Pikavinkki tv:n katsojille täällä Suomessa. Noin tunnin päästä TV1:ssä alkavassa Jaakko ja maailmanvalloittajat-sarjan jaksossa vieraillaan Islannissa. Emäntänä toimii Islannin matkaoppaankin kirjoittanut Satu Rämö. Satu vie ohjelman juontajan, Jaakko Selinin, vaellukselle. Kauniita maisemia on siis luvassa.
Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa viikon ajan, ensi viikon lauantai-iltaan saakka. Valitettavasti se ei näy ulkomailla.
70-luvulla syntyneiden siskosten Islanti-huumaa jo vuodesta 2005
Näytetään tekstit, joissa on tunniste islanninmatkaajat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste islanninmatkaajat. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, helmikuuta 05, 2011
perjantaina, huhtikuuta 23, 2010
Minun Islantini
Muutama päivä sitten Facebookissa ja Twitterissä levisi sanaleikki: "Dear Iceland, we said send 'cash', not 'ash'." Tekee mieli sanoa, että Islanti on ajankohtaisempi kuin koskaan, kun tuhka ja talous vilisevät otsikoissa. Pienen maan yhtäkkinen julkisuus on lisännyt kaipuutani, eikä tilannetta auta yhtään se, että edellisestä matkasta on pian kaksi vuotta.
Suhtaudun äkilliseen julkisuuteen ristiriitaisesti. Jossain vaiheessa innostuin kaikenlaisista Islantia käsittelevistä artikkeleista ja imin itseeni tietoa sekä sillistä että Reykjavíkin trendikkäimmistä putiikeista. Nyt vähän kyllästyttää: median viime viikkoina välittämä Islanti-kuva tuntuu kapealta - ja vieraalta. Alan pohdiskella, voiko niihin silli- ja muotijuttuihinkaan enää luottaa.
Maarit vinkkasi minulle Kalevan toimittajan matkakertomuksesta, joka on turhauttavaa luettavaa. Kirjoittaja tutustuu saaren historiaan lentokoneessa videopätkän ja lautasliinan avulla. Sitten on vuosi 930, minkä jälkeen Reykjavíkissa on karmea pohjoistuuli ja talot aaltopeltiä. Strokkur-geysir purkautuu väärällä tavalla tai sitten väärään aikaan, ja "loputon jeeppikolonna" täyttää valtatien.
Juttu päättyy kannanottoon, joka on nostettu tekstin otsikkoonkin:
Bloggailumme on ollut välillä hiljaista, mutta Islanti on hitauden ja hiljaisuuden salliva aihe. Minulle Islanti edustaa tilaa ja vapautta hengittää (myös silleen metaforisesti). Jokaista matkaa suunnitellessa on tuntunut tärkeältä, että on aikaa pysähtyä ja olla vain. Molempien matkojen jälkeen on tuntunut siltä, että enemmänkin voisi hidastella - tanssia laavakentällä ja makoilla nurmikossa.
Minunkin Islannissani talot ovat aaltopeltiä, mutta arkkitehtuuri ei näyttäydy minulle säännöttömänä: päinvastoin näen nykyarkkitehtuurin kulmikkuudessa merkkejä perinteisestä rakentamista. Minunkin Islannissani tuulee: tuuli on ystävä, joka sekoittaa tukan eikä hylkää matkaajaa. Minun Islannissani ei ole vaikeaa löytää paikkaa, jonne jeeppikolonnat eivät seuraa. Eikä minun Islannissani luonto ole turisteille järjestetty näytös. Se on kaikkialla ja vain itsensä vuoksi.
En haluaisi olla matkaaja, joka arvostelee turistien pinnallisia reissukokemuksia. Suosittelen sujuvasti pitkiä viikonloppuja Reykjavíkissa ja nauttisin sellaisesta varmasti itsekin, jos olisi varaa matkustella saarelle useammin. Toivoisin kuitenkin, että Islantiin pääsevä toimittaja kokisi edes vähän sitä mystistä tunnelmaa, jota minä ja monet muut tuulisella saarella rakastamme.
Maaritin ottamassa kuvassa makoilen nurmikolla ja nautin kiireettömyydestä ihastuttavassa Bíldudalurin kylässä.
Suhtaudun äkilliseen julkisuuteen ristiriitaisesti. Jossain vaiheessa innostuin kaikenlaisista Islantia käsittelevistä artikkeleista ja imin itseeni tietoa sekä sillistä että Reykjavíkin trendikkäimmistä putiikeista. Nyt vähän kyllästyttää: median viime viikkoina välittämä Islanti-kuva tuntuu kapealta - ja vieraalta. Alan pohdiskella, voiko niihin silli- ja muotijuttuihinkaan enää luottaa.
Maarit vinkkasi minulle Kalevan toimittajan matkakertomuksesta, joka on turhauttavaa luettavaa. Kirjoittaja tutustuu saaren historiaan lentokoneessa videopätkän ja lautasliinan avulla. Sitten on vuosi 930, minkä jälkeen Reykjavíkissa on karmea pohjoistuuli ja talot aaltopeltiä. Strokkur-geysir purkautuu väärällä tavalla tai sitten väärään aikaan, ja "loputon jeeppikolonna" täyttää valtatien.
