Tie tää

Syyskuun Gloriassa on juttu Mercedeksen uudesta "luksusluokan katumaasturista", jostakin periamerikkalaisesta perheautosta, jonka markkinointiin on panostettu ilmeisesti kutsumalla toimittajia koeajolle Islantiin. Jotenkin nolotti Glorian puolesta, joka on ollut suosikkini naistenlehdistä. Täysin häpeilemättä toimittaja antoi autojätin liittää itseensä Islannin ominaisuuksia. Kyllähän se Mercedes-Benzille sopii, että Islannin ylväys ja eksoottisuus yhdistetään automerkin "uusimpaan ylpeyteen".

Luettuani jutun mietin, kirjoittaisinko itse samanlaisen puffin, jos sen avulla pääsisin Islantiin. Luultavasti.

Sorateistä Gloria kirjoittaa: "Tie muistuttaa kotoista mökkitietä, mutta auto kulkee yhtä äänettömästi kuin asfaltilla. Tarkkuutta vaativat vain verkkaan tietä ylittävät lampaat." Suloiset lammasperheet ilahduttivat meidänkin matkaamme. Niitä nähdessä on mukavakin hiljentää ja seurata kuinka emot ohjaavat karitsojaan. Olennaista on muistaa odottaa, että koko perhe on ylittänyt tien. Muuten hätäinen pienokainen saattaa hypätä auton alle. Kuva on Islannin päätieltä (1).

Lampaiden lisäksi tien varsilla varoitettiin linnuista. Ne saattoivatkin toisinaan lennellä autoilun kannalta turhan matalalla ja syöksyillä tielle. Toisenlaisiakin lintukohtaamisia oli.

Tiet eivät olleet yleensä samalla tavalla pelottavia kuin vaikkapa joskus Norjassa. Korkeammallakin tiet ovat leveitä, ja ohittamaan mahtuu. Pikku-Yariksen ulottumattomissa olleista vuoristoteistä emme tietenkään voi sanoa paljon mitään, vielä. Vaikka tiet eivät kamalia olleet missään paikassa, tunnustan, että toisinaan huimasi.

Ihaninta koko maisemassa oli se, kun näki kauas. Rakastin Islannissa sitä, että oli tilaa katsoa. Aina ei toki ollut.

Kun nyt teistä puhutaan: Suomen kielen tietää-verbi tulee sanasta tie. Sen alkumerkitys onkin lähellä ´tielle opastamista´tai ´tien löytämistä´.

Matkailua ja sen avulla oppimista arvostetaan. Kollegani on parhaillaan kiertämässä maailmaa ympäri. Työpaikalla vitsailin, etten haluaisi lähteä moiselle matkalle, koska pitäisi käydä niin monessa maassa, joka ei ole Islanti. Hämmästyin reaktiota, jonka sain aikaan. Monet koittivat äidillisesti ja isällisesti neuvoa, että on hyvä nähdä vähän muutakin.

Asia jäi vaivaamaan minua, ja siksi sanon nyt: olen käynyt muuallakin. En ole ehkä reissannut viime vuosina kovin aktiivisesti, koska rahatilanne on ollut mikä on ollut. Islanti on ensimmäinen maa, johon rakastuin, vaikka onkin paljon sellaisia paikkoja, joista pidän todella paljon. Moniin maihin haluan takaisin, ehdottomasti. Nousen vastustamaan listoja siitä, kuinka monessa maassa kukin on käynyt (15?). Kyllä samaan maahan täytyy saada palata moneenkin kertaan, tuskin kahdessa viikossa pääsee kiinni tietämiseen. (Oikeasti aion käydä kyllä myös muualla kuin Islannissa, jo miehenikin vaatimuksesta.)

Matkustaminen on luultavasti aina kartuttanut yksilön tietomäärää, vaikkei se missään nimessä ole välttämättä lisännyt ns. asiallista tietoa. Matkakuvaukset ja -kertomukset ovat perinteisesti olleet omiaan lisäämään kulttuurienvälisiä ennakkoluuloja. Onhan niihin liittynyt paikallisten omituisten tapojen ihmettelyä tai vääränlaista ihailua. Marokon reissulla (lapsena) opin suhtautumaan islamiin hieman pelokkaasti, vaikka marokkolainen kulttuuri sinänsä viehätti minua.

Laavaunelmia on yhdenlainen matkakertomus. 2000-luvun ihmisellä on huomattavasti kehittyneemmät tekstitaidot kuin taviksella sata vuotta sitten. Tajuan kuitenkin, että toisinaan olisi hyvä miettiä, kenen etu on, että lähden mukaan siihen diskurssiin, jossa ihannoidaan islantilaisten alkoholitottumuksia. Tai onko oikein nostaa maa ja kansakunta tällä tavalla jalustalle.

Islannin teillä oppii, muutakin kuin varomaan lampaita ja lintuja. Tie tää -prosessi on kuitenkin kesken, sitä haluan korostaa. Uskon, että vastarakastuneen höpinöihin tulee enemmän järkeä ja syvyyttä, kun suhde kehittyy. Aion antaa sen kehittyä.

Ja islannin oppikirja on ostettu.

Islannin unet

Islannissa on jonkin verran edullisia ja ilmaisiakin leirintäpaikkoja. Alkuasukkaat itsekin harrastelevat jonkun verran viikonloppuretkeilyä luonnon helmassa. Sellaisia nähtävyyspaikkoja kuin Thórsmörk tai Skaftafell kansoittavat ulkomaalaisten turistien lisäksi myös islantilaiset perheet ja kaveriporukat.

Me emme telttailleet, vaikka sekin on epäilemättä jollakin islanninreissulla edessä. Ainakin, jos aiomme tehdä vaellusretkiä. Jotkin aivan rannikon telttailupaikat saavat kyllä jäädä kokematta, mereltä puhaltava tuuli ei välttämättä kutsu pystyttämään leiriä.

Valitsimme yöpaikoiksemme hostelleja, jotka muuten Islannissa ovat oikein siistejä ja mukavia. Ne ovat pitkälti aikuisväestön suosiossa (tai sitten Islanti on). Monissa paikoissa tunsimme olomme kovin nuoreksi, mikä ei haitannut ollenkaan. Reykjavík on tietysti tässä poikkeus: siellä riitti nuorempaa porukkaa (myös niitä kitaraa mukana kantavia soittajapoikia, joihin aina välillä reissuissa törmää, kai).

Hintatasoltaan hostellit saattavat tuntua aika kalliilta: 4500 kruunua oli yleinen hinta kahden hengen huoneesta. Kruunun kurssin heikentymisen vuoksi lopullinen hinta tuntui kuitenkin sopivalta. Kaksi yötä olimme jonkinlaisessa "maatilamajoituksessa", joka oli pienoinen pettymys. Ihan mukava paikka se oli, muttei ollenkaan hintansa väärti. Varsinkaan kun majoitus (9980 kruunua yöltä, maksuhetkellä 134 euroa) piti maksaa etukäteen, jolloin kruunukin oli kalliimpi.

Lopulta hintaa yöpymisille kertyi yhteensä 961 euroa. Summa kattaa kahden hengen kahden viikon unet. Loppuhinta on reilut sata euroa vähemmän kuin budjetoimme, sen verran kurssimuutos paransi tilannetta.

Hostelleista muuten täytyy ehdottomasti suositella tätä idän helmeä.

Mitäs se ajelu sitten maksoikaan...

Auton vuokra Budgetista: 420 e
Bensat: n. 250 e

Autovuokraamo oli ehdottomasti halvin löytämämme. Auto pienimmästä luokasta. Emme ostaneet lisävakuutusta. Voi kuulostaa oudolta, kun aina toitotetaan maksimivakuuttamisesta, mutta laskeskelin, että todennäköisin onnettomuus johtuu siitä, että huristan jonkun eläimen päälle tai kivi paiskautuu ikkunaan, eikä vahvistettukaan vakuutus olisi moisia korvannut.

Jos löysin kaikki bensakuitit, summa on tosiaan tuossa. Litrahinta oli siinä 128 Kr kieppeillä eli 1,43 e. Ei siis mitään hirveen poikkeuksellista. Bensan kulutus oli luonnollisestikin ylämäessä reippaampaa kuin alamäessä, jolloin saattoi huristella vapaalla.

Islanti harrastuttaa

Sitä tekeekö Islanti hartaaksi tai missä paikoissa Islannissa voi kokea hartautta täytyy pohtia joku toinen kerta. Tänään tarkoitukseni oli kertoa uudesta, Islannin kirvoittamasta harrastuksestani. Aloitin nimittäin maanantaina ratsastuksen tumpeloaikuisten ryhmässä!

Käänne on aika yllättävä, kun muistaa, että pari vuotta sitten kärsiessäni kommunikaatio-ongelmista koirani kanssa, päätin unohtaa ikuisesti siihenkin saakka aika kaukaisena pysytelleen ajatuksen ratsastamisesta. Selvästikään minua ei oltu tarkoitettu eläinten pariin. Kuukaudet karvakasan kanssa kuitenkin tekivät tehtävänsä. Koira oppi ymmärtämään minua ja minä totuin koiraan. Ja siinä sivussa vähän muihinkin eläimiin.

Vielä Islantiin lähtiessänikään en kyllä ajatellut kokeilla sikäläisiä (tai muitakaan) hevosia, mutta kuten jo aiemmin totesin, teiden varsilla laiduntavat viehkot issikat alkoivat houkuttaa ja koska ratsastuskokemus Mývatnilla oli niinkin mukava, rohkaistuin kyselemään kotiin palattuani ratsastustunteja paikalliselta tallilta. Syksyn tunnit alkoivat maanantaina.

Ensimmäinen oikea yritys nousta hevosen selkään oli säälittävä. Taluttajana toimiva pikkutyttö jaksoi kannustaa, kun yritin kammeta itseäni satulaan, mutta loppujen lopuksi oli turvauduttava sekä jalustimen laskemiseen että penkkiin. Tunnilla ratsastaminen oli tietenkin ihan erilaista kuin vanhan maantien (lue: polun) seuraaminen laavakentällä oppaan tarinointia entisistä ajoista kuunnellen, mutta varsin mukavaa ja rentouttavaa sekin.

Ensi viikolla veivaan itseni jälleen ratsaille. Toivon tulevani sen verran taitavaksi, että joku kesä uskaltautuisin vähän pidemmälle ratsastusvaellukselle. Islannissa ehkä (kuva on Geysiristä).

Kivinen tie

Olen edelleen samaa mieltä Islannin kaksvetoisten kuljettavista sorateistä. Ihan ajettavia. Kolminumeroiset vähän hankalampia kuin kaksinumeroiset. Mutta kiviähän siellä välillä tietysti lentää. Bongasin kanssaturistien Yariksissa muutaman kolhun, jotka olivat selvästikin huonon onnen tulosta.

Pahin tuho löytyi eräänä aamuna Vagnsstaðirissa. Parkkipaikalta päin valui öljyä retkeilymajan pihalle. Siitä ihan meidän auton vierestä... En sitten edes säikähtänyt, koska emme olleet ajelleet missään kovin epäilyttävillä teillä, enkä muistanut mitään outoja kolauksia edelliseltä päivältä. Tarkistimme kuitenkin tienoon tarkkaan ennen kuin rupesimme pohtimaan ilomme moraalittomuutta. Ei varmaan ole oikein olla niin tyytyväinen, kun meidän automme öljytankki ei ollut valahtanut pihalle vaan jonkun muun.

Tunsimme ihan aitoa osanottoakin. Kuka onneton autonvuokraaja sitten olikaan, häntä ei löytynyt keittiöstä, kun kävimme kertomassa havainnostamme. Ehkä edellisenä iltana hylätyn suodatintötterön anastamisesta ruotsalaisnaiselle tuohtunut poika olikin pahantuulinen jostakin paremmasta syystä...

Sorateillä

Islannin tieliikennehallituksen sivulta löytyvä filminpätkä varoittaa turisteja ihan ensimmäiseksi sorateistä.

Jos on Suomessa ajellut maaseudulla, ei niissä ole erityisemmin uutta: asfaltin vaihtuessa soraksi kannattaa tarkistaa vauhtiaan, paksummin irtosoraa löytyy juuri korjatuilta tieosuuksilta, kun taas kauan käytössä olevilla pätkillä riesana ovat kuopat. Irtosoralla ajettaessa auton hallinta vaatii enemmän tarkkuutta ja koska vastaantuleva liikennekin käyttää samoja ajouria, täytyy hyvissä ajoin hidastaa vauhtiaan ja siirtyä syrjään kun sellaista kohdalle sattuu.



Kapeat soratiet ovat haasteita, joilta ei pääse karkuun Islantia kiertäessä. Ykköstiekin kutistuu välillä puolentoista ajettavaksi hiekkatieksi. Panikkiin ei kuitenkaan ole syytä, Islannissa pärjää ihan hyvin tavallisen suomalaisen tieliikenteilijän taidoilla (kun käyttää vähän järkeä, eikä lähde kokeilemaan maastoon).

Islannissa ajamista helpottaa liikenteen vähäisyys ja hyvä näkyvyys. Laavakentillä kohoava hiekkapilvi paljastaa vastaantulevan auton jo kauan ennen kohtaamista. Ohittaminen sujuu rauhallisesti, kun näkee tien edessä olevan vapaa kilometrien verran.

