Sjónni Brink’s Friends edustaa Islantia kevään Euroviisuissa

Kaikki esiintyjät petrasivat semifinaaleista ja latasivat eilen nähtyyn finaalilähetykseen ekstra-annoksen tsemppiä ja läsnäoloa. Islantilaiset valitsivat edustajakseen tuulahduksen menneestä maailmasta: Sjónni Brinkin kappaleen Aftur Heim. Valinta ei varsinaisesti yllätä, vaikka olinkin mielessäni valmistautunut kertomaan Jóhannan voitosta.



Tämän tyyppiset viisut eivät yleensä ole kansainvälisessä kisassa menestyneet, mutta sympaattinen esiintyminen saattaa miellyttää muitakin kuin islantilaisia. Ainakaan näin ammattitaitoista poppoota ei tarvitse Düsseldorfin lavalla hävetä.

Söngvakeppni Sjónvarpsins, Islantilaisten euroviisukarsinta, on edelleen katseltavissa eurovision.tv:ssä. Ehdokkaiden lisäksi ohjelmassa esiintyy mm. Hera Björk. Ne jotka ymmärtävät islantia, saanevat enemmän irti Islantia menneinä vuosina edustaneiden laulajien haastatteluista.

Tänään: Söngvakeppni Sjónvarpsins 2011

Ne jotka jaksavat valvoa, voivat tänä iltana jännittää Islannin Euroviisukarsintojen finaalia. Söngvakeppni Sjónvarpsins lähetetään suorana kello 22.15 (Suomen aikaa) eurovision.tv:ssä. Kisaavat kappaleet löytyvät myös YouTubesta.

Keväistä edustusmatkaa Islannista Düsseldorfiin havittelee seitsemän yrittäjää. Niin ikään tänään nähtävään Suomen finaaliin verrattuna, Islannin finaali on osaamistasoltaan tasaisempi. Myötähäpeää ei tarvitse tuntea, mutta musiikillisesti ei islantilaisilla ole yhtä paljon vaihtoehtoja kuin meillä. Lauluista kolme on balladeja, eikä muitakaan varsinaisesti pirtsakaksi poppikseksi voi haukkua.

Kaikki laulut esitetään islanniksi. Syynä ei ole mikään äkillinen oman kielen buumi vaan kilpailun säännöt. Toivottavasti voittaja esiintyy Saksassakin islannin kielellä.

Haraldur Reynisson: Ef ég hefði vængi

Hyvä piisi syntyy tunnistettavuuden ja yllätyksellisyyden onnistuneesta liitosta. On varmasti subjektiivista kuinka paljon koukkua kappaleeseen kaipaa. Minulle Halli jää vähän latteaksi, vaikka unelma siivistä on pienellä tavalla kaunis laulu. Kitarassa on jotakin toiveikasta ja skandinaavista.

Erna Hrönn Ólafsdóttir: Ástin Mín Eina

Jostakin syystä toisella kuulemalla (takaperoisessa järjestyksessä) olen Erna Hrönnistä ihan toista mieltä kuin aluksi. Tämähän on kelpo! Laulaja on läsnä ja laulaa taitavasti ja eloisasti. Piisissä on tuttuutta - jopa vivahdus entisaikojen viisuista - mutta myös sykähdyttäviä pieniä yllätyksiä melodiassa ja soinnutuksessa. Viulussa on kiva saundi. Tykkään myös ajoittain havaittavasta rytmin pidättelystä.

Jóhanna Guðrún Jónsdóttir: Nótt

Jóhannan ääni ja laulutapa sopivat hyvin englannin kieleen, ja onkin ensin vaikeaa kuunnella hänen lauluaan islanniksi. Jäykästä ja opetellusta esiintymisestä huolimatta, pidän Jóhannasta. Hänen laulunsa täyttää kappaleen sopukat.  En enää osaa sanoa onko Nótt hyvä vai kuitenkin liian tylsä kappale. Se kuulostaa mallikkaasti rakennetulta balladilta, jonka Jóhannan tulkinta mainiosti viimeistelee. Odotan mielenkiinnolla omimman ilmaisun sekä itsevarmuuden löytymistä iän myötä, sillä Jóhanna on ehdotonta tähtiainesta.

