
- Se, että kalateollisuusministeri teki päätöksensä valaanpyynnistä konsultoimatta muita asianomaisia, on tuomittavaa, sillä päätös vaikuttaa voimakkaasti mm. matkailualaan ja vientiin.
- North Sailing uskoo, että päätökseen valaanpyynnin aloittamisesta ovat vaikuttaneet pikemminkin tunnesyyt kuin taloudelliset tai biologiset perusteet.

Lisäksi North Sailing muistuttaa, että valasturismi toimii harmoniassa luonnon (sekä kansainvälisen yhteisön!) kanssa ja synnyttää työpaikkoja. Tuntuukin siltä, että North Sailing on aika pitkälti synkassa Greenpeacen kanssa. Eikä turhaan, elinkeino on vaarassa.

Pikainen surffailu muiden valasturismiin perustuvien yritysten sivuilla paljastaa, että myös muut ovat varpaillaan. Reykjavíklaisen Whale Watching Centren sivuilla neuvotaan, miten päätöksestä kannataa protestoida. Sivulla vedotaan turisteihin: älkää jättäkö matkustamatta Islantiin, sillä nimenomaan matkailuala on voimakkaasti valaiden brutaalia tappamista vastaan.

Yritysten yhteinen viesti ei jää epäselväksi. Nämä miehet ovat vastuussa: Kalateollisuusministeri Einar K. Gudfinnsson (sähköposti ekg@ekg.is, islanninkielinen kotisivu www.ekg.is) ja Islannin pääministeri Geir H. Haarde (sähköposti geir@althingi.is). Einarin kotisivuilla on blogi, jossa kommentoidaan (islanniksi) valastilannetta ja kuviakin löytyy.

Valaista vielä

En ole vielä jättänyt valaskysymyksen pohdintaa, mikä on pienoinen yllätys itsellenikin. Lueskelin tarkemmin Internetin keskustelupalstaa, jonne eilenkin linkitin. Mukana oli monenlaista hölmöä kommenttia, mutta myös ihan asiallisia argumentteja puolesta ja vastaan.

Minulle keskeinen pointti oli se, ettei kyse ole varsinaisesti valaiden uhanalaisuudesta. Lahtivalaita, joita pyyntilupa koskee, on ilmeisesti puolesta miljoonasta miljoonaan yksilöä. Tällaisessa määrässä 39 valaan määrä ei paljoa paina (tosin ilmeisesti yhdeksän pyydettävistä on erittäin uhanalaisia sillivalaita).

Lahtivalaiden kohdalla olennaista on se tapa, jolla niitä pyydetään. Toiset väittävät, että pyyntiä valvotaan tarkasti ja paikalla on ammattilaiset, jotta kuolema valaalle olisi mahdollisimman nopea. Toisaalta sanotaan, että kuolema on pyydetylle valaalle erityisen tuskallinen. Näin Internetissä järkyttävän videon, joka on muutamaan minuuttiin typistetty versio lahtivalaan puoli tuntia kestäneestä kuolinkamppailusta.

Ehkä täytyy ottaa tiukempi linja ja välttää valastuotteita jatkossa, myös toreilla. En tiedä, onko valaanpyynti Islannissa yhtä brutaalia kuin videossa. On kuitenkin vastenmielistä ajatella, että se nuori lahtivalas, jota seurasimme Husavíkin edustalla valasretkellämme, joutuisi kokemaan mitään läheskään yhtä kamalaa kuin videon valasparka.

Politiikasta ja matkustamisesta

Joskus - ennen Islantia - hehkutin ystävälleni Norjan ylimaallista ihanuutta. Sain tylyn tyrmäyksen; en muista mitä sanoja ystäväni käytti, mutta viesti oli: "Norja on ihan paska maa." Hämmästyin ja häkellyin, hädintuskin tajusin kysyä, milloinka ystäväni oli käynyt Norjassa. Kävi ilmi, ettei ollut.

Norja on paska maa Eurooppa-politiikkansa takia, eristäytyminen EU:sta ärsyttää EU-asioiden parissa työskentelevää ystävääni. Sama se, vaikka maisemat ja sauvakirkot olisivatkin hienoja.

Ennen matkaa Puolaan muuan tuttavani syyti sylikaupalla syitä olla matkaamatta Puolaan: paska politiikka (hullut veljekset pääministerinä ja presidenttinä), suvaitsemattomuuden yleisyys (esim. homofobia ja antisemitismi) ja vielä huonokuntoiset tietkin. Sama se, vaikka kahvilat olisivatkin ihania ja puolalaiset mukavia.