Vieras kieli oikeassa paikassa

Tämä nyt ei varsinaisesti liity mihinkään Islantiin, mutta Islannin kielen opiskeluun kylläkin. Samalla kun tilasin julkaisijalta Allt í Lagin, heräteostin myös kirjan nimeltä Kielten matkassa. Se on kai pääasiassa suunnattu kieltenopettajille ja oppikirjaksi kursseille, joiden päämääränä on tehostaa osallistujien kielten oppimista, mutta toki sen anti on sovellettavissa tällaiselle yksin/kaksinopiskelijallekin.

Vaikka kysymys on oikeastaan aika mielenkiintoinenkin, en ole aikoihin pohtinut sitä, mitä vieras kieli minulle merkitsee. Selvää on että innostun helposti eri maista ja koen heti tarpeelliseksi opetella paikallista kieltä. Tämä piirre on tainnut olla kieltenopiskelussani läsnä heti alusta alkaen. Samoin kateus pontimena. Muistan kovasti koettaneeni herättää englantilaisen vaihto-oppilaan huomion lueskelemalla lakkautetun koulun varastosta löydettyä englanninkirjaa. Valitettavasti vain isoveljeni osaamista kehuttiin, eikä kukaan hehkuttanut millainen lapsinero olin osatessani muutaman lauseen englantia, vaikka olin hädintuskin edes kouluiässä. Yksi varhaisimpia muistojani on automatka Ruotsiin ja se kirpakka tunne, kun Nina-serkkuni ruotsin osaamista kehuttiin. Osasi jo paremmin kuin vanhempansa. Matkalta minulle jäi mieleen sana kaffe. Myöhemmin serkkuni opetti minulle vanhasta ruotsalaisesta aapisesta uusia sanoja: en ko, en orm. En ymmärtänyt artikkelien merkitystä, mutta opin, että o lausutaankin u.

Vanhempani ovat ummikkosuomalaisia ja kun veljeni kasvoi liian isoksi perhematkailuun, minä perin kunnianarvoisan tulkin paikan. 16-vuotiaana selitin saksaksi (ja piirtäen) ranskalaisella poliisiasemalla autollemme tehtyä ilkivaltaa. Sen reissun jälkeen en ole elävässä elämässä saksaa tainnut käyttääkään ja kieli on pahasti unohtunut. Samoin on käynyt ranskalle. Kielitaidon rapistuminen on masentava ajatus, mutta toisaalta ei huvita käyttää aikaansa ranskan petraamiseen. Kielien harrastus onkin ollut minulle aina liitoksissa kulttuuriharrastukseen. Päädyin englannin ylioppilaaksi oikeastaan vain ja ainoastaan siksi, että olin niin hulluna Australiaan.

Kieli on minulle ennenkaikkea tapa sukeltaa sisälle vieraaseen kulttuuriin, tapa omaksua uusi osa omaan identiteettiin, tapa assimiloitua. Vieras kieli (ainakin englanti) on minulle tapa olla jotakin muuta, jotakin enemmän: sosiaalisempi, rennompi, rohkeampi, iloisempi, avoimempi. Se on tapa laajentaa omaa maailmankuvaa ja sosiaalista liikkumatilaa.

Kukkaset

...ovat olleet tämän pohjayritelmän inspiraationa.

Lopputulos ei ole ihan täydellinen, mutta viilaillaan tässä. Mitä sanot? Mitä pitäis muuttaa?

Edit: Tästä tuli nyt aika girly girl. Musta tuntuu, että fontteja ois vielä ainakin kiva vaihtaa.

Edit kans: No nyt näkyy kukat Satullakin. Toivottavasti muillakin. Firefoxilla tää näyttää vähän eriltä kuin IE:ssä, mutta emme välitä. Pinkit linkit muutin hillitymmän sinisiksi. Toivottavasti fontti sopii luettavaksi.

Kunnia sille kelle kunnia kuuluu. Taustan kukkakuvion aikaansaamisessa auttoi paljon tämä tutoriaali. Koko homma tehtiin Bloggerin valmiin pohjan päälle aikaa ja vaivaa säästäen. Ilmainen pikku laskuri on tiedot.netistä.

Mikä siellä oli perseestä?

Tuota minä kysyn usein reissuiltaan palaavilta. Uskon että paikasta kertoo paljon se mikä siellä palaajan mielestä eniten mättää - oli se sitten amerikkalaisten turistien tulva, olematon yöelämä, lattea maisema, puuttuvat museot tai sateinen sää.

Monet kitisevät Islannin hintatasosta, mutta koska minä otin asiaan strutsimaisen välttelevän asenteen, enkä vaivautunut joka äyriä euroiksi muuntamaan, saatan vain epämääräisesti todeta, että ei siellä enää niin tolkuttoman kallista ollut, kun se kruununkin arvo niin keväällä tipahti.

Saksalaisen pyöräilijän kanssa tuli juttua siitä miten kummeksuttavaksi monet kokevat sen, että lähtee ihanaisesta eurooppalaisesta kesäsäästä viileään Islantiin. Saarivaltiota ei voikaan suositella aurinkolomakohteeksi, mutta minulle sikäläinen kesäilmasto maittoi. Lämpötila oli optimaali aktiiviseen lomailuun. Aurinkoa oli sopivasti ja sateen sattuessa saattoi lohduttautua sillä, että tuuli toimittaisi pian erilaista säätä kohdallemme. Välillä kävi kyllä vähän raskaaksi pukea ja riisua pukea ja riisua, kun sade vaihtui kuumottavaksi auringoksi ja taas takaisin sateeksi. Mutta all in all, en valita.

Traagisimpia asioita retkellämme oli ehkä paahtoleivän unohtaminen Vagnsstaðiriin, kun sitä ei sitten ollut eväsleipiin päivällä. Joskus unohdimme ostaa maitoa ja jouduimme juomaan kahvin mustana. Kerran peruutin pylvääseen, mutta sen verran hitaalla vauhdilla, ettei autovuokraamosta ole perästä kuulunut. Niin ja kerran ajoimme lintuperheen yli, mutta se onkin jo toinen tarina... joka päättyy onnellisesti.

Mikä siellä oli parasta?

Tuota minulta on kysytty jo vaikka kuinka monta kertaa. Olen yrittänyt etukäteenkin pohtia sopivaa ja kuvaavaa vastausta, mutta keksimistyö on vielä kesken. Tämä kirjoitus on yritys vastata hankalaan kysymykseen.

(Sanottakoon varoituksen sana: seuraava teksti saattaa sisältää latteuksia ja ylitunteellista lätinää. Heikkohermoisten sekä pienten lasten suositellaan siirtyvän nyt jonkin toisen blogin pariin.)

Mikä Islannissa oli siis parasta? Haluaisin - kaikesta lapsellisuudesta huolimatta - puhua matkailutermein. Siellä nimittäin on aivan erityinen the spirit of Iceland, joka syntyy, kun ihmiset, tila ja saagat kohtaavat.

Saagoista on kirjoitettu jo muutamaan kertaan ja kirjotetaan vastakin. Saagoista kiinnostunut juoksee tietysti museoissa ja tarinoiden tapahtumapaikoilla, mutta Islannissa tarut ja historia ovat enemmänkin: Islannissa luonto sisältää kertomuksen. Maa on täynnä paikkoja, joissa mennyt aika on edelleen läsnä. Siellä täällä on kiviksi muuttuneita peikkoja. Iceland Road Atlas, joka oli pullollaan näitä tarinoita, on välttämätön matkakumppani.

Islannin luonnossa oli mukavaa kulkea, kun sai itse rauhassa kokea ja reagoida. Kaikki oli uutta, erilaista ja jännittävää, mutta myös rauhoittavaa. Oli ihanaa nähdä kauas. Luonnon värit olivat kauniita ja yllättäviä.

Islantilaiset ovat ihmisiä minun makuuni; he tuntuivat kovasti suomalaisilta. Islantilaiset suhtautuivat meihin yleensä varauksellisesti mutta ystävällisesti. Maaseudulla oltiin kohteliaita samalla tavalla kuin usein Suomessakin, siis siten että amerikkalainen saattaisi luulla käytöstä tylyksi. Minusta varauksellisuus sai heidän ystävällisyytensä tuntumaan vieläkin lämpimämmältä ja aidonoloiselta.

Hiiteen "eurooppalaiset" juomatavat. Kun islantilaiset juhlivat, ei tissutella eikä sievistellä. Emme käyneet Reykjavíkin klubeissa, mutta kuppiloissa ja kaduilla näytti siltä, etteivät ihmiset panosta kohtuuttomasti pukeutumiseen. He panostavat juomiseen ja tanssimiseen. Pöydilläkin tanssittaisiin, elleivät ne olisi niin täynnä laseja.

Kaupungeissakin mieli lepäsi. Talot olivat matalia ja värikkäitä. Kahviloissa soi miltei aina jazz. Erityisesti jäin kaipaamaan Akureyriä, Islannin toiseksi suurinta kaupunkia. Sen täytyy olla jollakin arkkitehtien top-listalla.

The spirit of Iceland täytyy itse kokea, en minä sitä osaa kuvata. Minull se oli sitä, että ihmiset, luonto ja kaupungit antoivat minulle tilaa. Islannissa kaikki oli juuri sopivaa.

Ég tala íslensku lika

...not.

Uskallan ottaa riskin ja lisätä tuon lika-sanan otsikkoon, vaikkei minulla ole hajuakaan islannin sanajärjestyksestä (tai siitä, miten lika kirjoitetaan). Ehkä joskus osaan sanoa, miten se oikeasti menee, islannin opiskelu on nimittäin yksi niistä asioista, joiden parissa viettäisin mielelläni syysiltoja.

Oppikirjoja täytyy hieman pohtia. Voisin harkita suomenkielisen oppikirjan tilaamista, mutta täytyy sanoa, että myös tuo romppu houkuttelee. Toivon, että opiskeluun löytyy jokin sopivan haastava ja kannustava apuväline, Kai A. Saanilan Opi Islantia 70-luvulta ei kyllä minulle riitä.

Tunnustan, että tuntuu hullulta alkaa opiskella kieltä, jota ei oikeastaan tarvitse missään. Onneksi voi lähteä opintomatkalle harjoittelemaan käytännön islantia.

---

Olen välillä reissaillut muualla, minkä vuoksi Islanti-muistelot ovat jääneet vähiin. Kaipaus on kuitenkin pysyvä. Viime aikoina minua on lohdutellut taas Silvia Night ja Til Hamingju Ísland.

Kieliopintoja

Kun Satu ei ole vieläkään (tiedän tiedän, kesäkiireitä) tarttunut kielisyöttiini, ajattelin kokeilla vielä toista täkyä.

Päädyin Teach Yourself -sarjan opukseen ihan vaan siksi, että se oli helppo tilata tutusta verkkokaupasta ja koska se sisälsi CD:n. Olen nyt kuunnellut CD:tä autoa ajellessa rennolla otteella, toivoen että sana tai pari tai joku kieliopin rakenne jäisi mieleen. Ja ehkä ennen kaikkea että Islannin kielen rytmi ja äänteet tattuisivat päähän.

En kuitenkaan ole yltiökiintynyt kielikurssiin. Kirja on oikeastaan tylsä ja itse arvostaisin raskaampaa kielioppitykitystä. Allt í lagi on taatusti mellevämpi. Ja Opi Islantia -romppu kelpaisi mulle kans ihan jo interaktiivisuutensa takia.

Jos ei välttämättä kaipaa mitään käsinkosketeltavaa Islannin kurssia, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Islantiakin voi opiskella verkossa ja kuten joku jollakin keskustelupalstalla huomautti Wikipediassakin riittää Islannin kielistä luettavaa.

Ég tala íslensku

...not.

Mutta ne ovat täällä! Islannin oppikirjani ja siihen liittyvä CD.

Niitä jotka innostuvat luulemaan, että vuoden päästä voivat keskustella kanssani islanniksi, on varoitettava, että olen juuri niitä kieli-impulsiivisia vätyksiä, jotka harrastavat erilaisten kielikurssien keräilyä, mutta joiden kielitaito kuitenkin rajoittuu lukiossa opittuihin. Edellisenä keräilykohteena Venäjä, jota en sitten voinut opiskella mm. siksi, että kielestä tuli aina työasiat mieleen.

Mutta jos Satu vaikka aloittaisi uuden harrastuksen kanssani ja pyhitettäis joku ilta viikossa Islannin kielelle...? (Hint hint.)

Noku niitä oli niin paljon

Islannissa on ihan sikana hevosia. Erityisesti lännessä ja etelässä mutta myös idässä ja pohjoisessa. Ne chillailevat värikkäinä laumoina jokien varsilla, vuorten juurilla ja kaupunkien äärillä. Ja sitten niihin vähitellen ihastuu.

Ensin niistä alkaa ottaa enemmän ja enemmän kuvia. Sitä päivittelee miten pohjattoman kaunis eläin hevonen voikaan olla. Ikinä ne eivät epäonnistu kuvissa. Aina ne ovat yhtä hienostuneita ja tyylikkäitä. Ja miettii mitä niiden päässä mahtaa liikkua, kun ne tulevat tuijottamaan takaisin niitä tuijottavaa turistia.

