Reykjavíkin kohokohdat

Lisään kuvia myöhemmin

1. Fotografi-valokuvaliike

Ari Sigvaldasonin ihastuttava liike tarjoaa valokuvia ja muotia. Arin kuvissa vilahtelevat Reykjavíkin ikkunat ja elämä niiden takana. Kuvia voi ostaa, mutta pelkästään niiden katselu on hieno kokemus. Minun oli aivan pakko saada muutama, ehkä keittiön seinälle...

Skólavörðustigur 22

2. Kurlproject Iceland

Islantilaisessa muotisuunnittelussa yhdistyvät usein perinteiset materiaalit ja nykyaikaiset muodot. Suosikkini on ehkä tämä Erna Óðinsdóttirin Kurlproject. Jotain jo ostin, jotain jäi vielä liikkeeseenkin.

Laugavegur ?

3. Ravintola Fjalakötturinn

On vaikea uskoa, että tätä ruokakokemusta Islanti voi ylittää. Valitsin Fish Fantasy -menun, joka sisältää alku- ja pääruuan tuoretta kalaa. Pienen sillimaistiaisen jälkeen sain herkullisen keiton, jossa oli katkarapuja ja kalaa. Pääruokana oli lohta ja merikrottia, parsaa ja vihanneksia. Maukkaan aterian kruunasi paikan erikoisuus Suklaata kuudella eri tavalla: jäätelöä, vanukasta, moussea, kakkua pienissä lasipurkeissa.

Aðalstræti 16

4. Café Stofan

Kahvihetki kuin mummolan olohuoneessa. Vanhat sohvat tuovat tunnelmaa; isoista ikkunoista voi seurata kaupungin menoa - ja toki tulla seuratuksi.

Aðalstræti 7

5. Kjötborg-kulmakauppa

Pieni puoti on joillekin tuttu Helga Rakel Rafnsdóttirin ja Hulda Rós Guðnadóttirin dokumenttielokuvasta, joka on nähty myös meillä Suomessa. Minulle kulmakauppa on merkityksellinen paikkana, jossa kävin ensimmäisen kokonaisen keskusteluni islanninniksi. Ostin Lakkris Draumurin - maailman parhaan yhdistelmän suklaata ja lakritsia.

Ásvallagata 19

Skyriä saa nyt Suomesta

Kaverini hoksasi hetki sitten (eläköön sosiaalinen media) Pasilan K-marketin hyllyssä Skyriä. Islantilaisen rahkatyyppisen herkun Suomen valloitusta on odoteltu tässä blogissa kesästä 2006 alkaen - nyt skyr siis on täällä.

Harmi vain, että tänne tuodaan hieman teollisemman makuista skyr.is-vaihtoehtoa eikä selvästi herkullisempaa KEA:n skyriä. Miinus on sekin, että valikoimasta puuttuu - ainakin toistaiseksi - maustamaton skyr, joka on herkkua hillon kera. Suunta on kuitenkin oikea.

Nyt siis kyttäämään kauppojen maitohyllyjä!

Vintage-suklaata

Islannin suurin ulkomaalaisryhmä ovat Puolalaiset. Yli 2% maan asukkaista on syntynyt Puolassa.

Islannilla ja Puolalla on ollut erityinen side jo sosialistisella ajalla. Bilateraalisen kauppasuhteen ansiosta eristyneen Islannin suklaapulan piinaamille kansalaisille tuotiin jo 50-luvulla puolalaista Prince Polo-suklaata. Sukupolvi toisensa jälkeen on siis tottunut nauttimaan suklaansa puolalaisena, ja vaikkei Prince Pololla enää vanhaa monopoliasemaansa olekaan, on se edelleen suklaapatukoiden markkinajohtaja Islannissa.

Prince Polo on islantilaisille niin tärkeä instituutio, että sen kulttuurisen merkityksen oppii myös suomalaisella Islannin kielen kurssilla. Satu tiesi siis johdattaa meidät tämän kansainvälisen kulinaarinautinnon lähteille, ja Puolassa asuva veljemme lennätti kassillisen suklaata jouluksi Suomeen. Itse pidin kookosversiosta kovastikin. Se ei toki ole se Aito ja Oikea Prince Polo.

Itseasiassa aidon ja oikean Prince Polo-suklaapatukan haltuun saaminen voi olla jo vähän vaikeaa. Pakkausmateriaali kun on menty muuttamaan muoviseen, jossa suklaa pysyy mukavan tuoreena. Islantilaiset kaipaavat paperikääreessä näivettyneitä ja valkoisiksi vanhentuneita Polojaan.