Magni Ásgeirsson: Ég Trúi á Betra Líf

Vaikka alun sointukulut sytyttävät ja kappaleessa on dynamiikkaa, jotain jää puuttumaan. Ehkä Magni voisi vielä vähän puristaa karismaa ja voimaa esitykseen. Kertosäe jää vähän jalkoihin. Kappale kasvaa, mutta sfäärit jäävät tavoittamatta. Tauko piisin loppupuolella kannattaisi pohjustaa huolellisemmin ja päättää tujummin.

Jógvan Hansen: Ég lofa

Jógvanin viisu kuulostaa minun korvaani sakin perinteisimmältä islantilaisyrittäjältä. Siinä on menneiden vuosikymmenten teknodiskosävyjä - tällä kertaa rauhalliseen pakettiin sidottuna. Pidän eteenpäin pyörivästä taustasta. Kaipaisin kappaleeseen kuitenkin kunnolla erottuvan C-osan; nosteen lisäksi pysähdyksen hetken. Melodia jää vähän tylsäksi.

Sigurjón's Friends: Aftur Heim

Vasta 36-vuotias Sigurjón Brink kuoli yllättäen tammikuussa jättäen bändinsä karsimaan Euroviisuihin ilman johtotähteään. Kilpailijoistaan positiivisesti erottuvassa piisissä on rento ja lämmin reissutunnelma, ja laulu kertookin kotiinpaluusta. Tykkään vanhan ajan soitinsävyistä, mutta lisäisin harmonian kaveriksi vielä hitusen ryhtiä ja rakennetta. Ainekset taitavat olla jo piisissä, mutta ulottuvuudet pitäisi artikuloida paremmin esiin. Lopussa tempoa/intoa voisi lisätä ponnekkaamminkin.

Matthías Matthíasson & Erla Björg Káradóttir: Eldgos

Eyjafjallajökullin purkauksesta kertova Eldgos alkaa lupaavasti. Ensisekunnit tuovat mieleen Amélie-elokuvan iki-ihanan soundtrackin. Pian kappale hyppää kuitenkin ihan toiseen junaan. En pidä alun intervallikuviosta (ˈɛɪjaˌfjatlaˌjœkʏtl), enkä kappaleessa toistuvista kerrosrakenteista. Piisi kuulostaa korvaani liian kovalta ja kulmikkaalta hevihumpalta. Oopperalaulaja on aivan järkyttävä. Laulumelodioiden sävellajit eivät ainakaan tässä esityksessä kohtaa. Minä haluan oopperani oopperana (mielellään 1800-luvun italialaisena) ja kevyen musiikin sitten erikseen. Kieltämättä efektistä tulee jonkinlainen luonnonvoima tai demoni mieleen, mutta toimiva se ei silti ole. Plussaa persoonallisesta yrittämisestä. Piisi jää mieleen.

Tässä vielä kooste ehdokkaista. Voi olla että Erna Hrönn on suosikkini...

Islannin viisuhistoriaa: Silvía Night

Silvía Night (Silvíu Nótt) on Islannin viisuhistorian kuningatar. Diiva edusti Islantia Ateenassa vuonna 2006, mutta menestystä ei tullut: Silvia Night ja edustuskappale Congratulations ei selvittänyt tietään finaaliin ja 63 pisteellä irtosi vain semifinaalin 13. sija. Sen sijaan Islannin edustaja onnistui suututtamaan puoli Kreikkaa. Esitys oli mainio, ja kappalekin toimi varsin hyvin, vaikka ehkä pieniä vireongelmia olikin.



Yleisö kuitenkin buuasi. Euroopan huumorintaju ei riittänyt, eikä moni suomalainenkaan aivan tajunnut, että kyseessä oli rooli - Ágústa Eva Etlendsdóttir -nimisen näyttelijän esittämä hahmo, joka parodioi islantilaisnuorten käytöstä kärjistämällä huonoja käytöstapoja äärimmilleen. Islannissa tähdellä oli oma tv-ohjelma, ja myöhemmin ilmestyi levykin.