Melko pian alkaa harkita ratsastusta. Että jos sittenkin, vaikkei ollut aikonut. Oikeastaan on melkein pakko. Kun niitä hevosia on niin paljon. Ja tilaisuuksia ratsastukseen pilvin pimein. Miten oikeastaan ilkeää edes palata kotimaahan ratsastamatta Islannin hevosella?

Lopulta löytää itsensä Reykjahlíðista kyselemästä keltanokkaratsastuksen perään ja parin tunnin päästä hevosen selästä tölttäämästä. Eikä aikaakaan kun paikka aloittelevien aikuisten ratsastustunnilta on varattu.

Se tavallinen tarina.

Gluggafossin arvoitus

Rakkaalla putouksella on näemmä monta nimeä. A Complete Road and Reference Guide - Iceland Road Atlas käyttää Google-haun palauttamista gluggafosseista nimeä Merkjárfoss.

Tuo Satun mainitsema Þorsteinn Erlingsson - putous on nimeltään Drífandi ja se sijaitsee Hilðarendakot-nimisen maatilan alueella. Erlingsson kasvoi tällä maatilalla. Muistolehto on todellakin viehättävä ja kerrassaan ihastuttava perhosineen ja pihlajineen.

Tekivätkö peikot meille tepposet ja jäikö meiltä Gluggafoss sitten kokonaan näkemättä? Näyttää kauniilta, täytyy vissiin käydä seudulla toistekin.

Vielä putouksista

Islannissa oli putouksia niin paljon, että olen alkanut unohdella niiden nimiä. Erityisesti minua harmittaa se, etten muista sen kaikista kuvauksellisimman ja ehkä viehättävimmän putouksen nimeä. Ongelmana taitaa olla se, että ajattelimme sen olevan Gluggafoss, mutta minulla on kuva myös oikeasta Gluggafossista eikä se näytä yhtään samalta. Joku voisi kertoa, mikä on asian laita, sillä moni kameran kanssa liikkuja on kuitenkin takuulla ottanut tästä putouksesta suurinpiirtein samanlaisen kuvan kuin minäkin.

Putouksen vieressä oli pieni puisto, Thorsteinslind, joka teki paikasta vielä miellyttävän. Emme syöneet siinä eväitä, mutta aurinkoisena kesäpäivänä paikka on takuulla mahtava evästaukoa varten.

Tuo Þorsteinn Erlingsson (1858-1914) oli islantilainen runoilija. Tyyppi oli ateisti ja sosialisti, joka halusi runoillaan ottaa kantaa asioihin: ilmeisesti hyökkäili valtaapitäviä luokkia vastaan ja käytti paljon satiiria. Jossakin luki, että Þorsteinn olisi opiskellut filologiaa ja vanhaa norjaa Köpiksessä. Se voisi hyvinkin pitää paikkansa sillä hänen tuotannostaan löytyy myös Rasmus Raskille omistettu runo.

Skyrin jäljillä

Väittävät ettei Skyriä islantilaisempaa olekaan, ja ehkä näin onkin. Ainakin kyseinen maitotuote on säilyttänyt suosionsa lähes vuosituhannen. Ensimmäiset Skyr-maininnat ovat 1000-luvulta ja yhä edelleen nostetaan tarjous-Skyrit perheen ostoskärryyn lauantaisin.

Meille maistui paremmin KEA-Skyr kuin pistävämmän makuinen Skyr.is. Erityisen paljon kului maustamatonta Skyriä vadelmahillolla, mutta kaikkein makoisinta oli - tietenkin - kotitekoinen maalais-Skyr kera kerman ja lämpimän marjakastikkeen Vogafjósin lehmäkahvilassa.

Suomessa on sitten saanut muiden Islannista palanneiden tapaan pohtia millä korvata Skyr. Se kun ei ole ihan jogurttia, vaikka hoitaakin paljolti samanlaista välipalavirkaa ja maustuu yhtä hyvin hedelmillä ja marjoilla ja yhtä huonosti suklaalla ja kahvilla. Jotkut väittävät että Skyr olisi sama kuin maitorahka, mutta lähemmäksi mielestäni pääsee kreikkalaisella jogurtilla. Täydellistä sekään ei ole.

Ehkä pitäisi kokeilla Skyrin valmistusta itse? Kiireinen voi kokeilla mikroaaltouunireseptiä tai korviketta, jossa pektiinitöntä jogurttia valutetaan ensin suodattimen läpi ja maustetaan sitten kermalla ja sokerilla.

Jos mikään Suomesta saatava ei kelpaa Skyriksi, aina voi tilata sitä netistä. 200 g purkki alle 5 euroa! Onneksi Skyrin maailmanvalloitus on jo alkanut USA:sta ja Tanskasta. Suomessa ensivuonna?

Huikea Gullfoss

Ensimmäisenä kokonaisena Islanti-päivänämme saimme haukkoa henkeä Gullfoss-putouksen äärellä. Vaikka sen oli nähnyt jo kymmeniä kertoja eri valokuvissa, oli luonnonihme yllättävä, hämmästyttävä ja valtava. Ihan hetkeen ei osannut sanoa mitään. Jälkikäteen tuntuu hölmöltä liittää blogiinkaan mitään kuvayritelmiä, sillä valokuvat eivät oikeastaan kerro juuri siitä, minkälainen Gullfoss kokemuksena oli.

Gullfossin viehätysvoimaa lisää kertomus, joka liittyy paitsi putoukseen myös sitä vartioivaan naiseen Brattholtin Sigriður Tómasdóttiriin. Ei nimittäin ole aivan itsestäänselvää, että suomalaissiskosten henki salpautuu putoksen äärellä vielä 2000-luvulla. Alue suojeltiin vasta 1970-luvulla, ja sitä ennen putous oli vakavan uhan alla.

1900-luvun alussa putouksia ja koskia alettiin valjastaa teollisuuden ja sähköntuotannon tarpeisiin. Ulkomaiset sijoittajat olivat varsin kiinnostuneita Gullfossista. Aluella elellyt Tómas, joka oli Sigriðurin isä, kieltäytyi myymästä tilaansa siinä toivossa, että putous säästyisi. Sijoittajat onnistuivat kuitenkin saamaan putouksen hallintaansa Tómaksen selän takana.

Sigriður nousi vastustamaan hanketta. Tarinan mukaan hän käveli kotitilaltaan Brattholtista Reykjavíkiin ja ilmoitti, että mikäli putous valjastetaan, hän hyppää sen kuohuihin. Sigriðurin yritykset eivät kuitenkaan muuttaneet putoksesta tehtyä sopimusta.

Liekö vuoden 1928 pörssiromahduksella ollut sormensa pelissä, sillä putous pelastui, kun vuonna 1928 sijoittajat eivät kyenneetkään maksamaan sovittua vuokraa.

Gullfoss on juuri sellainen kohde, jossa jokainen lähes turisti käy. Ja se onkin ihan must. Islannissa tulin ajatelleeksi aika paljon sitä, kuinka tarpeetonta - minulle - on etsiä jotain aitoa ja autenttista, jota turistit eivät löydä. Islannin suuret nähtävyydet eivät ole pelkkiä turistirysiä. Luontoäiti ei ole keksinyt Gullfossia houkutellakseen Islantiin ulkomaalaisia rahaa tuhlaamaan. Yhtä lailla putous on vaikuttava myös lähiseuduilla asuvista ihmisistä.

Islannin matkan aikana törmäsimme useisiin putouksiin. Niitä oli niin paljon, että vähitellen kävi niin, ettei enää ihan joka purolla jaksanut pysähtyä. Gullfoss on varmasti putouksista suosituin, ehkä vaikuttavinkin.

Islanti - enemmän

Suhtautumiseni Islantiin muistuttaa kovasti rakastumista. Vatsanpohjassa on kutkuttava tunne, kun ajattelen koko maata. Ja täytyy tunnustaa, että ajattelen, melkein koko ajan. Tunnen tuskastuttavaa kaipuuta, jota yhä tuskaisemmaksi tekee Suomea riivaava helle ja läkähdyttävä ihmismäärä. Olen aina kokenut olevani kaupunki-ihminen, mutta moni nainenhan mukautuu rakastuessaan: olen mukautunut Islannin vähäväkisempään tyyliin.

Katselin tuossa tuttavani Yemen-kuvia. Ihan hienoja olivat, mutta Islanti kuitenkin on jotain ihan muuta. Säälittelin ystävääni, joka tuli juuri Mauritiukselta, koska hän ei ole päässyt käymään Islannissa. Kuvittelen, että kaikki ovat kateellisia minun matkastani. Ja jotkut varmasti ovatkin, onhan Islanti saanut parhaan eurooppalaisen matkailukohdemaan palkinnon 1995 (Travel Awards 2005).

Toisaalta olen myös mustasukkainen. Vaikka en ymmärräkään, mikseivät kaikki matkusta Islantiin (tai miksi puolisoni ei edelleenkään ole innostunut muuttamaan sinne), pidän koko maan mielelläni myös itselläni. Haluan mennä sinne uudestaankin niin, että ihmiset ilahtuvat, kun kerron olevani Suomesta. Niin ei välttämättä ole, jos koko Suomi ryntää sinne valloittamaan Islannin lakeuksia.

Iceland - been there done that

Lyhyt postaus tässä kameran muistikortteja tyhjennellessä...

Satun reittiä voi suositella muillekin automatkailijoille. Päiväajojen pituudet oli kohdallaan. Koko ajan oli nähtävää ja tehtävää, mutta reissustressi ei iskenyt, koska aikaa oli soppelisti ja illalla tuntui siltä, että oli ehtinyt tehdä sen mikä pitikin.

Tottakai olisi voinut viettää vaikka viikon Mývatnilla tai taivaltaa kuusi päivää Landsmannalaugarilla ja Thórsmörkissä. Aikaa ei riittänyt myöskään Länsivuonoille. Mutta se kaksi viikkoa mikä meillä oli käytettävissä, tuli kyllä hyödynnettyä 100%.

Vaikka näimme ja koimme hirmuisesti ja T-paidan Iceland - been there done that tuntui jollakin tapaa osuvalta, emme ostaneet kyseisiä paitoja. Islannin suhteen moinen Islanti - tehty -asenne ei nimittäin toimi ollenkaan. Paitsi että haluan palata sinne koluamaan paikat, jotka jäivät välistä, haluan palata sinne myös tekemään samoja asioita uudelleen. Nauttimaan viileästä kesästä [sic], raittiista ilmasta, tilasta ja varautuneista, ystävällisistä ihmisistä. Rentoutumaan ja liikkumaan luonnossa.

Islannissa silmä ja mieli lepää.

Puutteita listoilla

Meidän molempien listalta puuttuu hyttysmyrkky, mutta mikä hämmästyttävintä myös uimapuku.

Munkin lista

Matkan lähestyessä uhkaavasti, alkaa mullakin hiipua työ- yms. paineet taka-alalle tärkeämpien asioiden tieltä. Tässä mun lista:

Elektroniikka
---------------------------------
- MP3 soitin (tyhjennä turhat)
- MP3 laturi
- EOS300
- Flash cards (tyhjennä)
- Ixus
- Muistikortit (tyhjennä)
- EOS300 laturi
- IXUS laturi
- Sähköjohto
- Kameran USB piuha
- MP3 soittimen USB piuha
- Isän kauko-objektiivi (Satulla)
- Kamerajalka
- Kameran kiinnitin
- Kameran ajurilevy
- MP3 soittimen ajurilevy
- Puhelin
- Puhelimen laturi


Kosmetiikka
---------------------------------
- Ripsiväri
- Kajal (teroita)
- Aurinkorasva/kasvot
- Aurinkorasva/vartalo
- Deodorantti
- Kasvojen pesu
- Silmämeikinpoistoaine
- Kasvovesi
- Naamarasva
- Pumpulityynyjä
- Hammasharja
- Hammastahna
- Saippua
- Shampoo
- Hoitoaine
- Kampa

Ulkoilu
---------------------------------
- Mikrofleece takki
- Mikrofleece housut
- vedenpitävä takki
- Vedenpitävät housut
- Sateenvarjo
- Lippis (osta) ja/tai hellehattu
- Aurinkolasit (osta)
- Vaelluskengät
- Hanskat
- Pipo
- Huivi


Muut vaatteet
---------------------------------
- Pitkähihainen
- T-paitoja
- Villatakki
- Verkkarit
- Farkut
- Alkkareita
- Rintsikat
- Sukkia


Hyöty
---------------------------------
- Islanti-kirja
- Saga-kirja
- Vaelluskirja
- Passi
- Opiskelijakortti
- Autonvuokrauspaperit
- Luottokortti
- Visa Electron
- Euroja
- Finnair Plus
- Hilton Honors
- Osoitteet (kerää s-postista ja puhelimesta)

Hupi
---------------------------------
- Maustekirja


Tarve
---------------------------------
- Termospullo
- Pyykinpesujauhe
- Lusikka/haarukka/veitsi
- Korvatulpat
- Lääkkeet (pää ja flunssa, laastarit)
- Matkustustyyny
- Silmälaput
- Pyyhe
- Makuupussi

Muu
---------------------------------
- Viemiset V:lle
- TSEKKAA J:n MEILIT ennen lähtöä!!