Minullapa on parin vuoden takainen Prince Polo-patukka, joka jäi reppuni taskuun LOT:n lennolla Varsovasta Poznaniin. Oletteko nyt kateellisia islantilaiset? ;-)

Lähteet:
Statistcs Iceland
Iceland Review Online

Ei mitään hevonpaskaa

Pahoittelut ronskinpuoleisesta otsikosta, mutta tämä postaus ei tosiaankaan ole mitään bullshittiä eikä puppua, eikä myöskään julma kalenterin hukannut aprillipila. Löysin kaupasta - ihan tavismarketista - suklaa-salmiakkilakurakeita. Joo. Juuri niitä.

Luonnollisesti pussi pääsi ostoskoriini. Sisältö ei ollut pettymys. Miten oivallista, että samaan pakettiin on otettu mukaan sekä salmiakkilakritsa- että lakritsaversiot. Juuri näin minä pidänkin tästä eniten! Pistävää salmiakkia saa suussaan välillä taittaa pehmeällä lakritsalla, johon ei kuitenkaan tarvitse kyllästyä, kun saa taas potkua salmiakkilakulla.

Suklaa ei ole mitään Fazeria, mutta ihan kelpo suklaata kuitenkin. Lakun kanssa vähän rasvaisen makuista, mutta ainakin sulaa suussa niinkuin tällaisissa yhdistelmänamuissa pitää, jotta maut sekoittuisivat sopivasti toisiinsa. Salmiakkilakritsa on erinomaisen maistuvaa.

Nautinnon suomalaisillekin kuluttajille toimittaa tanskalainen Bonbon.

Café Paris

Islannissakin on kivoja kahviloita. Torstain hesarissa hehkutetaan Reykjavíkin Café Paris´ta juttusarjassa Kaupungin paras kahvila. Jutussa mainitaan, että kivoja kahviloita pääkaupungissa riittää, mutta Paris saa kehut trendikkyydestä ja toimivasta konseptista: päivällä kakkua ja lattea, illalla baarimeininkiä. (Käsittääkseni tämä on kuitenkin Islannissakin ihan yleisesti aika tyypillistä.)

Myös Lonely Planet mainitsee Café Paris´n, minun painoksessani heti ensimmäisenä kahvilaluettelossa. Siksi varmaan mekin astuimme sisään. Aika osuva on LP:n kuvaus: "usually the busiest place in town". Sen sijaan LP:n määritelmä "relaxed coffee shop" ei vastaa omaa kokemustani. Melu oli kamala, ja paikassa oli ahdasta: emme jääneet kokeilemaan kahvilan antimia. Kahvila näyttää kuvissa kivalta ja viihtyisältä, on oikeastaan sääli, ettei se tuntunut siltä, kun kokeilimme.

Toinen Café Paris saa minulta kuitenkin kunniamaininnan: nimittäin ihqun Akureyrin suosittu kahvilahelmi, toiselta nimeltään Bláa kannan. Myös sieltä saa kahvia, kakkua, kaljaa ja suolaista purtavaa. Tunnelma oli aidosti rento ja sisustus viehättävä. Myös terassi tuli kokeiltua: jos ilma tuntui viileältä, saattoi päälleen heittää pehmeän ja lämpimän huovan.

Islannin herkut

Skýriä on kaipailtu blogissamme jo aikaisemminkin, mutta Islannin herkut ansaitsevat tulla käsitellyiksi muutonkin. Skýr on toki ykkönen, herkkujen herkku, joka ei ole edes mitenkään epäterveellistä. Vaikka kelvollisia korvikkeita Suomesta löytyykin, en ole kuitenkaan tyytyväinen. Helppous on yksi tämän välipalan ihanuuksista. Sitä nimittäin sai kaikkialta, ja oliko siinä vielä lusikkakin mukana? Kamalan helppoa ei ole matkata kauemmas kauppaan hakemaan rasvatonta kreikkalaista jugurttia. Kätevintä olisikin, että Alepa ottaisi islantilaisherkun valikoimaansa.

Mutta sitten niihin muihin.

Islanti on ehkä maailman paras karkkimaa: monenlaisia hyviä hariboja on saatavilla (kätevissä pikkupusseissa), ja lakritsa on hyvää - yleensä salmiakkilakritsaa. Oikeastaan ihan tavallista peruslakua ei ollut saatavilla, suolaa lakussa oli enemmän kuin Suomessa, joten peruslakustakin tulee helposti salmiakki mieleen. Oma suosikkini oli Apollon Lakkrísreimar: näitä lakuremmejä saa täytettynäkin, mutta minulle kelpasi se perussatsi: maultaan laku oli pehmeän salmiakkinen ja täyttävä.

Karkkimaiden aateliin Islannin nostaa kuitenkin kyky yhdistää lakritsa ja suklaa. Lakua ja suklaata on meidän perheessä sekoitettu jo iät ja ajat, ja yhdistelmä tunnetaan myös ainakin Merri Vikin Lotta-kirjoissa (esim. Yhtä hulinaa, Lotta!) Islantilaiset ovat osanneet yhdistää suklaan ja lakun samaan satsiin, eikä kyse ole mistään kaakaotäytteestä lakussa vaan kunnon suklaasta.