Puolisoni ei matkusta maihin, joissa kuolemanrangaistus on voimassa. Vaikka hän tunnustaa, että tuskin löytyy sellaista lintukotoa, jossa ei ihmisoikeuksia rikottaisi, hän pyrkii kuitenkin välttelemään maita, joissa rikkomukset ovat erityisen räikeitä. Hän ei siis suostu matkustamaan kanssani Venäjälle, muttei kyllä erityisesti paheksunut minun kesäreissuani Karjalaan. Käytännössä raja menee kai siinä, että Isossa-Britanniassa kyllä matkustetaan, mutta Yhdysvaltoihin ei mennä. Ei sillä että olisi rahaakaan.

Minun on vaikea liittää politiikkaa matkustamiseen. En Puolassa ajatellut ihmisiä tavatessani, olivatko he mahdollisesti ahdasmielisiä juutalaisvihaajia. En Norjassa pohtinut 7-eleven-kioskilla karkkia ostaessani, että tämäkin myyjä on ratas koneistossa, joka pysyttelee irti tietystä eurooppalaisesta taloudellisesta yhteystyötä. En osaa ajatella maita valtioina, enkä ihmisiä äänestäjinä. En osaa ajatella, että matkustamalla johonkin maahan tukisin myös sen politiikkaa.

Uutinen kaupallisen valaanpyynnin aloittamisesta Islannissa voisi saada minut miettimään, haluanko todella matkustaa Islantiin. (Tosin minun on tunnustettava, että luulin Islannin harjoittavan kaupallista valaanpyyntiä jo entuudestaan, eikä se saanut minua harkitsemaan uudelleen edellistä matkaa.)Internetin uutiskeskustelupalstoilla on väläytelty ajatusta Islanti-boikotista. Greenpeacen taktiikka Islannin valaskysymyksessä on toisenlainen: se kokeilee käänteistä boikottia. Järjestön Internet-sivuilla kerrotaan:

Islannin valaanlihamarkkinat ovat olemattomat. Silti valaanpyyntilupa on myönnetty yhdelle pyytäjälle. Islannin tulisi pyrkiä ennen kaikkea hyötymään turismista ja valaidenkatselun lisääntyvästä suosiosta, eikä herättää henkiin vanhanaikaista ja tarpeetonta teollisuudenhaaraa, joka lisäksi vahingoittaa maan imagoa. - -

Islantilainen valasturismi tunnetaan ympäri maailman.Se on tuottoisaa toimintaa, ja on hyvä esimerkki vastuullisesta tavasta hyödyttää merta elinkeinossaan. Useimmat islantilaiset ovat luonnonystäviä, ja kalastusviranomaisten lupapäätös ei varmasti ilahduta heitä.

Lupa olisi peruttava ennen kuin ensimmäistäkään valasta tapetaan. Voit itse vaikuttaa allekirjoittamalla Islanti-vetoomuksemme. Kymmenet tuhannet ihmiset
ovat vetoomuksen kautta luvanneet harkitsevansa matkaa Islantiin, jos maa vain luopuu suunnitelmista aloittaa uudelleen valaanpyynti.

Tunnustan, että Islanti-vetoomuksen allekirjoittaminen on osaltani tekopyhyyttä. Myös
minä olen maistanut valaanlihaa bergeniläisellä torilla - ja pitänyt siitä. Kivalla valasretkellä Pohjois-Islannissa ei tosin käynyt mielessäkään, että valaita voisi syödäkin, vaikka en kyllä miettinyt niiden uhanalaisuuttakaan.

Kansainvälisiä järjestöjä - ajoivatpa ne sitten ihmisoikeuksia, kestävää kehitystä tai eläinten oikeuksia - tarvitaan nimenomaan siksi, että ne nostavat asioita ihmisten tietoisuuteen. Allekirjoitin vetoomuksen, ja jos sillä on vaikutusta Islannin valaspolitiikkaan, voin matkustaa kesällä 2008 hyvillä mielin.

Mahdollisuus on kai sekin, että olen siinä vaiheessa unohtanut koko jutun, sillä valaspolitiikka ei saa minua oikeasti muuttamaan matkustussuunnitelmiani.