Matkakuume kuumimmillaan

Lämpöä on ainakin yli 38 astetta. En malta odottaa. Ajatella, että viikon päästä ollaan jo tien päällä.

Aika paljon olen saanut hankittua asioita. Tänään nostin Visan luottorajaa. Sinänsä ihan hieno juttu, että hakemus ylipäänsä meni läpi, koska minulla ei ole vakituista saati pitkäaikaista työsuhdetta.

Ajattelin mennä tänään myös vaihtamaan matkavaluuttaa, kun on muutenkin kaupungille asiaa. Olen seuraillut kurssiheilahteluja, ja vaikuttaisi siltä, että ISK on nyt pysynyt about samana viime päivinä, että on oikeastaan ihan sama, koska sitä valuuttaa vaihtaa. Valuutan heikkenemisen kevään aikana konkreettistaa se, että tammikuun 13. olisin saanut tuhannella eurolla 72 264 kruunua. Nyt sillä saa 90 301 kruunua. Erotus lähenee kahtasataa euroa.

Matkakuumetta lääkitsen lukemalla Laxnessin romaania Jäätikön jumalat. Tähän mennessä vaikuttaa lupaavalta.

Hetki lähenee: kirjoista ja matkajärjestelyistä

Työkaveri lainasi minulle Guðbergur Bergssonin teoksen Joutsen. Pidin kovasti sen kauniin runollisesta tyylistä ja romanttisesta suhtautumisesta kuolemaan.

Tässä taannoin luin sen Hallgrimur Helgasonin Islannin kirjailijan. Teos oli kiinnostava. Sekin herätti minussa kovasti ajatuksia kuolemasta, vaikkakin aivan toisella tavalla. Tätä voisin suositella matkalukemiseksi jollekin islanninkävijälle. Varsinkin jos taustalla on yhtään kiinnostusta Laxnessiin, jonka tuotannosta ajattelin itse ottaa reissuun jotain mukaan.

Lukaisin myös Antti Tuurin islanninmatkoja muistelevan kirjan Pieni suuri maa. Äkkiähän tuon luki, ja hauskojakin juttuja siitä löytyi, mutta loppupuolella alkoi kyllästyttää junnaavat kalastuskuvaukset. Muuten teos on oikein hyödyllinen pikakatsaus Islantiin.

---

Käytännön järjestelyt alkavat olla loppusuoralla. Tulostin tänään kaikki sähköpostikeskustelut, joissa yöpymispaikat on vahvistettu. Tulostin samalla myös yleistä tietoa hostelleistamme.

Soitin myös pankkiin. Aion nostaa kortin luottorajaa, koska eihän se visa toimi yhtä hienosti kuin visa electron, että voisi nostaa rahaa ulkomailla omalta tililtä. Electronin tilaus kestää kaksi viikkoa, joten sellaista en enää ehdi saada ennen reissua.

Mitä meidän pitää a) hankkia b) pakata

Päivitetty 13.6.
Hanki-lista:

- Kansainvälinen hostellikortti. Kortin voi hakea Kilroylta tai tilata netitse. (S + I) Netin tilaus onnistuu vain, jos on Sampo- tai Nordea-pankin tunnukset.
- Islannin tiekartta. Sen saa varmaankin Kaisaniemen karttakaupasta, joka ei kyllä ole sen liikkeen oikea nimi. (Hankittu!)
- Muistikortti kameraan. (Hankittu!)
- Käsineet. (Hankittu!)
- Veitsi-lusikka-haarukka. (Mä olen hankkinut yhden paketin, mutta toisellekin saattaisi olla käyttöä.)
- Ruokaa: kahvia, puuroa, kuivamuonaa, myslipatukoita tms. (S + I lauantaina)
- Lisää piilolinssejä. (Hankittu!)
- Isän videokamera? Päätin, ettei oteta sitä mukaan. Mun kameralla saa kohtuullista videokuvaa, jos haluaa jonkun geysir-purkauksen ikuistaa. Muuten kannattaa ehkä keskittyä valokuvaukseen.
- Jonkinlainen linkkari? Vai löytyykö meiltä sellainen? Mä ostin sveitsiläisen.

Satun pakkaa-lista:

Kaikenlaiset kamat
- Kamerat ja kameralaukku. Muista myös digikameran akun laturi, muistikortit sekä pienoisjalusta.
- Kirjat: matkaopas, Islantia kaikille ja Salka valka. Ja matkapäiväkirja!
- Islannin tiekartta.
- Puhelin ja sen laturi. (Sopiiko meidän puhelimiin samanlainen laturi? Riittäisiköhän, jos ottaisi vain toisen mukaan?)
- Silmälasit, aurinkolasit ja piilolinssejä.
- Passi, lompakko, lentoliput ja valuutat.
- Tiedot hostelleista, varausvahvistukset tulostettuina ym. reittiin liittyvät paperit.
- Korvatulpat.
- Lääkkeet ja ensiaputarvikkeet.
- Makuupussi.
- Puhallettava matkustustyyny.

Vaatteet
- Yöpaita.
- Sukkia.
- Alusvaatteita.
- Ruskea huivi. Ajattelin sen lähinnä päähineeksi, jos sattuu tarvitsemaan.
- Raidallinen huivi kaulaan.
- Beige takki. Se pitää vettä, joten se voisi välttää myös patikoidessa.
- Käsineet.
- Hupullinen fleece.
- Kahdet farkut: vanhat tummansiniset ja uudemmat kivat.
- Pitkähihaisia paitoja: marimekko, tummanruskea ja joku vielä?
- Lyhythihaisia paitoja: keltainen, amnesty ja joku vielä?
- Mustat vedenpitävät Halti-housut.
- Kollegehousut.
- Vihreä neuletakki.
- Joku kaupunkivaate?
- Sateenvarjo.
- Mustat lenkkarit.

Harkinnanalaiset vaatteet
- Sukkahousut. En tiedä, mihin niitä tarvitsisin, mutta eivät ne toisaalta paljon paina.
- Säärystimet. Toivoisin, ettei niille olisi käyttöä, mutta jos tulee kylmä, ne lämmittävät mukavasti.
- Punainen Haltin takki. Beige takki on mukana siksi, että se pitää (oikeesti) vettä ja on kuitenkin ihan kiva. Halti sopisi retkeilyyn paremmin, ja siinä olisi huppukin, mutta se päällä ei ole kyllä mukavaa liikkua laavakenttien ulkopuolella. Jos sataa ihan kaatamalla, beigessä takissa kastuu pää.
- Vaelluskengät. Lenkkarit voisivat välttää, koska ne ovat kuitenkin vedenpitävät.
- Jotkut kevyet kengät, jotka eivät hiosta.
- Lippis. Otan mukaan. Kiva sateella.
- Huppari. Ehdottomasti otan!

Peseytymisvälineet yms.
- Shampoo ja hoitoaineet
- Hiuslakka
- Jokin hiusten ojennusaine.
- Suihkushampoo.
- Vartalovoide ja aurinkovoide.
- Deodorantti.
- Kasvonpuhdistusaine.
- Kasvovesi.
- Meikinpoistoaine.
- Vanulappuja.
- Kasvovoide.
- Hammasharja.
- Hammastahna.
- Kammat.
- Meikit.
- Pyykinpesuaine.
- Pyyhe. Ja uimapuku!

Ruokatarvikkeet
- Muovimuki.
- Lusikka, veitsi ja haarukka.
- Aamupuurot.
- Kuivamuonat.
- Kahvia ja teetä.
- Myslipatukoita.

Epäilemättä listoistani puuttuu kaikenlaista, joten päivitellään. Ja tänään ärsyttää se, että blogissa on teknisiä puutteita.

Aika rientää

Hui! Kuukausi on jo vierähtänyt ilman merkinnän merkintää. Ei se toki tarkoita sitä, ettäkö jakso olisi ollut täysin Islanniton. Ajatuksissa "tulen ja jään maa" on kyllä vilahdellut. Kuukauden päästä vietän syntymäpäivääni ilmeisesti hyttysten parissa: ainakin jos uskoo järven nimeä, Myvatn.

Ihan kamalasti en ole saanut aikaan. Sen varmistin matkanjärjestäjältä, että heidän Þórsmörk-reissulle voi liittyä mukaan Hvollsvöllurista. Hinta on kuitenkin se sama, 9500 iskiä nenältä. Sen reissun suhteen meidän kai pitäisi tehdä jonkinlainen päätös.

Aikataulullisesti Thorin metsä ei ole mikään ongelma. Käytännössä se vain tarkoittaa sitä, että maanantaina kannattaa tsekata Gullfoss, Geysir ja Thingvellir, jotta tiistaipäivänä jää aikaa Thorsmork-retkeilyyn. Vastaavasti Skogárin museo ym. jää sitten keskiviikolle. Tuskinpa tämä aiheuttaa aikataulullisia ongelmia: yksi Islannissa vaihto-oppilasvuottaan viettänyt mimmi, jonka blogia olen seurannut, kiersi koko saaren neljässä päivässä. Ihanaa, että meillä on enemmän aikaaa.

Kirjallisuusasioissa olen edistynyt hävettävän hitaasti. Helgasonin Islannin kirjailija tosiaan on hyvä, mutta luen sitä kovin hitaasti. Olen hankkinut kirjahyllyyn Laxnessia: ajattelin, että se olisi ehkä sopiva matkalukeminen. Työkaveri lupasi lainata minulle jonkun hyvän islantilaisen, joka sillä on hyllyssään. Ostin myös Kai A. Saanilan teoksen Islantia kaikille vuodelta 1979. Teos lupaa, että sen "avulla oppii helposti ymmärtämään kieltä sen verran. että siitä on hyötyä." Enpä tuota tiedä, mutta kirja on kevyt ja mukana olevan sanaston vuoksi voi olla ihan kätevä matkalla mukana.

Kartta meidän pitäisi ostaa. Käynkö ostamassa?

Vielä iskistä. (ISK merkitsee minulle vanhastaan Isoa suomen kielioppia, siksi minusta on hassua puhua nyt Islannin kruunusta.) Talouskuplan puhjettu iskit ovat halvenneet jonkin verran. Käytännössä selviämme reissusta paria sataa euroa vähemmällä kuin budjetintekovaiheessa odotin vain valuuttakurssin muutoksen vuoksi. Pitäisi muuten kai ruveta pohtimaan, miten ottaa sitä rahaa mukaan. Kaikkialla ei visa käy.

Oi, se täytyy vielä sanoa, että minulle on tullut selvä matkamuistotarve. Haluaisin nimittäin jonkunlaisen Silvia Night -paidan. Kai sellaisia on.

Jumista ja muustakin

Olen jäänyt lukujumiin. Kirjan jättäminen kesken tuntuu kamalan vaikealta, varsinkin kun luin sivistääkseni itseäni Islanti-tietoudessa. Olen lukenut Hallgrímur Helgasonin romskua 101 Reykjavik vuodelta 1996 (Otava 2000), muttei lukemisesta oikein tule mitään.

Päähenkilö on mies. Seksi ja seksuaalisuus on ylikorostunutta ja tylsää. Luulen, että kirja pitäisi lukea loppuun asti. On selvää, että päähenkilöä, jonka suhtautuminen naisiin on esineellistävää, ihannoida. Minua kuitenkin ärsyttää kamalasti kirjallisuus, jossa miehet kirjoittavat kuolaavista tossukkamiehistä.

En ole voinut aloittaa uutta kirjaa ennen kuin virallisesti luovutan tämän kanssa. Ehkä se on tehtävä tänään. Aion antaa kuitenkin Helgasonille uuden mahdollisuuden, sillä luen ehkä seuraavaksi hänen uusimpansa Islannin kirjailijan, joka minulla on hyllyssäni. Se kuulostaa kiinnostavammalta.

Olen sivistänyt itseäni myös musiikillisesti. Aluksi tuntui siltä, ettei Sigur Rós ole minua varten. Latasin kuitenkin yhtyeen nettisivuilta kuunneltavaa MP3-soittimeen ja jäin koukkuun. Nyt olen hankkinut jo kaksi levyä, ja kolmas on tulossa postissa.

---

Käytännön järjestelyt ovat kai jo kunnossa, kun meillä on lentoliput, majapaikat ja auto. Olen koko alkuvuoden ajan täydentänyt vaatekaappiani matkaa ajatellen. Pitäisi olla sellaisia vaatteita, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä ja joita on helppo pestä. Toisaalta sitä haluaisi Reykjavikissa näyttää ihan kivaltakin. Ja ehkä muutenkin. (Outoa, vai mitä?)

Jossain vaiheessa ajattelin koota erilliseen tiedostoon matkareitin yöpymisineen ja kirjata suunnitelmaan, mitä palveluita missäkin retkeilymajassa on. Toki retkeilymajojen yhteystiedot ovat myös keskeisiä. Toisaalta täytyy tulostaa myös varausvahvistukset, jos jotain sattuu.

Ajatella, kahden kuukauden päästä olemme jo siellä.

EG HEITI ÍSBJÖR. ÉG ER LJÓN.