Juttu päättyy kannanottoon, joka on nostettu tekstin otsikkoonkin:
Taivaanrannassa, Eyjafjallajökullin suunnassa pullistuu puhtaanvalkoinen, sienimäinen näytöspilvi. Juuri tällaisena Islannin kuuluu esittäytyä satunnaiselle turistille.Mietin kovasti, haluanko tahallani ymmärtää jotain väärin. Yritin hahmottaa, onko jossain merkkejä ironiasta ja mikä olisi ironian kohde. Mietin myös sitä, mikä minua niin paljon ärsyttää, ja tajusin vastauksen löytyvän sisällön sijaan tyylistä. Kalevan Islanti-juttu monien muiden tapaan on hengästyttävän dynaaminen: koko ajan tapahtuu ja tapahtuu ja tapahtuu.
Bloggailumme on ollut välillä hiljaista, mutta Islanti on hitauden ja hiljaisuuden salliva aihe. Minulle Islanti edustaa tilaa ja vapautta hengittää (myös silleen metaforisesti). Jokaista matkaa suunnitellessa on tuntunut tärkeältä, että on aikaa pysähtyä ja olla vain. Molempien matkojen jälkeen on tuntunut siltä, että enemmänkin voisi hidastella - tanssia laavakentällä ja makoilla nurmikossa.
Minunkin Islannissani talot ovat aaltopeltiä, mutta arkkitehtuuri ei näyttäydy minulle säännöttömänä: päinvastoin näen nykyarkkitehtuurin kulmikkuudessa merkkejä perinteisestä rakentamista. Minunkin Islannissani tuulee: tuuli on ystävä, joka sekoittaa tukan eikä hylkää matkaajaa. Minun Islannissani ei ole vaikeaa löytää paikkaa, jonne jeeppikolonnat eivät seuraa. Eikä minun Islannissani luonto ole turisteille järjestetty näytös. Se on kaikkialla ja vain itsensä vuoksi.
En haluaisi olla matkaaja, joka arvostelee turistien pinnallisia reissukokemuksia. Suosittelen sujuvasti pitkiä viikonloppuja Reykjavíkissa ja nauttisin sellaisesta varmasti itsekin, jos olisi varaa matkustella saarelle useammin. Toivoisin kuitenkin, että Islantiin pääsevä toimittaja kokisi edes vähän sitä mystistä tunnelmaa, jota minä ja monet muut tuulisella saarella rakastamme.Maaritin ottamassa kuvassa makoilen nurmikolla ja nautin kiireettömyydestä ihastuttavassa Bíldudalurin kylässä.
perjantaina, toukokuuta 22, 2009
Mukavaa Islannin reissua!
Virpi on lähdössä Islantiin! Ihan just kohta! Nostin tuolta kommenteista pätkän tähän framille. Tieto kun voi hyödyttää muitakin Islannin matkaa suunnittelevia. Kiitos, Virpi, ja kaikinpuolin antoisaa reissua!!
Omat päivitykset on jääneet, koska kuvittelin jotenkin ottavani haltuun tän talouskuvion ja pätevänä kommentoivani kaikkea mitä Islannissa tapahtuu. Hah... :-)
Halvimman majoituksen Reykjavikissa löysin majatalo Gallery Centralista, 11000 kruunua/yö kolmen hengen perhehuone (http://www.reykjavikcentral.com/index.html), ja Heimaeylta lunnimajatalosta, 9000 kruunua/yö kolmen hengen huone (http://tourist.eyjar.is/?page=guesthouse&lang=en).
Halvin pikkuauto löytyi Geysir Car Rentalilta, 180 e/4 päivää (+lisämaksuja tuomisesta, hakemisista ja lisävakuutuksista).
Omat päivitykset on jääneet, koska kuvittelin jotenkin ottavani haltuun tän talouskuvion ja pätevänä kommentoivani kaikkea mitä Islannissa tapahtuu. Hah... :-)
tiistaina, lokakuuta 07, 2008
Islanti kaupan pilkkahintaan?
En ole ainoa, jolla konkurssikypsästä Islannista lukiessa tulee mieleen kysymys: mitä tapahtuu kun valtio menee konkurssiin? Voiko sen sitten ostaa pilkkahintaan? Paljonko Islanti maksaa? No, tuskinpa minulla olisi siihen varaa, vaikka halvalla saisikin.
Siskokset puuhaavat muita projekteja, eivätkä ole oikein saaneet Laavaunelmiin vauhtia, mutta jos talousuutiset kyllästyttävät, käykää Maahisentiellä. Anukatri on Islannissa juuri nyt.
Siskokset puuhaavat muita projekteja, eivätkä ole oikein saaneet Laavaunelmiin vauhtia, mutta jos talousuutiset kyllästyttävät, käykää Maahisentiellä. Anukatri on Islannissa juuri nyt.
torstaina, maaliskuuta 06, 2008
Leirikoulussa Islannissa
Hyökkälän koululaiset on parhaillaan Islannissa.
Pitäisikö laittaa tähän tällainen kitkerän tädin alahuomautus, että kun minä olin nuori ja kutosluokkalainen, pääsimme päivän luokkaretkelle parin sadan kilometrin päähän isoon kaupunkiin, Ouluun... ;-)
Pitäisikö laittaa tähän tällainen kitkerän tädin alahuomautus, että kun minä olin nuori ja kutosluokkalainen, pääsimme päivän luokkaretkelle parin sadan kilometrin päähän isoon kaupunkiin, Ouluun... ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)