Silvía Nightin järjestämä viisujen jälkinäytös välittyi YouTuben avulla. Kreikkalaisista uutisista napattu esitys oli viety niin pitkälle, että muutamat arvioivat huumeilla olevan osuutensa islantilaistähden itkuraivareissa. Oli joukko niitäkin, jotka arvelivat näyttelijän seonneen rooliinsa. Esimerkiksi suomalainen viihdelehti kirjoitti roolin karanneen käsistä viisupaineen vuoksi. Minun on kuitenkin vaikea ottaa ylilyöntejä tosissani, moittihan laulajatar mm. kisan voittajaa Lordia kovin sanoin:"They don't even have a real make-up artist."



Silvía Night on ehdoton suosikkini Islannin viisuista. Kuuntelen mielelläni edustuskappaletta islanniksi, ja Goldmine-levyn Material Girl -coverikin on aika nerokas. Innostuksessani ei kuitenkaan ole kysymys musiikillisista ansioista.

Silvía Nightin rooli peilaa aikamme ihanteita. Se ammentaa 2000-luvun alun ikoneista - sellaisista kuin Britney Spears tai Paris Hilton. Rooliin sisältyvä mediakritiikki kohdistuu muovimaailmaan, vääristyneisiin kauneusihanteisiin ja rahan palvontaan. Ehkä Eurooppa olisi ymmärtänyt kritiikin paremmin, jos se olisi katsonut ensin Silvía Night -pseudodokumentin.



Tai sitten ei.

Hera Björk í Söngvakeppni evrópskra sjónvarpsstöðva

Islannin euroviisuedustaja Hera Björk vaikuttaa kaiken lukemani ja näkemäni perusteella mukavalta ihmiseltä. Sellaiselta, jonka kanssa haluaisin lähteä jatkoille viisufinaalin jälkeen. Periaatteessa yhteiset jälkipuinnit voisivat toteutuakin, sillä Hera on jo joukkoineen Oslossa ja meilläkin on sekä lento- että junaliput ensi viikon torstaille. Meitä ei tuhkapilvi pysäytä!

Islannin edustuskappaleen Je ne sais quoi Hera Björk on säveltänyt ja sanoittanut yhdessä Örlygur Smárin kanssa. Örlygur muistetaan ehkä parhaiten vuoden 2008 islantilaiskisaajasta This is my life, joka sijoittui finaalissa neljänneksitoista. Tänä vuonna veikkaisin Islannille samankaltaista sijoitusta: paljon on, mutta jotain puuttuu.

Hera ei ole musiikkimaailmassa mikään noviisi vaan ihan oikeasti lahjakas laulaja, joka on viisuillut aikaisemmin ainakin taustalaulajana ja Tanskan karsinnoissa. Hän on myös tehnyt hienon version Christine Guldbransenin kauniista Alvedansenista, jolla Norja menestyi vuoden 2006 euroviisuissa. Je ne sais quoi on melko tarttuva, ja laulajan kyvyistä kertoo jotain se, että laulunopettajani ihmetteli, miten kukaan voi olla niin taitava.

Mukavuus ja taidot ovat viisuissa tarpeen, mutta ne eivät ehkä riitä. Sekä esikatselun että harjoitusten esitykset tuntuvat minusta etäisiltä. Heran itsevarmuus viilentää esitystä (luonnollisesti lämmön kustannuksella), ja koreografia tuntuu teennäiseltä. Huumorintaju ei näy, mukavuus ei välity – mikä menetys! Harmillista, että islantilaiset pitäytyvät Oslossakin alkuperäisessä koreografiaideassaan. Hera avaa Esctodayn haastattelussa esityksen taustoja ja selittää, että on pyritty rehellisyyteen ja siihen, että ihmisillä on kivaa. Voikin olla, että ainakin Islannin yleisradion johdolla on vähän kivempaa, jos viisuvoittoa ei tässä taloustilanteessa tule.



Hera kilpailee finaalipaikasta tasoltaan heppoisemmassa 1. semifinaalissa, jota me siskokset seuraamme yleisradion välityksellä tiistaina 25.5. kello 22.00. Kaikesta kritiikistäni huolimatta uskon, että lauantaina 29.5. saan nauttia ihastuttavan Hera Björkin esityksestä finaalissa Telenor Arenalla. Suomessa sitä saa seurata kakkoselta kello 22.00.