Luin jo jokin aika sitten Vigdís Grímsdóttirin teoksen Nimeni on Ísbjörg. Olen leijona. (Pokkarin on kustantanut LIKE vuonna 2003. Kansi on Eliza Karmasalon käsialaa.) Teoksella on pitkä nimi. Juuri näillä sanoilla se alkaakin, kun minäkertoja esittäytyy lukijalle tai päähenkilö asianajajalleen. Teoksessa on kysymys rikoksesta ja sen rangaistuksesta. Ísbjörg julistaa: "Valo sytytettäköön. Tuomio julistettakoon. Oikeus toteutukoon."

Lukijalle ei heti paljastu, mistä tai minkälaisesta rikoksesta oikeastaan on kysymys. Hyvä niin, sillä Ísbjörg ja hänen tekonsa alkaa todella kiinnostaakin vasta, kun rikos saa kontekstin ja Ísbjörg kertoo tarinaansa lukijalle tai teoksen sinälle, asianajaja Petúr Petúrsonille. Lukijaa ja asianajajaa yhdistää toisen persoonan asema: he ovat tarinan kuulijoita ja heistä tulee kertojan keskeisimmät tuomarit.

Kertomus on taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa minäkertoja on ilmeisen keskeisessä asemassa. Väkisinkin tuli pohdittua, missä määrin häneen voi luottaa: Mitä kertoja jättää paljastamatta? Valehteleeko hän? Mihin hän kertomuksellaan pyrkii, tai mihin pitäisi pykiä?

Ísbjörgin tarina kerrotaan takaumina: se koostuu hetkistä, joita minäkertoja pitää olennaisena tilanteensa kannalta. Tärkeää ovat aikuiset ja heidän roolinsa pienen lapsen ja nuoren tytön elämässä. Ihmisten tekemät ratkaisut eivät ole teoksessa helppoja, eivätkä ihmiset yksiulotteisen hyviä tai pahoja.

Tarinaan jää aukkoja, eikä jokainen herännyt kysymys saa vastausta, kun kertoja siirtyy unelmien ja kuvitelmien maailmaan, josta hän hyvästelee tarinansa kuulijan. Uhmakkaasti hän lopettaa:

- Jää hyvästi, Pétur Péturson. Puolusta asiaasi hyvin. Hyvästelen sinut, ystäväni. Sinä olet muuttunut. Et unohda minua.

Nimeni on Ísbjörg.
Olen leijona.

Autoa vuokraamassa

päivä 1 klo 16 Keflavik - päivä 12 klo 16 Reykjavik
35,676.30 IKR
+ 2500,00 Keflavik lisää + 2000 yhden suunnan lisää
= 40176,30 IKr

päivä 1 klo 16 Keflavik - päivä 15 klo 16 Keflavik
42,162.90 IKR
+ 2500,00 Keflavik lisää
= 44662,90 IKr

Erotusta on 4486,60. Reykjavik-Keflavik bussi maksaa 1100 IKr/henkilö. Lisäksi bussailu Reykjavikissa...

Toisaalta parkkimaksut... Ja bensastakin täytyy kuitenkin pulittaa. Sitäpaitsi pääkaupungissa voi jokatapauksessa joutua käyttämään julkisia (niinku vaikka illalla) ja Reykjavik on kuulemma mukavan kokoinen kävelykaupunki + bussit kulkee. Sitäpaitsi kolmen vuorokauden Reykjavik Card maksaa 2200 IKr ja sillä paitsi kulkee busseissa, pääsee myös näihin paikkoihin:

- Reykjavík City Thermal Pools (7)
- Reykjavík Art Museums: Kjarvalsstaðir, Ásmundarsafn, Hafnarhús
- National Gallery of Iceland
- Hafnarfjörður Maritime & Folk Museum
- The Family Park and Reykjavík Zoo
- Árbæjarsafn, The Reykjavík City Museum
- The Sigurjón Ólafsson Art Mueseum
- The Culture House
- National and University Library
- ASÍ Art Museum
- The Living Art Museum
- The Nordic House

Niin että pitäydytään vanhassa suunnitelmassa?

Islannin ääntämisestä

þ ääntyy kuten th englannin sanassa thing
ð ääntyy kuten th englannin sanassa they, soinnillinen dentaalispirantti (tulee ihan fonetiikan opinnot mieleen)
á ääntyy au
é ääntyy je tai ie
ó ääntyy ou
ú ääntyy kuten suomalainen u
u ääntyy kuten ruotsalainen u
í ääntyy kuten i
y ääntyy kuten i
æ ääntyy ai
ll ääntyy tl
rn ääntyy rtn
au ääntyy öi

En tiedä opinko ikinä. Jokin käytännön harjoittelu tekisi varmasti hyvää. Seuraavien linkkien alla on jotain kielestä

http://www.icelandic.hi.is/ on islannin alkeiden verkkokurssi.
http://digicoll.library.wisc.edu/IcelOnline/ ja http://www.omniglot.com/writing/icelandic.htm saattavat myös olla hyödyllisiä.

Gísli Súrinpoika

Tässä on välillä ollut kaikkea muuta tekemistä, mutta jonkin verran olen kehittänyt itseäni myös Islanti-asioissa. Vielä on se joululahjakirja lukematta, ja ostin toisenkin islantilaisuutuuden, mutta toistaiseksi olen päässyt maistelemaan vasta vanhempaa tavaraa. Sitä paitsi oli luettava Austenia lontoonmatkan kunniaksi.

Viikinkimytologiosta kaipaisin jotakin tasokasta ja populaaria suomenkielistä teosta. Koulussa keskusteltiin muutama viikko sitten oppilaiden kanssa joistakin jumalista, mutta kovin huono oli muistini. Onneksi yhdellä yseistä on ruotsalaistausta, joten se tunsi jumalia jonkin verran. Jumaltietojen päivittäminen ei ole kuitenkaan kovin kiireellistä.

Saagojen kanssa joutuu näkemään vähän vaivaa. Jonkun verran saagoista on ilmestynyt suomenkielisiä julkaisuja ihan viime vuosinakin. Vanhempia ei tahdo oikein löytää antikvariaateista, mutta onneksi on kirjasto.

Olen nyt lukenut Gísli Súrinpojan saagaa (Johnny Kniga). Se on vielä kesken, mutta haluan jo nyt kommentoida yhtä seikkaa. Teoksesta käy nimittäin ilmi, että islannissa on ollut käytäntö nimeltä Jaa taikka valitse. Selityksissä kerrotaan, että "kumppanuutta purettaessa oli tapana, että toinen osapuoli jakoi koko jaettavan omaisuuden kahteen osaan, joista toinen valitsi omansa." Miten nerokasta! Ihan kuin jäätelöpaketinjako lapsena.

Käsittääkseni osa pitää saagoja ensimmäisinä moderneina romaaneina. Täytyy kuitenkin sanoa, että yleisen kirjallisuuden laitoksen kirjallisuushistorialuennoilla ei puhuttu lainkaan saagoista. Ja jos puhuttiin, se tehtiin niin hiljaa, etten kuullut. Toisaalta saagat ovatkin kai kansanperinnettä ja enemmän folkloristiikan laitoksen alaa. Tai jotain kansanperinteen ja kaunokirjallisuuden väliltä (kuten Kalevalakin). Niihin ei ole ollut tapana merkitä kirjoittajan nimeä. Osaa on arveltu Snorrin työksi, mutta jälkikäteen.

Saagatutkija Joonas Ahola (2003: 22) kertoo Gísli-teoksen alussa seuravaa: "- - nykytutkimuksessa on taivuttu tavallisesti määrittämään saagat suullisesta perinteestä kumpuaviksi historiallisiksi kertomuksiksi, joiden kirjoittajat ovat nivoneet niissä yhteen kansanperinteestä ja varhaisemmista kirjoituksista saamaansa historigrafista aineistoa perinnäisen kerrontatavan käytänteiden mukaisesti, värittäen kertomuksiaan mielikuvituksensa keinoin. Saagojen juuret ovat kansanperinteessä, mutta kirjoitetussa asussaan meille välittyneet saagat ovat taidokkaiden kirjoittajien luomuksia."

---

Korjaan aiempaan viestiin tekemäni aikataulukämmin. Kävin läpi kaikki sähköpostilla saamani vahvistukset yöpaikoista ja varmistin, että moka oli ainoastaan blogissa. Kaikki yöpaikkavaraukset ovat todella kunnossa.

Þórsmörk

Oli taannoin puhetta siitä, että kauniiseen ja vaikeasti tavoitettavaan Þórsmörkiin pääsee, jos osallistuu jollekin järjestetylle retkelle. Tiistaina, jolloin olemme tuossa suunnassa, tällaista retkeä järjestää Icelaindexcursions. Hinta on sellainen kuin on: 9500 ISK eli reilut 125 euroa. Halvemmalla ei mistään saa. Reissu sisältää kuljetuksen ja opastuksen, ruoka ei sisälly. Voisin kysyä, onko mahdollista tulla mukaan jostakin muualta kuin Reykjavikista (ja näkyisikö se jotenkin hinnassa, mihin en kyllä usko).

Jos tuntuu, että aikataulu ei kestä tai muuten järjestely tuntuu hankalta, on mahdollista tietysti uhrata yksi Reykjavik-päivä ja käydä reissussa sieltä käsin. Käytännössä tämä olisi mahdollista perjantaina tai lauantaina. Reissusta tietää hostelli, joten luulisin, että myöhäinen innostuskin voi vielä mahdollistaa retken tekemisen.

Minulla ei ole oikeastaan mitään mielipidettä siitä, miten pitäisi toimia. Mielelläni tuolla käyn, mutta ei matkailoni kaadu, jos se jää näkemättä.

Islanninhevosia

Työkaverini sisko on parhaillaan Reykjavikin yliopistossa vaihtarina. Se opiskelee vulkanologiaa! Oli lähettänyt valokuvan, jossa roikkuvien pilvien alla, liuskaisen vuoriston ympäröimänä käyskentelee kolme islanninhevosta. Täytyy tenttailla vinkkejä tässä kevään mittaan...

Ei reissuun voi lähteä yhdellä kameralla

Tai oikeastaan: jos kaksi ihmistä lähtee Islantiin, täytyy olla ainakin kolme kameraa. Yksi järjestelmäkamera, yksi digijärkkäri ja yksi tavallinen digikamera. Ostin siis uuden kameran - tuon viimeisen listalta, koska se vielä puuttui. Nyt hauskuutan itseäni tutustumalla pikku Panasonicini sielunelämään.

Ei tuo kuva ole edes yhtään hieno (en nähnyt vaivaa asettelussa, mikä kaduttaa), mutta halusinpa saada jotain todistusaineistoa matkalippujen olemassaolosta, kamerani toimivuudesta ja tietoteknisestä taitavuudestani. Lentoliput löytyvät vasemmalta keskeltä.

Tuuli sai minut juuri huomaamaan, että harrastan Islantia. Sillä mitä muuta se on kuin harrastus, jos hääräilee jonkun asian parissa ja unohtaa siten työhuolet. Toivottavasti tätä voi harrastaa vielä kesän jälkeenkin jollakin tapaa, sillä tämä on kivaa.

Uutisissa oli muuten tutunnäköisiä taloja. Ehdin hetken miettiä, mistä moinen maisema. Uutinen kertoi Islannin huimasta talouskasvusta. Ilahduin siitä, että Reykjavikin kadut alkavat olla jo näin hyvin hanskassa ilman mitään erityisiä maamerkkejäkään. Olikohan se uutiskuva Laugavegurilta? Se on kai joku pääostoskatu, sort of.

Yöpymiset lähes kunnossa

Sain vihdoin viimeisetkin vahvistukset. Yöpymisten osalta reittimme on siis seuraava. (Poistan muuten tuon aikataulun jostakin vanhasta viestistäni. Sen julkinen olemassaolo jotenkin karmii.)

1. yö Hostel Njarvikissa
2. yö Hostel Laugarvatnissa
3. yö Hostel Skógarissa
4. yö Bölti Guesthousessa Skaftafellin kansallispuistossa/
5. yö Hostel Vagnsstadirissa
6. yö Hostel Seydisfjordurissa
7. yö Hostel Kopaskerissa
8. yö Élda by Lake Myvatn -maatilamajoituksessa
9. yö Élda by Lake Myvatn -maatilamajoituksessa
10. yö Hostel Akureyrissa
11. yö Hostel Stykkisholmurissa
12. yö Reykjavik City Hostellissa
13. yö Reykjavik City Hostellissa
14. yö Reykjavik City Hostellissa

Netissä on sellainen sivusto, jolla reppumatkaavat arvioivat hostelleita. Tällaisia asioita on todettu meidän mestoistamme:

Laugarvatn:
"This very clean hostel is just off the main road going to the geysir park. Hostel is very clean, has great dining room with good view of lake, and is very near the public swimming pool. You can use the hot tub at the hostel for free, or walk a short way to the pool and swim and soak for a reasonable fee. If you do stay at this excellent hostel, I recommend a night-time drive to the geysir park for the thrill of smelling and hearing the geysers erupt in the darkness."
Kayakdocjohn

Akureyri:
"I found it very clean, conveniently situated and very practical with loads of space for everybody (even though when I went they were fully booked).
The beds were also very confortable although you have to bring your own sleeping bags if you want to save a big amount of cash."
Anonymous

Reykjavik:
"It has two really nice kitchens and the beds are confortable. It's a bit far from the centre but there's a swimming pool next door which is fantastic. The bus from the airport can drop you off there if you ask for it and they can also pick you up there to go to the blue lagoon, airport and several daytrips.I found it clean too. Icelandic hostel standards are always reliable as far as I could experience."
Anonymous

Islantilainen puolukkahyytelökakku

Vaihteeksi jotain ihan muuta.