Myös islantilaiset itse ymmärtävät miten merkittävästä innovaatiosta on kyse, ainakin jos uskomme Ragnar Egillsonia, joka kirjoittaa kesäkuun 2003 Grapevine-lehdessä:

Iceland´s brightest moment was, no doubt, when we discovered the combination of chocolate and liquorice. On their own they are fine, but together, the experience is truly mindblowing. "Draumur" and "Kúlu-súkk" are excellent examples of this beautiful tradition. I am convinced that this is what Iceland will go down in history for.

Islantilainen suklaa on aika mutkatonta ja simppeliä, juuri sopivaa lakun kanssa nautittavaksi siis. Minulla on kaksi suosikkia, joista on vaikea valita. Yksin nautittavaksi sopinee parhaiten lakusuklaapatukka Lakkrísdraumur, jonka Ragnarkin mainitsee. Jaettavaksi käy paremmin pussi: saatavilla on monenlaista yhdistelmää, mutta oma suosikkini pussiosastolta on varmasti Nói Síríuksen Nóa lakkrís sprengjur: salmiakkista lakua maitosuklaakuorrutuksella.

Tiedän, mitä aion ostaa heti lentokentältä, kun seuraavan kerran matkustan Islantiin.

Skyriä on kaivattu blogissamme jo http://islanti.blogspot.com/2006/07/skyrin-jljill_17.html aikaisemmin. Islannin ruoka ansaitsee tulla muistelluksi laajemminkin, vaikkakin skyr oli oikeasta ruuasta eniten osa arkeamme.

Juhannuksena nautimme kolmen ruokalajin illallisen Seyðisfjorðurissa Hotel Aldanin http://www.simnet.is/aldanhf/Restaurant/Restaurant_en.html ravintolassa. Ruoka oli mainioita, Impi voisi löytää siitä jotain kuviakin. Erityisesti mieleen jäivät ravintolan herttaiset tarjoilijat hienostuneine homomaneereineen. Söpöä oli se, miten kyselivät ruuan maistumisesta ja vaikuttivat ilahtuneilta, kun vakuuttelimme, että hyvää on. Ravintolassa ei ollut pöytäliinoja ja puupöytiin jämähtäneet punaviiniläikät toivat rosoista ja boheemia tunnelmaa, mikä sopii hyvin Seyðisfjorðurin tyyliin.

Syntymäpäivääni 25. kesäkuuta juhlistimme perinteisellä islantilaisella lihakeitolla. Keitto oli maultaan aika suomalaistyyppistä, ihan hyvää. Lihan mureus teki sopasta älyttömän hyvää. Kävin hakemassa lisää, ja kokki vaikutti ilahtuneelta. Keiton ohella söimme hverabrauðia (hot spring bread). Kyseessä on varsin tumma, lievästi makea leipä, joka ulkonäöltään muistuttaa esimerkiksi Realia. Päällä oli rutkasti voita ja savulohta. Hyvää. Joissakin paikoissa hverabrauðia kutsuttiin nimellä geysir bread. Ehkä kyseessä on turisteille keksitty termi?

Erinomainen ruokakokemus oli Café Vogafjós, jossa kahvittelijat ja ruokaijat saivat nauttia lehmien seurasta.

... jatkan joskus jos jatkan

Islantilainen puolukkahyytelökakku

Vaihteeksi jotain ihan muuta.

(10 annosta)

3 dl ruishiutaleita
30 g voita
3/4 dl fariinisokeria

Täyte:
6 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
2 tlk (à 200 g) maitorahkaa
1 dl sokeria
4 tl vanilliinisokeria
3 rkl sitruunamehua

Puolukkahyytelö:
1 ps (200 g) puolukoita
1/2 dl vettä
2 rkl sokeria
2 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua

Paahda ruishiutaleita paistinpannussa hetki. Lisää rasva ja fariinisokeri. Kuumenna edelleen niin, että seos on rapeaa. Päällystä irtopohjavuoan pohja kelmulla (halkaisija 24 cm). Levitä ruishiutaleseos jäähtyneenä vuokaan.

Pane täytettä varten liivatteet pehmenemään kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sokeri ja vanilliinisokeri. Kuumenna sitruunamehu ja sulata siihen vedestä puristetut liivatteet. Kaada seos rahkan joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää kermavaahto. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä kylmässä tunnin ajan.

Liota puolukkahyytelöäkin varten liivatteita kylmässä vedessä. Sulata puolukat ja survo ne. Lisää vesi ja sokeri. Liuota vedestä puristetut liivatteet kuumaan sitruunamehuun. Kaada seos puolukkasurvoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Levitä puolukkaseos rahkakerroksen pinnalle.

Anna hyytyä kylmässä noin neljä tuntia. Irrota kakku vuoasta ohuella lastalla reunoista auttaen. Siirrä tarjoiluvadille ja koristele vati puolukan varvuilla.