Hiljaisuuden katkaisee viisulähetys

Toivottavasti joku eksyy passiiviseen blogiimme tänään. Kannattaisi, sillä silloin ehtii vielä seurata Islannin euroviisukarsintafinaalia. Lähetyksestä voi nimittäin nauttia netissä, kun viisuportaali www.eurovision.tv lähettää sen yhtyistyössä Islannin yleisradion RÚV:n kanssa osoitteessa http://www.eurovision.tv/esctv.

Mahtavaa! Ja uskomattoman hienoa, että on facebook, jonka avulla tämä tieto saavutti minut.

Karsinta alkaa kello 20.10, eli Suomessa sitä katsotaan kymmenen jälkeen. Kisassa on mukana kuusi kilpailijaa, joista Hera Björkiä pidetään ennakkosuosikkina. Kappale on jo viime vuosilta tuttua islantilaista viisutyyliä. Mimmi vaikuttaa mukavalta.

Múm Flow'ssa

Pääkaupunkiseudun ihmiset pääsevät - jos omistavat 40 euroa - tänään nauttimaan islantilaismusiikista. Múm esiintyy nimittäin Flow-festareiden päälavalla kello 22.30.

Pää räjähtää

Sigur Rósin uusi albumi ilmestyy 23. päivä. MP3 versiot voi ladata netistä jo tänään.

Mikä parasta kaltaiselleni rajatapaukselle, joka ei oikein osaa päättää onko Sigur Rós eteerisen nerokasta vai ärsyttävällä tavalla levottomuutta aiheuttavaa sekavaa musisointia, koko levyn voi kuunnella yhtyeen saitilla ilmaiseksi.

Levyn avausraidan, Gobbledigookin, saa ihan omaan ämpäriin asti - ken tahtoo. Oma pää tuppaa jotenkin menemään solmuun ja räjähtämään joistakin Sigureista ja tämä on juuri niitä. Toisen biisin kohdalla helpottaa ja kolmannen vielä enemmän... Huuh.

Ei tämä ainakaan yhdentekevää pintaliitopoppista ole.

Lauantaina nähdään!

Jee! Islanti selviytyi lauantain Euroviisu-finaaliin! Viimeksi maa pääsi kisaamaan voitosta vuonna 2004, jolloin Jóunsi sijoittui mielestäni vähän aneemisella balladillaan yhdeksänneksitoista.

Eurobandið esiintyi iloisesti ja raikkaasti, laulun sanomaa syleillen. Mielestäni kiva viisu, ja kun annetaan vähän ulkomusiikillistenkin syiden vaikuttaa, minä tekstaan lauantaina ääneni Islannille.

Äänestysohjeet löydät Ylen sivuilta. Islantia voit äänestää joko soittamalla numeroon 0700 717 11 tai tekstaamalla ESC11 numeroon 17132.

Islanti esiintyy finaalissa yhdentenätoista ja antaa äänensä kuudentenatoista. Viime vuosina Islannilta on herunut kovia pisteitä Suomelle. Saas nähdä miten tänä vuonna käy.

Tämänvuotisesta, englanniksi esitettävästä kilpakappaleesta löytyy muuten Islannin kielinenkin versio: Fullkomið líf


Lähde: esctoday.com

Islanti finaaliin!

Muistattehan, että tänään klo 22 TV2:lla televisioitavan Euroviisujen toisen semifinaalin aloittaa Islanti!

Islanti vetoaa äänestäjiin. Fridrik Omar and Regina Osk eivät ole mitä tahansa viisuyrittäjiä, vaan ihka oikeita Euroviisu-faneja. Eikö olisikin reilua antaa äänensä Islannille ja toteuttaa Eurobandiðin ultimaalinen unelma Euroviisu-voitosta!

Jos pyyteetön motiivi ei vielä saa tekstaamaan Islannin kilpailunumeroa, tässäpä lyömätön argumentti:

Wouldn't you want to visit Iceland for the 2009 Eurovision Song Contest?

Eurobandiðin MySpacesta löytyy paitsi Islannin tämän vuoden ehdokas, myös viisukovereita. Toivottavasti finaalipaikka tänään irtoaa - me suomalaisethan emme voi asiaan vaikuttaa, koska oma ehdokkaamme ei ole tänään mukana, vaan varmisti jatkopaikkansa jo tiistaina.