(10 annosta)

3 dl ruishiutaleita
30 g voita
3/4 dl fariinisokeria

Täyte:
6 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
2 tlk (à 200 g) maitorahkaa
1 dl sokeria
4 tl vanilliinisokeria
3 rkl sitruunamehua

Puolukkahyytelö:
1 ps (200 g) puolukoita
1/2 dl vettä
2 rkl sokeria
2 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua

Paahda ruishiutaleita paistinpannussa hetki. Lisää rasva ja fariinisokeri. Kuumenna edelleen niin, että seos on rapeaa. Päällystä irtopohjavuoan pohja kelmulla (halkaisija 24 cm). Levitä ruishiutaleseos jäähtyneenä vuokaan.

Pane täytettä varten liivatteet pehmenemään kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sokeri ja vanilliinisokeri. Kuumenna sitruunamehu ja sulata siihen vedestä puristetut liivatteet. Kaada seos rahkan joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää kermavaahto. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä kylmässä tunnin ajan.

Liota puolukkahyytelöäkin varten liivatteita kylmässä vedessä. Sulata puolukat ja survo ne. Lisää vesi ja sokeri. Liuota vedestä puristetut liivatteet kuumaan sitruunamehuun. Kaada seos puolukkasurvoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Levitä puolukkaseos rahkakerroksen pinnalle.

Anna hyytyä kylmässä noin neljä tuntia. Irrota kakku vuoasta ohuella lastalla reunoista auttaen. Siirrä tarjoiluvadille ja koristele vati puolukan varvuilla.

Tilannekatsaus

Olen saanut postissa Icelandair holidaysilta lentoliput. Yritän pitää niistä hyvää huolta. Kolmestatoista yöpaikasta yhdeksän on jo varmistunut. Edelleen auki ovat:
- Skogarin hostelli
- Skaftafellin majoitus
- Seydisfjordurin hostelli
- Eldá by lake Mývatn, josta päätin kysyä majoitusta ykkoskategoriassa. Päädyin muuten siihen, enkä Stöng in Myvatnsveitin makuupussimajoitukseen, siksi että Eldá vaikutti kannaltamme huomattavasti käytännöllisemmältä.

Täytyy toivoa, että näistäkin alkaisi kuulua jotain. Nuo hostellit eivät ole vielä avoinna, mutta muutkin kiinniolevat hostellit ovat kuitenkin hoitaneet varausasioita, joten olettaisin saavani jonkinlaisen vastauksen jossakin vaiheessa.

Seuraava askel olisi kai auton buukkaaminen, mutta sillä ei taida olla mikään kiire.

Nyt se on sitten official

Bookkasin tänään lennot, tulevat varmaankin ensi viikolla postissa. Yhteishintaa kertyi kuitenkin 680 euroa, nimittäin pitää maksaa siitäkin, että käy Arlandassa kääntymässä. Mutta 340 on kuitenkin kohtuullinen hinta nenältä, muut edulliset vaihtoehdot ovat olleet sellaista viittäsataa. Heja Icelandair!

Reykjavikin hostelli on myös buukattu. Kolmelta yöltä, joista yksi on neljän hengen huoneessa, maksamme ihan sikana eli 18 800 kruunua, suomeksi sanottuna noin 250 euroa. Muita hostelleja muualla maassa on työn alla. Olen ottanut yhteyttä kaikkiin niihin hostelleihin, joissa aiomme yöpyä. Akureyri ja Vagnstadir ovat varmistumaisillaan. Seyðisfjörðurissa on muuten se tilanne, ettei kahden hengen huoneita ole lainkaan. Kestämme siis muita henkiä.

Yöpymisistä on vielä totaalisen auki Myvatn, lähistöllä ei ole yhtään hostellia. Olen yrittänyt etsiä muuta vaihtoehtoa, mutta mitään edullista ei oikein tahdo löytyä. Täytyy vielä yrittää etsiä. Farmholidays tarjoaa b&b-majoitusta kahden hengen huoneessa hintaan 4900 ISK /nenä. Euroissa tämä on noin 65 euroa. Tähän sisältyy siis 1000 kruunun aamiainen. Yhdessä Farmholidaysin paikassa Myvatnin lähellä on myös makuupussimajoitusta. Se on ilman aamiaista 2880 ISK / nenä. Euroissa 38 euroa. Olisin taipuvainen yrittämään tätä jälkimmäistä mahdollisuutta, mutta en ole mitenkään ehdoton. Ja sitä en sitten tiedä, minkä kokoisissa huoneissa makuupussiväkeä on tapana pitää.

Toinen auki oleva paikka on Skaftafellin kansallispuiston seutu. Siellä pitäisi olla parikin vaihtoehtoa. Kolmantena kysymysmerkkinä on yö Seyðisfjörðurin jälkeen ennen Myvatnia. Se pitää kokonaan miettiä sillä perusteella, missä päin haluamme ylipäänsä kulkea. Yksi vaihtoehto olisi Kópasker, jonka hostelli on kyllä ihan älyttömän pieni.

Sitten esimerkkejä autojen hinnoista. Otin jokaisesta liikkeestä sellaisen esimerkin, joka kuuluu ryhmään a. En tiedä, mahtavatko nämä ollenkaan vastata toisiaan. Hintaerot ovat ainakin valtavat, ja kuvan perusteella tuo halvin Fox on paljon Yartsoja pienempi. En tiedä, minkä kokoinen sen auton pitäisi olla.

Hinnat on laskettu siten, että auto haetaan Keflavikista ja palautetaan Rekjavikiin.

Avis: Toyota Yaris 1297 euroa
Sisältää:
Local Tax (TAX)
Collision Damage Waiver* (CDW)
Theft Protection* (TP)
Vehicle Registration Fee (VRF)
Airport/city/other surcharge
Unlimited Mileage

Budget: VW Fox 51930.80 ISK eli noin 700 euroa (jos maksaa heti), 54664 ISK eli noin 735 euroa (jos maksaa myöhemmin)
Sisältää:
Local Tax (TAX)
Collision Damage Waiver (CDW)
Theft Protection (TP)
Vehicle Registration Fee (VRF)
Airport/city/other surcharge
Unlimited Mileage

Hertz: Toyota Yaris 53928,47 ISK eli noin 725 kruunua
Sisältää: TAX, CDW, TP, airport fee, kilometers unlimited

Saagoja

Helgafelliin liittyy erityisesti Gudrunin saaga, jota pidetään naisen kirjoittamana. Teos on julkaistu suomeksi Lohilaaksolaisten saagana, ja sen on suomentanut Jyrki Mäntylä.

Myös Antti Tuuri on kääntänyt islantilaisia saagoja. Niistä tunnetuin on Poltetun Njállin saaga (1996), jonka tapahtumat sijoittuvat Hvolsvöllurin ympäristöön. Muita Tuurin saagakäännöksiä ovat Kalju-Grímrin pojan saaga (1994), Grettir Väkevän saaga (2003) sekä tuore Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja .

Saagakirjallisuudesta yleensä kertoo mm. Islannin suurlähetystö. Sivuilla on myös luettelo suomennetusta islantilaiskirjallisuudesta.

Reitin ja aikataulun hiontaa

Onpa ihq (ensimmäinen kerta, kun kokeilen tällaisen ilmauksen käyttämistä, en ole ihan varman onko käyttöni oikeaoppista), että on tuollainen Rother walking guide. Kehoni pukkaa adrenaliinia, olen niin kamalan innoissani.

Tsekkailin eilen mahdollisia majapaikkoja Myvatnin seudulla. Sikäli voisi olla ihan hyväksi, että jotenkin hioisi reittiä tuolta osin, siellä on ihan oikeasti kamalan kallista kaikkialla. Seutu on niin iso turistimesta, ettei niiden kannata tarjota mitään makuupussimajoituksia, kun kalliimmallekin on ottajia. Joitakin vaihtoehtoja saattaa tarjoutua Farm holidays -ketjulta (esim. Stöng), mutta hekään eivät halua kertoa hintoja ilman erillistä kysymistä. On kysyttävä siis.

Mietin seuraavanlaista vaihtoehtoa: reittiä voisi tiivistää perjantain 23. ja lauantain 24. päivä osalta. Tässä kohtaa ei ole kamalasti mitään ihan keskeistä nähtävää, mutta ajaminen on tosi tosi löysää. Ajettaisiinkin siis Vagnsstadirista suoraan Seydisfjorduriin pysähtymättä välillä Berunes-hostelliin. Kilometrejä tulisi about 320, mikä ei ole varmaankaan ihan kamalaa. Säästynyt aika käytettäisiin siihen, että hilpaistaisiin myös pohjoisessa. Ajoaikataulukkoni mukaan ajo Höfnistä Egilsstadiriin kestää kolmisen tuntia, joten tämän päivän ajo olisi varmaankin jotain vajaa neljä tuntia.

Länsivuonot eivät minua jostain syystä erityisesti kutsu. Olen nähnyt sieltä kauniita kuvia, mutta en mitään sykähdyttävää. Mitä mieltä itse olet?

Mutta oikeasti, jos aikaa on, Snaefellsnes kiinnostaisi. Sinne voisimme ehtiä, jos tiivistäisimme ajoa keskiviikkona 28.6., ja ajaisimmekin jonnekin lähemmäksi Snaefellsnesin niemeä. En usko, että se tekisi päivästä ihan kamalaa, kun ajoaika Akureyristä Stykkishólmuriin on 4,5 tuntia. Mietitäänkö vielä tätä? Siellähän Snaefellsnesissä sitten ollaankin jo varsin lähellä Reykjavikia. Tai no, reilun kahden tunnin ajon päässä.


Niemi houkuttaa oikeastaan siksi, että Stykkishólmurin lähellä on pyhä vuori Helgafell (73 m, oikeesti). Täällä on palvottu Thoria. Se Þing on kokoontunut täällä ennen muuttoaan Þingvelliriin. Jos olen käsittänyt oikein, muuton taustalla olivat kasvavat saniteettiongelmat. Ja on niitä taistelujakin ollut. Kun googlaa Helgafelliä, löytää paljon erilaisia uskomuksia (siellä pitää tehdä erilaisia rituaaleja, että toiveet toteutuvat). Helgafellistä on lyhyesti jotain wikipediassa ja Lonely Planetin sivuilla.

Mutta muuten ei ole mitään sellaista, minkä uskoisin jäävän hampaankoloon. Ja elän kyllä, vaikka Helgafellkin jäisi näkemättä.

Toimintaehdotus:
1. Varataan matkaliput siten, että lähdetään sunnuntaina 18.6. ja palataan sunnuntaina 2.7.
2. Varataan makuupaikat siltä osin, kun reitti ja aikataulu on selvä, eli lihavoidut:

- ensimmäinen yö 18.6. Hostel Njardvikissa
- toinen yö 19.6. Hostel Laugarvatnissa
- kolmas yö 20.6. Hostel Skogárissa
- neljäs yö 21.6. Skaftafellin kansallispuistossa (varataan kun on vertailtu vaihtoehtoja)
- viides yö 22.6. Hostel Vagnsstadirissa
- Kuudes yö 23.6. joko Berunesissa (löysä tahti) tai Seydisfjordurissa (aikaa pohjoista varten), molemmat hostelleja (päätetään, kumpi tahti otetaan, ja varataan sitten)
- Seitsemäs yö 24.6. joko Seydisfjordurissa (löysä tahti) tai jossakin pohjoisessa päin.
- Kahdeksas yö 25.6. jossakin Myvatnin seudulla, otettava selvää hinnoista
- Yhdeksäs yö 26.6. jossain Myvatnin seudulla (ehkä ykköstien varrella Akureyria kohti, jos siellä olisi halvempaa)
- Kymmenes yö 27.6. Akureyrin hostellissa
- Yhdestoista yö 28.6. joko hostelli Saebergissa (ei Snaefellsnesia) tai hostelli Stykkisholmurissa (Helgafellin lähellä)
- Kahdestoista yö 29.6. pelastusarmeijan hostellissa Reykjavikissa
- Kolmastoista yö 30.6. pelastusarmeijan hostellissa
- Neljästoista yö 1.7. pelastusarmeijan hostellissa

Mitä mieltä olet?

Tavallisen taaplaajan Þórsmörk

Rother tietää kertoa, että sunnuntaipatikojallekin löytyy Þórsmörkin seuduilta sopiva reitti tai reittejä (2, 3, 4). Seudulle ei vain tosiaan kannata lähteä omin päin ajelemaan. Tie on vaarallinen ja vaatii nelivedon. Retkiä järjestetään Reykjavikistä, mutta niille voi liittyä mukaan myös Hvollsvöllurista.

Jos on kokenut vaeltelija, voi kävellä Skógarista Þórsmörkiin (1).

Käppäillen Islannissa

Tsekkaanpa läpi reittimme varteen osuvat sopivalta kuullostavat kävelyreitit... Numerot viittaavat Rother Walking Guideen.

