Reykjavíkin kohokohdat

Lisään kuvia myöhemmin

1. Fotografi-valokuvaliike

Ari Sigvaldasonin ihastuttava liike tarjoaa valokuvia ja muotia. Arin kuvissa vilahtelevat Reykjavíkin ikkunat ja elämä niiden takana. Kuvia voi ostaa, mutta pelkästään niiden katselu on hieno kokemus. Minun oli aivan pakko saada muutama, ehkä keittiön seinälle...

Skólavörðustigur 22

2. Kurlproject Iceland

Islantilaisessa muotisuunnittelussa yhdistyvät usein perinteiset materiaalit ja nykyaikaiset muodot. Suosikkini on ehkä tämä Erna Óðinsdóttirin Kurlproject. Jotain jo ostin, jotain jäi vielä liikkeeseenkin.

Laugavegur ?

3. Ravintola Fjalakötturinn

On vaikea uskoa, että tätä ruokakokemusta Islanti voi ylittää. Valitsin Fish Fantasy -menun, joka sisältää alku- ja pääruuan tuoretta kalaa. Pienen sillimaistiaisen jälkeen sain herkullisen keiton, jossa oli katkarapuja ja kalaa. Pääruokana oli lohta ja merikrottia, parsaa ja vihanneksia. Maukkaan aterian kruunasi paikan erikoisuus Suklaata kuudella eri tavalla: jäätelöä, vanukasta, moussea, kakkua pienissä lasipurkeissa.

Aðalstræti 16

4. Café Stofan

Kahvihetki kuin mummolan olohuoneessa. Vanhat sohvat tuovat tunnelmaa; isoista ikkunoista voi seurata kaupungin menoa - ja toki tulla seuratuksi.

Aðalstræti 7

5. Kjötborg-kulmakauppa

Pieni puoti on joillekin tuttu Helga Rakel Rafnsdóttirin ja Hulda Rós Guðnadóttirin dokumenttielokuvasta, joka on nähty myös meillä Suomessa. Minulle kulmakauppa on merkityksellinen paikkana, jossa kävin ensimmäisen kokonaisen keskusteluni islanninniksi. Ostin Lakkris Draumurin - maailman parhaan yhdistelmän suklaata ja lakritsia.

Ásvallagata 19

Aftur heim

Olen romantikko ja annan tänään itselleni oikeuden kutsua Islantia kodiksi.

Edellisestä matkasta on miltei kolme vuotta, ja nyt tulin Islantiin koulututtautumaan. Koulutusviikon yhteydessä onnistuin nipistämään itselleni muutaman ihkaoman päivän värien ja tuulten saarella. Kurssi pidetään Borgarnesissa, ja vapaapäivinä panostan Reykjavíkiin.

Edellisillä matkoilla olemme noudattaneet samaa kaavaa: ensin ympäri saaren kymmenisen päivää ja sitten kolme yötä pääkaupungissa. Molemmilla kerroilla kokemus on ollut samanlainen, ja pääkaupungin syke on ollut vähän liikaa tilan ja rauhan jälkeen. Koska tällä matkalla kaikki on toisin, koen myös kaupungin eri tavalla.

Kaipaan kyllä laavakenttien tilaa ja vapautta, mutta koska takana on julmetun kiireneinen viikko, kuukausi ja lukuvuosi, tuntuu jo Reykjavík ihastuttavan hitaalta ja rauhoittavalta. Istun kahviloissa, ravintoiloissa sekä puistonpenkeillä ja luen. Autot matelevat kapeilla kaduilla, kiireen tuntu on poissa.

Välillä jopa mietin, voiko lempikaupunkini Akureyri todella olla ihanampi kuin tämä.

Garðskagin majakat

Lähestyvän Islannin reissun kunniaksi sarja muistoja edelliseltä reissulta 2 vuotta sitten...

Kauaa emme malttaneet Njarðvíkissa pyöriä vaan lähdimme Garðskagin suuntaan katsastamaan Reykjanesin karuja maisemia ja majakoita sekä bongailemaan itsetuhoisesti tielle syöksyviä lokkeja.

Paras aika lintubongailuun Garðskagissa on huhti-toukokuu ja syys-lokakuu. Näin kesäkuussakin paikka vaikutti amatöörin silmään varsin kiintoisalta. Paljon vieraita lintuääniä, jotka tulisivat kyllä Islannin matkan aikana tutummiksi.

Garðskagissa on kaksi majakkaa. Vanhempi on 1800-luvun lopulta ja kuvan uudempi vuodelta 1944. Tasaisen harmaa taivas on kuvassa korvattu myöhemmin toisaalla Islannissa kuvatulla tavaalla.

Islannissa on muutama muukin majakka ja se on oikein hyvä kohde majakkaentusiasteille. Islannin majakkaseura kertoo toiminnastaan myös suomeksi!

Ensivaikutelma Islannista oli karu, harmaa ja laakea. Islanti haisi - levälle ja rikille. Islanti oli kuitenkin jotakin niin erilaista, että ensimmäisen päivän mp3:lla nauhoitetut raportit kuulostavat innostuneilta ja viimeinen ennen nukkumaanmenoa väsyneeltä, mutta onnelliselta.

Ensimmäiset silmäykset Islantiin

Sen kunniaksi, että ensi kesän Islannin reissusta on tehty optimistinen kyllä rahoitus jotenkin suttaantuu - periaatepäätös: ensimmäiset kuvat Islannista kesältä 2006.

Matkalta odotimme ennen kaikkea stressitöntä kauneutta ja leppoisaa, mamareille sopivaa rentoa seikkailua. Odotimme, että Islanti olisi jotenkin erilainen ja täyttäisi mielen - ja niinhän siinä kävi. Jopa siinä määrin, että Islannille raivautui sieltä ihan ikioma sopukka.

Ensimmäiset silmäykset Islannin maankamaralle luotiin lentokoneesta hyvää onnea kiitellen: pilvet eivät olleet peittäneet koko saarta. Vatnajökull oli suuri ja valkoinen, veden ja jään maalaama maisema outo. Laavavuorten piikit pistivät silmään.

Mutta sattuiko alempaan kuvaan Jökulsárlón - lohjenneiden jäävuorten palasten täplittämä laguuni, jolla vierailimme vähän myöhemmin?

Satujen Islanti

Olen katsellut viime aikoina aika paljon kesän reissun kuvia. Kiinnitin Impin ottamia kuvia katsellessani huomiota siihen, että näytän niissä onnelliselta. Olin onnellinen Islannissa.

Olisi hölmöä olla tiedostamatta sitä, että Islanti merkitsee minulle lomaa ja vapautta, totaalista irtautumista arjesta. Teoriassa se voisi olla joku toinenkin maa, jossa olisin kesällä ollut onnellinen. Onnen tunteeseen liittyy myös mahdollisuus tehdä omanlaisensa matka omassa tahdissa: kovin usein sopeudun reissussa toisten suunnittelemaan rytmiin, eikä se minua haittaaa.

Ymmärrän senkin, että seuraavan matkan Islanti on toinen. Viime kesän reissua ei saa takaisin.

Uskon kuitenkin, ettei se ole vain vapaus, johon ihastuin, vaan vapaus Islannissa. Eikä se ollut reissu siskon kanssa, joka onnistui, vaan reissu siskon kanssa Islannissa. Harvassa maassa on niin paljon tilaa olla ja hengittää.

Islantilaisessa maisemassa on jotain mystisen lumoavaa. Siihen maisemaan rakastuin. Onneksi sen voi aistia myös islantilaisessa kaunokirjallisuudessa.