Islanti on suosikki!

Oma euroviisusuosikkini ei ole vielä selvillä, mutta aktiivisemmat oululaiset euroviisuilijat ovat valinneet omansa. Se on Islanti!

Islannin viisuehdokas on Eurobandið-kokoonpanon ysäriteknohumppa This is my life ja pakko myöntää, että hyvin se alkaa pompututtamaan. Luulisi että tarttuva, iloisenhaikea kappale maistuu ainakin Euroviisu-bilettäjille viisuhuuman taustamusiikiksi. Sitä on hyvä kuorossa laulaakin.

Pisteet Islannille ainakin viimevuosien monipuolisista viisuvalinnoista!

Eiríkur Hauksson FST:llä

Jos missasit Eiríkur Haukssonin FST:n eilisessä Allt ljus på-ohjelmassa, ehdit vielä tsekata sen iltapäivän uusinnassa tai Yle Arenalta.

Hauksson bändeineen edusti Islantia viime vuoden euroviisuissa Helsingissä. Itse dissasin sen alunperin liian mahtipontisena heviballaadina, mutta paikanpäällä se upposi ihan täysillä ja olisi mielestäni ansainnut jatkopaikan finaalissakin.

Superlauantai

Tänään, superlauantaina, valitaan eri puolella Eurooppaa edustajia euroviisuihin - myös Islannissa. Islannin kansallisen kilpailun finaalikappaleisiin voi tutustua Esctoday-sivuilla, josta löytyvät myös jo aiemmin karsiutuneet biisit. Kiinnostavaa on, että aika moni kilpailukappaleista esitetään islanniksi. Mukana on myös hassu bändi Baggalútur, joka on tullut minulle tutuksi islannin kurssin käännöstehtävistä. Pikaisen kuuntelukierroksen jälkeen kivoimmalta kuulostaa kuitenkin Ragnheiður Gröndalin Don't wake me up.

Karsinnan raskaammasta puolesta vastaa Dr. Spockin omituinen Hvar ert þú?, jossa kuulen aavistuksen Faith no moren ja Mike Pattonin vaikutusta. Biisi on niin outo, että sopisi kyllä hyvin virkistämään viisuja. Sen lähettäminen olisi Islannilta rohkea mutta kunnioitettava veto. Onneksi muistamme, ettei maalta ole aiemminkaan viisuissa rohkeutta puuttunut.

Sielujen sympatiaa

Euroviisut ovat ohi. Opiskelijapojat olivat sitä mieltä, että Islannin pisteet kertoneen tytön hymy oli ihqu, mulle ei jäänyt mieleen.

Suomalaisten ja islantilaisten sielut kohtasivat euroviisuissa. Se oli nimittäin Islanti, joka tykkäsi Hannasta kahdentoista pisteen verran. Suomi taas antoi semifinaalissa Islannin Eirikurille 12 pistettä, samoilla linjoilla olivat Ruotsi, Norja, Tanska ja Unkari. Eirikurin Valentine Lost paranee koko ajan. Vähitellen alan tykätä kappaleesta. Mutta sellaisena suomalaisena itseäni pidänkin, lämpenen hitaasti.

Rokki on kansanmusiikin vastakohta

Totta kai minun piti mennä kokeilemaan Ylen Viisukonetta. Kysymykset olivat niin ylimalkaisia ja vastausmahdollisuudet rajallisia, ettei tulokseen voi suhtatua ollenkaan vakavasti, kun ei oikein edes iloisella leikkimielellä.

Sattui nyt kuitenkin niin, että Suomi ja Islanti jakoivat viimeisen sijan minulle generoituneella listalla. Suomen viisu on mielestäni oikein hyvä, vaikka olisinkin kaivannut mittavampaa c-osaa. Islannin kipale on harmiton aikuisrockballadi. Meatloafin aneeminen haamu. Huonompiakin balladeja on toki kuultu, mutta parasta on silti video.

Ehkä rokki on kansanmusiikin vastakohta. Valitsin nimittäin viisukoneessa, että ideaalibiisi on kansanmusiikkia.