Krisuvikin (48) geotermisellä alueella voi taapertaa "a spectacular circular tour through an undeveloped hot spring area". Reitti on tosin merkitty mustaksi (vaikein) koska polku ei kaikin osin ole merkitty ja näemmä lammasaitojakin joudutaan ylittelemään. Kiertämisen menee kolmisen tuntia ja korkeuseroa löytyy 150 m. Täytyy sanoa, että spectacular ei kuulosta hullummalta. Voihan sitä ottaa selvää millä osalla reittiä on mitäkin. Ehkäpä parkkipaikalta voi käydä pienemmän pyrähdyksen Krisuvikin spektaakkeleita ihailemassa.

Þingvellirissä (47) , Euroopan ja Amerikan välissä, Islannin demokratian kehdossa onkin sitten helppo kävellä. 2-2½ h (30 m korkeusero) selkeästi merkittyä, tavalliselle turistille sopivaa reittiä.

Glúfrafossin putousta (5) pääsee ihailemaan vain jos viitsii taapertaa pientä jokea pitkin kurkkaamaan solan taakse. Koko retkeen menee vain tunti ja paikka on näpsästi Ring Roadin varrella. Myös Seljalandsfloss on tässä lähellä. Kuulostaa kivalta virkistäytymispaikalta, jos vaan tarkenee.

Kirkjubaejarklausturin (9) reitti on ensin jyrkkä, mutta sitten oikein miellyttävä. Näkymät on hyvät. 1½ tunnin reissu.

Skaftafellin kansallispuistossa on parikin helppoa reittiä (10, 11). Puolentoista tunnin patikonteja molemmat. Toinen niistä on jäätikön reunalla. Jäätikkö ei tosin välttämättä ole niin huikea kuin jäätiköt voivat olla. Se kun on vulkaanisen tuhkan mustaama. Svartifossin putous näyttää kauniilta. Skaftafellista löytyy muuten myös koivikkoja. Vaikeamman vaellusreitin (12)varrelta tosin (3½ h, 200 m).

Jökulsárlón (14) on tosiaan pakko nähdä. Rothers kertoo se on "one of the most beautiful experiences in Iceland", mutta varoittaa hyökkäilevistä lokeista erityisesti järven itäisellä rannalla (!). Lounaisrannan tsekkaaminen kestää 3½ h, itäisen 3 h. Jos meinaan kävelee koko reitin loppuun saakka ja takaisin. Parkkipaikka on keskellä.

Hallormsstrathur (16) on siitä erikoinen vajaan tunnin islantilaiskävely, että se tapahtuu metsässä. Parin tunnin Hengifoss-kiekkakin (17) voi olla ihan kiva, joskin sillä joutuu ylittämään pienen puron.

Myvatnista ja sen pohjoispuolen seuduista myöhemmin... Siellä tosiaan riittää nähtävää! Minusta näyttäis siltä, että siellä pohjoisessakin kannattaisi tehdä mutka. Nipistetään aikaa vaikka muualta, jos tuntuu että Myvatn ei anna periksi.

Jos haluaa tsekata Akureyrin etäältä, voi kävellä Súlurin (34) huipulle. 4½ tuntia, kilsan verran korkeuseroa. Käynee jonkinlaisesta kuntoilusta jo. Luntakin löytyy usein sen verran, että voi harkita pyllymäen laskemista alas. Kuvassa tosin on ihan kesäistä, joten tiedä sitten kuinka pitkälle kevääseen moinen on mahdollista.

Eldborgin(44) lähellä voi tehdä parin tunnin retken Snorrastathirin kraaterille ja vielä ennen Reykjavikia löytyy Hraunfossar (45), jossa voi jalotella tunteroisen. Upeaa nähtävää tarjoaa myös Islannin suurin putous, Glymur (46), mutta reittiä kuvataan vaativaksi.

Reitistä: 10 pistettä ja papukaijamerkki

Satu on ollut reipas. Ajattelin käydä reitin ihan kunnolla läpi ennen kuin annan oman arvioni, mutta olen viimeaikoina ollut vähemmän aikaansaapa ja koska työmatkaan ensiviikon (Lontoossa), taidan tyytyä toteamaan, että vakuuttavalta vaikuttaa. Minulle sopii oikein loistavasti, että löysää löytyy. Haluan nähdä Islantia muutenkin kuin vain auton ikkunasta.

Vain yksi kysymys... Onko jotakin (muutakin kuin Thorin metsä - Þórsmörk), jonka olisit halunnut nähdä, jos saisi kaiken mitä haluaa? Tuota Þórsmörkiäkin voisi tsekata vielä tarkemmin. Jos alueella olisi aikaa tarpeeksi, voisiko siellä tehdä jonkun ryhmäretken paikalle? Pääseekö sinne edes tämmöisellä sunnuntaituristimentaliteetillä?

Näyttäiskö susta siltä, että reissun rytmitys on tällaisenaan ihan kohdillaan? Jos siltä tuntuu, eikä ole mitään sellaista jos tuolla olisi enemmän aikaa, voisi piipahtaa tuolla -epäilyksiä, mun puolesta voidaan vaikka lyödä aikataulu lukkoon ja varailla lentoliput ja yöpymiset. Niin ja se auto. Mitä missaamme kun jätämme tuon luoteissakaran kokonaan huomioimatta?

Opuksia

Mäkin olen hankkinut Islanti-kirjallisuutta. Sulla kun on se Lonely Planet niin hommasin sitten itselleni Insight Guiden Islanti-oppaan. Lisäksi tilasin Netistä patikointioppaan ja Islannin historian.

Tuossa Rother Walking Guidessa (Gabriele and Christian Handl) on lyhyesti kuvailtu vaellus- ja retkireittejä Islannissa. Ne on luokiteltu vaikeusasteen mukaisesti kolmeen ja mukana on tiedot korkeuseroista reitillä sekä arvio siitä kuinka kauan reissuun keskimäärin kuluu. Luulisin että kirjasta tulee olemaan meille hyötyä.

Historiaan en ole vielä päässyt käsiksi, mutta onhan tässä kevättä...

Budjetista ja muustakin

Sain Icelandic Tourist Boardista postia. Toivottivat meille muuten myös hyvää matkaa, mistä tuli hyvä mieli. Mukana oli vuoristotieopas ja -kartta, joita ei ehkä kyllä tarvitakaan, sekä sellainen Det rena Island -yleisopas, ruotsiksi siis. Yleisoppaassa oli paikkakuntien välisiä ajomatkoja paitsi kilometreinä myös tunteina. Ne saivat minut tajuamaan, että ei se ajaminen Islannissakaan loputtoman hidasta ole. Tekemäni aikatauluehdotus on siis aika väljä, en tiedä, mitä mieltä tästä ollaan. Toisaalta en mitään kiirettäkään haluaisi.

Laskeskelin jotain aivan yleistä budjettia. Ympäripyöreästi voisi ajatella, että yöpymiseen menee noin tuhat euroa ja autonvuokraukseen toiset tuhat. Oletan, että summa jää kuitenkin molemmissa hieman alle. Yhteensä siis tonni per nenä. Tämän päälle tulee tietysti iso summa bensasta. Minä olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä, paljonko bensaa minkäkinlaiseen matkaan kuluu, joten tätä on kamalan vaikea arvioida.

Etukäteen kuluu Satulla rahaa kaikenlaiseen matkakirjallisuuteen. Tilasin itselleni Eddan sankarirunot. Erityisesti olen metsästänyt saagoja, Poltetun Njállin saaga on julkaistu vain kymmenen vuotta sitten Antti Tuurin suomentamana, mutta sitä ei oikein mistään saa. Saatavilla on kuitenkin pari muuta teosta, jotka tekisi mieli hankkia ihan itselleen. Siitäkin huolimatta, ettei kohta ole enää yhdellekään kirjalle tilaa koko kodissa.

Reittiehdotus II aikataulun kera

Julkaisen nyt blogissakin aikataulusuunnitelmani hieman yksityiskohtaisemmilla paikkakuntatiedoilla. Toki muutakin matkan varrella on, ja etenkin loppumatka on minulle vielä varsin vieras. Kartta auttaa varmaankin hahmottamaan reittiä ainakin vähän. Se on peräisin CIA:n World Factbookista, ja Wikipedian mukaan sen kopioiminen on siksi luvallista.

1. päivä
- Tulo Keflavikin lentokentälle
- Auton haku autovuokraamosta
- Yö Hostel Njardvikissa (kahden hengen huone 4500 ISK = noin 60 euroa). Jos aikaa voidaan käydä Blue lagoonissa, joka on 4 km Grindavikin pohjoispuolella, ihan lähellä siis. Olen tosin itsekin vähän miettinyt, että saako BL:stä jotain mitä muualta ei saisi, myös muualla on mahdollisuuksia geothermaalisiin kylpyihin, ainakin Myvatn-seudulla ne houkuttelevat.

2. päivä (kilometrimäärää vaikea arvioida)
- Ajo Grindavikin ohi (pysähdys ehkä viikinkitemppelin rekonstruktiossa, jos se vaikuttaa kiinnostavalta).
- Ajetaan ehkä Krisuvikin laavakenttien ohi (tai yli tietysti)? Pitää kiinnittää huomiota
- 75 km (Grindavikistä) > Hveragerði (englanniksi hot springs garden): ilmeisesti viehättävä paikka, jonkinlainen geothermal area, ehkä lyhyen pysähdyksen arvoinen, jos tuntuu, että aikaa riittää.
- 12 km > Sellfoss, täällä ei ole kamalasti mitään erityistä, mutta tätä kautta ehkä ajetaan.
- Tarkoituksena on ajaa tänään Þingvellirin (eli Thingvellirin) kansallispuistoon, Geysirille ja Gullfossille, jotka ovat varsin lähellä toisiaan. Siellä jossain ollaan yötä Laugarvatnin hostellissa (kahden hengen huone 4600 ISK = noin 62 euroa). Nähtävyyksiä voidaan jakaa tälle ja huomiselle päivälle. Tarkka reitti täytyy suunnitella paremman kartan avulla. Alkuperäisessä reitisuunnitelmassa tämän päivän nähtävyydet, jotka ovat niitä must-see-juttuja, jäivät reissun loppupäähän.
- Tämä Laugarvatn, jossa olisi tarkoitus yöpyä on muuten kuuluisa Vígðalaug-nimisestä kuumasta lähteestä, jossa Hólar-piispan ja hänen poikiensa ruumiit on pesty sen jälkeen, kun tyypit on mestattu vuonna 1550.

3. päivä (kilometrimäärää vaikea arvioida, 168 km)
- (Gullfossilta) 71 km > Sellfoss, vaikea sanoa mikä matka tarkalleen on, kun ei tiedetä, mitä kautta ajetaan ja minkälainen matka yöpaikasta on. Hieman syrjään jää Eyrarbakki, jossa on joskus sijainnut saaren suurin asutuskeskus. Siellä on kiinnostavia rakennuksia, erityisesti Husið, yksi Islannin vanhimmista taloista. Husið toimii nykyään Árnes-kansanmuseona.
- 36 km > Hella. Hellasta näkyy Hekla, jos sää on kirkas. Maaseutupaikkakunnan eteläpuolella, noin 8 kilometrin päässä on paikka Oddi, jossa sekä Sturlusonin että Sigfússonin Eddat on kerätty tai koostettu (tai "were compiled here", englannintaitoni ei riitä). Hirveästi ei ole kiinnostavaa nähtävää, vaikka jokin kirkko onkin. Näin sanoo Lonely Planet.
- 13 km > Hvolsvöllur. Paikka on toiminut Njálsin saagan näyttämönä, 21 kilometriä Hvolsvöllurin eteläpuolella on paikka, jossa Njáls perheineen paloi kuoliaaksi. Täällä on myös kiinnostava saagamuseo (sisäänpääsy 400 ISK = noin 5,40 EUR).
- 48 km > Ajetaan Skogáriin, jossa ollaan myös yötä, ainakin Hotel Eddassa on sleeping bag -majoitusta. Skogárissa on kovasti kehuttu kansanmuseo (yksi Islannin parhaista museoista, sisäänpääsy 600 ISK = noin 8 EUR) ja Skogáfoss.
- Täytyy mainita, että sivuun jää Þórsmörk, joka on yksi Islannin kauneimmista paikoista. Reissu sinne vaatisi kuitenkin oppaan ja erilaisen auton.

4. päivä (ajoa 173 km)
- 33 km > Vík í Mýrdal (englanniksi The Bay of the Marshy Valley). LP suosittelee pysähtymistä täällä. Täällä on musta hiekkaranta, ja alueen tunnetuin nähtävyys on jokin rykelmä vedestänousevaa sälää. Voi olla, että kuvaukseni on epämääräinen, mutta oletan, että kysessä on siis tämä.
- 71 km > Kirkjubaejarklaustur. LP:n mukaan paikassa on tarpeeksi nähtävyyksiä pikaista pysähtystä varten. Länsi-Klausturississa on maataloja, jotka ovat tuhoutuneet laavavyöryn alla 1700-luvulla. Täällä on myös merkittävä kivipaalu Systrastapi, jonka päälle on legendan mukaan haudattu kaksi kuritonta nunnaa. Nämä kurittomat nunnat seikkailevat muuallakin paikan nimistössä.
- 69 km > Skaftafellin kansallispuisto, siellä ollaan yötä Bölti-maatalossa (makuupussimajoitus kahdelta 4000 ISK = noin 55 EUR) tai Hotel Skaftafellin sb-majoituksessa (sama hinta). Tästä kansallispuistosta pitää ottaa vähitellen paremmin selvää. Toivon mukaan siellä on hienoja maisemia muuallakin kuin pitkän vaelluksen takana. Jotenkin lupaavalta kuulostaa kuitenkin se, ettei missään muualla voi niin helposti lähestyä jäätikköä (joka siis tietysti on täällä Vatnajökull) tai nauttia kauniista maisemista.

5. päivä (ajoa 92 km)
- Ajattelin, että tässä vaiheessa ajokilometrejä olisi vähemmän, koska takana on kuljeksintaa kansallispuistossa.
- 64 km > Jökulsárlón. Tämä on pakko nähdä: sinisiä jäävuoria laguunissa. Täällä suositellaan veneretken tekemistä, ilmeisesti joitakin laadukkaita veneitä vuokrataan 1900 kruunun (noin 26 EUR) hintaan. Myös ohjattuja risteilyjä järjestetään, mutta niistä en tiedä enempää. Niitä voi joka tapauksessa harkita, hinnastakin riippuen. LP kertoo, että täällä on café, josta saa Kaakkois-Islannin parasta kalakeittoa 750 kruunun eli noin 10 euron panoksella, mikä Islannissa on varsin kohtuullinen.
- 28 km ajoa kohti Höfniä, mutta ei ihan sinne asti. Vagnsstadirissa on varteenotettava hostelli (kahden hengen huone 4800 ISK = noin 65 euroa). Myös 50 kilsaa eteenpäin Höfnissä on hostelli, mikäli Vagnsstadirissa ei ole tilaa.

6. päivä (ajoa 213 km)
- 50 km > Höfn (suomeksi satama). Höfn on kaakon tärkein kaupunki ja kalastuskaupunki. Täällä ei välttämättä kannata yöpyä, koska tämä on kovin suosittu yöpymispaikka (makuupaikoista voi olla pulaa, koska kaikki bussimatkailijat pysähtyvät täällä väkipakolla). En tiedä, onko täällä kamalasti mitään erityisen kiinnostavaa nähtävää. Jos haluaa tietää jäätiköistä, kannattaa toki mennä jäätikkönäyttelyyn. Ilmainen kansanmuseo Gamlabúd, joka keskittyy lähiseutuun, saattaa olla hyvä.
- 103 km > Djúpivogur on hiljainen kylä ja seudun vanhin kauppapaikka. Täällä on kauniita puutaloja 1800-luvulta ja paikallismuseo, joka on "epätavallinen".
- 63 km > Breiðdalsvík. Sijaitsee samannimisessä laaksossa. Kylä muistetaan siitä, että saksalaisilla pommittajilla on ollut siellä asiaa vuonna 1942. Täällä voi kuljeskella ympäriinsä, mutta muuta tekemistä ei juuri ole. Lonely Planet kuitenkin hehkuttaa ihan kamalasti jotain Cafe Margretia. Hinnasto vaikuttaa kohtuulliselta, tietysti islantilaisittain. Ajattelin, että täälläpäin voisi yöpyä Berunes-hostellissa (kahden hengen huone 4500 ISK = 61 EUR), joka on noin 140 kilsaa Höfnistä.

7. päivä (ajoa 109 km)
- 82 km > Egilsstadir. Paikka on Itä-Islannin pääkaupunki, mutta ei ole yhtä miellyttävä kuin Seyðisfjörður. Siellä on kuitenkin suositeltava kulttuurimuseo, jossa on mm. joitakin pakanallisia muinaismuistoja sekä viikinkihopeita. Ja hauta.
- 27 km > Seydisfjordur. Tämä kaupunki on viehättävä ja boheemi. Myös ajomatka tänne on maisemallinen. Yöpaikka kannattaisi varata hostellista, tosin kahden hengen huonetta ei ole tarjolla (kaksi petiä neljän hengen huoneessa olisi noin 45 euroa). Paikkakunnalla on jokin kulttuurikeskus, jossa on nähtävää ja jossa kuuluu vaan hengata. Ja täällä on myös kovasti historiallisia hirsitaloja.

8. päivä (ajoa 192 km)
- 27 km > Egilsstadir
- 165 km > Myvatn. Täällä on paljon nähtävää. Tämän "itikkajärven" ympäristössä voisi kuulemma viettää vaikka viikon kyllästymättä. Mietin, että täällä voisikin harkita kahdenkin yön pysähdystä. Ja jos tuntuu siltä, että kuitenkin kyllästyy, voi käydä tekemässä reissua pohjoiseen päin ja palata kuitenkin toiseksi yöksi takaisin järvelle. Pohjoisessa on nimittäin Euroopan voimakkain koski Dettifoss ja muuta. Meitä saattaisi kiinnostaa hyvin maastoon merkitty neljän tunnin patikkareitti Reykjahliðista Hverfellin kraaterille ja Dimmuborgirin mustille linnoille.
- Itse yöpymispaikka pitää vielä miettiä. Luulisin, että Reykjahliðista löytyy jokin sopiva paikka. Täällä ei ole kuitenkaan hostellia, eivätkä hotellitkaan tarjoa makuupussimajoitusta kesäaikaan, joten täällä kyllä joudutaan maksamaan yöpaikasta ehkä vähän enemmän. Täytyy miettiä, mikä olisi täälläpäin järkevin yöpymisratkaisu.

9. päivä
- Myvatn edelleen

10. päivä (ajoa 99 km )
- 99 km > Akureyri. Kaupunki on Islannin toiseksi isoin, joten tuntuu, että siellä on pakko seisahtaa. Uskon, että nähtävääkin löytyy, mutta en ole vielä kovin aktiivisesti tutustunut kaupunkiin tai lähiseutuun.
- Yö voitaisiin viettää Akureyrin hostellissa (kahden hengen huone 4800 ISK = noin 65 EUR).

11. päivä (ajoa 191 km)
- 94 km Varmahlið (eli lämmin rinne). Täältä on jokin tunnin mittainen patikkareitti Reykjahóllille, josta on mahtavat maisemat Skagafjörðurin vuonolle asti. Paikan pohjoispuolella on LP:n hehkuttama kansanmuseo Glaumbaerissa.
- 51 km > Blönduós on pieni kalastuspaikkakunta (tai lähinnä rapuja ja simpukoita siellä harrastetaan). Lähistöllä on Þingeyrar-niminen paikka, joka on historiallisesti merkittävä. Tosin historiasta muistuttaa enää vain pieni kirkko. Täällä joka tapauksessa perustettiin Islannin ensimmäinen luostari vuonna 1112.
- 56 km > Laugarbakki, jonka jälkeen tulee hostelli Saebergissä (kahden hengen huone 4600 ISK = 62 EUR), siellä vietetään yö.

12. päivä (ajoa noin 200km)
- Ajetaan Reykjavikiin, matkan varrella on Borgarnes ja Akranes, joissa saattaa olla jotakin kiinnostavaakin. Jälkimmäisessä on ainakin kansanmuseo.
- Reykjavikissa luovutetaan auto, jotta päästään sen maksamisesta.
- Yö voitaisiin viettää pelastusarmeijan hostellissa, jos siellä on tilaa. Varsinainen city hostel tiettävästi on jo buukattu. SB-majoituksiakin kaupungista kyllä löytyy, mutta niissä ei tietenkään ole ruuanlaittomahdollisuutta tai edullista ruokaa tarjolla.

13. päivä
- Reykjavik

14. päivä
- Reykjavik

15. päivä
- Matkataan bussilla Keflavikin kentälle ja lennetään Suomeen.

Keflavik - Grindavik

Alan purkaa tänne Satun viimeisintä reittiehdotusta pala palalta, jotta hitaampikin pääsisi reissun makuun. Ensimmäisenä matkustetaan lentokentältä yöpaikkaan.

Paras kartta (TM) tietää kertoa että Sininen Laguuni osuu matkanvarrelle. Tämä on se paikka, josta kuva on otettu, jos joku lilluu maitoisessa lätäkössä Islannissa. Something tells me täältä löytyy turistia ja rahareikää.

Grindavik on kalastuskaupunki, jota ympäröi maapallon vulkaanisen toiminnan muokkaama luonto. Itään Grindavikistä (eli meidän kannalta sen jälkeen) alkavat laavakentät.

Ohos, migreeni iskee. Ei näe kohta enää kirjoittaa... Myöhemmin sitten...

Paras kartta

Islannin tielaitoksen interaktiivinen kartta on ehdottomasti paras Islanti-kartta mitä olen Netistä löytänyt. Kartta toimii sekä tie- että aluekarttana (regional vs. area map). Siihen saa näkyviin kulttuuri- ja luonnonnähtävyydet sekä palvelut.

Teiden kunnosta ja talviajettavuudesta kartta ei kerro, mutta siitäkin löytyy tielaitoksen sivuilta tietoa. Jännittävintä minusta on se että jotkut tiet avataankin vasta kesä-heinäkuussa. Tämänhetkinen reittimme ei tosin kulje näillä vuoristoreiteillä.

Ja kun kartoista puhutaan... Sääkartta.

Reitistä, aikataulusta ja hippilentoyhtiöstä

En lupaa, että järjestys on sellainen kuin otsikko antaa ymmärtää. Tai että sisältö ylipäänsä vastaisi otsikkoa.

Kuljeskelin taas netissä, ja pohdin, että ilmeisesti Thórsmörk (en nyt jaksa etsiä oikeita kirjaimia) saattaa olla sellainen paikka, jonne voi olla liian vaikea päästä: "Sinne ei kannata lähteä ilman asiantuntijoita, sillä tiet vaativat isoja autoja ja jokien ylitykset voivat olla vaarallisia." Muut vaikuttaisivat olevan aikalailla päätien varrella ja kuljettavien teiden päässä. Myvatnin seudusta ja dimmiksestä täytyy ottaa tarkemmin selvää.

Huomasin myös, että joku Toni on tehnyt suurinpiirtein samantyyppisen reitin vaikkakin bussilla. Tekis mieli kysyä siltä vinkkejä, kun näyttäis kuvien perusteella siltä, että se on käyny dimmiksellä myös. Kerään rohkeutta, jossakin vaiheessa varmaan uskallan.

Alan yhä enemmän olla sitä mieltä, että Kjölurin ajaminen lisää stressiä muttei tuo mitään niin suurta lisäarvoa, että osaisin sitä kaivata, jos pysytään ykköstiellä.

Ja sitten niistä hipeistä. Tietenkin Icelandairin 304 euron hintaan täytyy lisätä vielä verot, mutta siitä huolimatta tulos on halvempi kuin mikään muu. Valitettavasti on lennettävä Stokiksen tai Köpiksen kautta. Voidaan melkeen ite valita, kumpi on kivempi, kun lentoja on vielä tähän aikaa niin paljon tarjolla :-). Jos siis ajatellaan, että ajankohta olisi vaikka se 18.6.-2.7.

Teistä ja muusta

Surffailin taas eilen erilaisilla Islanti-sivuilla. Illan kiinnostavinta antia olivat eittämättä teiden kuntoon ja autoiluun liittyvät sivustot, jotka saivat minut epäilemään Kjölur route -tien käyttämistä. Tämä on kuitenkin ehkä sellainen asia, jossa autoilevien tahojen näkemys painaa eniten.

Mikäli haluamme kuitenkin pitää ensimmäistä reittiehdotusta jonkinlaisena pohjana, voisi Gullfossin ja Geysirin siirtää matkan alkupuolelle ja Akureyristä tulla länsirannikkoa pitkin kohti Reykjavikia. Tässä tarjoutuisi oiva mahdollisuus tutustua myös Länsi-Islantiin ja erityisesti Snæfellsnes-niemeen.

Autoilusta Islannissa kertoo mm. jokin virallinen turistisivusto www.icetourist.is. Paikallisen tielaitoksen sivuilla on kovasti nimenomaan turisteille suunnattua materiaalia. Itse katsoin autoilua Islannissa käsittelevän videon, jonka latautuminen kesti ikuisuuden, mutta onnistui lopulta.

Lisäksi katselin jonkinlaisen tiehallinnon sivustoa, jossa kerrottiin teiden kunnosta. Sivuilla oli ajantasaista tietoa, mikä ei välttämättä auta kamalasti, koska voi olettaa, että kesällä tilanne teillä on vähän toisenlainen. Kuitenkin sivustosta on takuulla iso apu, kun suunnitellaan tarkkoja reittejä. Siellä on mm. hyviä karttoja.

En ole nähnyt kamalasti vaivaa ottaakseni todella selvää Kjölur routesta, mutta yksi matkakertomus sai minut epäilemään, mahtaako vuoriston läpi ajaminen ollakaan viisasta. Olin elänyt siinä käsityksessä, että tällä tiellä ei ole juuri sillattomia jokien ylityksiä tai muuta jännittävää, mutta ilmeisesti onkin.

Tieseikkalujen lisäksi katsoin myös hauskoja Islantia esitteleviä mainosvideoita. Opin, että maa on kirjailijoiden paratiisi ja ostoksia kannattaa tehdä, koska se on halvempaa kuin muualla (tä?!).