Emotional landscapes

Björk on ehkä Islannin tunnetuin poppistara. Ei toki ainoa: Islanti tunnetaan myös Sígur Rósista, oman panoksensa on antanut ihastuttava Silvia Night (ks. myös tämä kuuluisa show) ja nykyään tähtitaivasta vahvistaa myös Damon Albarn, joka pitää suosittua kuppilaa Reykjavíkissa Laugavegurin poikkikadulla.

Björk oli ehtinyt jo niittää mainetta Sugarcubes-yhtyeellään, kun soololevy Debyt vuonna 1993 räjäytti pankin. Söpöä laulajassa oli islantilainen aksentti, joka ylläpiti samanlaista eksoottista vaikutelmaa kuin ulkonäkökin. Minä olin aika nuori. Tykkäsin Björkistä, vaikka en oikein osannut laulajaa lokeroida, jotta olisin voinut päättää, soopiiko tällaisen musiikin diggailu omaan identiteettiini. Esikoislevyn ostinkin vasta tänä vuonna.

Yläastevuosinani musiikin tahdissa ihmeteltiin ihmisen outoa käyttäytymistä (Human Behaviour) ja leikittiin kuollutta (Play Dead). Lukiossa oli angsti, ja sitä halusi olla kokonainen armeija (Army of Me). Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Jóga, joka soi siinä kohtaa elämäni soundtrackissa, kun tuskailen bussilakon ja lumisateen saartamana itähelsinkiläisessä soluasunnossa. Jóga on itsestäänselvyys, rakastanhan mahtipontisuutta.

Björk-fanit joutuvat varmasti pyörimään sängyissään, koska yritän kuvailla musiikkia, mutta henkilökohtaisiin kokemuksiin minulla lienee oikeus, vaikka ymmärränkin, että tähti on vaihtanut monta kertaa suuntaa. Minusta Björkin musiikissa on jotain lapsekasta (vältän sanaa lapsellista, koska se ei ole tässä oikein osuva) ja absurdia. Lauluääni on samanaikaisesti kaunis ja ruma: laulu on hentoa ja huutavaa, kirkasta ja käheää.

Sanoitukset ovat jossain määrin postmoderneja, jos niitä nyt voi määritellä. Ne ovat välillä avoimen pinnallisia ja samalla kuitenkin syvällisiä. Niissäkin on jotain lapsenomaista.

all the modern things
like cars and such
have always existed

they've just been waiting
in a mountain
for the right moment
and listening to the
irritating noises
of dinosaurs (The Modern things)

Sanoituksissa maailma kääntyy päälaelleen: eläimet ihmettelevät ihmisen tunnemaailmaa, koneet saavat inhimillisiä ominaisuuksia. Tekstit ovat pullollaan kiinnostavia kielikuvia ja näkökulmia. Joskus lauletaan arkisemmista ja tutummista asioista:

Since I
met you
this small town
hasn't got room
for my big feelings
(Violently Happy)

Toisaalta tylsää, toisaalta avartavaa on se, että Björk taustoittaa sanoituksia nettisivuillaan. Taustoja kannattaa toki lukea, mutta ainakin itse nautin kappaleiden tulkitsemisesta ensin itse ilman vihjeitä. Jógasta Björk kertoo:

I was doing a lot of experimenting with beats trying to make them sound volcanic. With this song, I really had a sort of National Anthem in mind. Not the National Anthem but certain classic Icelandic songs - very romantic, very proud.

Tottakai olisin halunnut kuulla itse kappaleen vulkaanisuuden, mutta en kuullut. Kiinnitin omassa tulkinnassani huomiota siihen, että Jóga muodostuu kerroksista. Jokaisen säkeistön jälkeen tulee jotakin uutta, jotakin lisää. Kerrokset - sello, viulut, basso, biitti - tuntuvat toisistaan irrallisilta, mutta ne kuitenkin muodostavat henkeäsalpaavan polyfonisen kokonaisuuden, joka kasvaa kohti huippuaan, eräänlaista hätätilaa: the state of emergency. Sanat eivät ole Björkin, mutta niiden tuomat merkitykset tekevät laulusta kiinnostavamman, ja ainakin minulle vaikeamman selättää.

Kun etsii, voi kappaleesta löytää islantilaisen maaperän: sen räjähdysvoiman ja laavakerrokset. Kannattaa käydä katsomassa myös video, vaikkakaan kyseessä ei ole täysin sama biisi kuin levyllä. Videon musiikissa kappaleen kasvaminen ja kehittyminen (jotain samaa kuin Ravelin Bolerossa) vesittyy.

Suhteeni Björkiin viileni Lars von Trierin elokuvan myötä. Islanti-innostus on tuonut musiikin minulle takaisin, aikeissani on tutustua myös uudempaan tuotantoon paremmin. Islannintuliaisina tuotu Greatest hits -levy on kovassa käytössä. Björkin musiikista huokuu lämmin suhde Islantiin. Seuraavalla reissulla aionkin kokeilla, miltä kuulostaa Jóga laavakenttien keskellä: miten kohtaa maisema ja mielen maisema.

Hunter

If travel is searching
and home what's been found
I'm not stopping

I'm going hunting
I'm the hunter
I'll bring back the goods
but I don't know when

I thought I could organise freedom
how Scandinavian of me
you sussed it out, didn't you?

You could smell it
so you left me on my own
to complete the mission
now I'm leaving it all behind
I'm going hunting : I'm the hunter

(You just didn't know me)

Björk



Jos matka on etsintää
ja koti mitä on löytynyt
en pysähdy

Menen metsälle
olen metsästäjä
palaan saaliin kanssa
mutten tiedä koska

Luulin, että voisin järjestää vapautta
olinpa skandinaavinen
tajusit sen, eikö niin?

Sen saattoi haistaa
joten annoit minun olla
ja suorittaa tehtävän
nyt annan sen olla.
Menen metsälle: olen metsästäjä

(Et vain tuntenut minua)

Jumista ja muustakin

Olen jäänyt lukujumiin. Kirjan jättäminen kesken tuntuu kamalan vaikealta, varsinkin kun luin sivistääkseni itseäni Islanti-tietoudessa. Olen lukenut Hallgrímur Helgasonin romskua 101 Reykjavik vuodelta 1996 (Otava 2000), muttei lukemisesta oikein tule mitään.

Päähenkilö on mies. Seksi ja seksuaalisuus on ylikorostunutta ja tylsää. Luulen, että kirja pitäisi lukea loppuun asti. On selvää, että päähenkilöä, jonka suhtautuminen naisiin on esineellistävää, ihannoida. Minua kuitenkin ärsyttää kamalasti kirjallisuus, jossa miehet kirjoittavat kuolaavista tossukkamiehistä.

En ole voinut aloittaa uutta kirjaa ennen kuin virallisesti luovutan tämän kanssa. Ehkä se on tehtävä tänään. Aion antaa kuitenkin Helgasonille uuden mahdollisuuden, sillä luen ehkä seuraavaksi hänen uusimpansa Islannin kirjailijan, joka minulla on hyllyssäni. Se kuulostaa kiinnostavammalta.

Olen sivistänyt itseäni myös musiikillisesti. Aluksi tuntui siltä, ettei Sigur Rós ole minua varten. Latasin kuitenkin yhtyeen nettisivuilta kuunneltavaa MP3-soittimeen ja jäin koukkuun. Nyt olen hankkinut jo kaksi levyä, ja kolmas on tulossa postissa.

---

Käytännön järjestelyt ovat kai jo kunnossa, kun meillä on lentoliput, majapaikat ja auto. Olen koko alkuvuoden ajan täydentänyt vaatekaappiani matkaa ajatellen. Pitäisi olla sellaisia vaatteita, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä ja joita on helppo pestä. Toisaalta sitä haluaisi Reykjavikissa näyttää ihan kivaltakin. Ja ehkä muutenkin. (Outoa, vai mitä?)

Jossain vaiheessa ajattelin koota erilliseen tiedostoon matkareitin yöpymisineen ja kirjata suunnitelmaan, mitä palveluita missäkin retkeilymajassa on. Toki retkeilymajojen yhteystiedot ovat myös keskeisiä. Toisaalta täytyy tulostaa myös varausvahvistukset, jos jotain sattuu.

Ajatella, kahden kuukauden päästä olemme jo siellä.