Kieliopintoja

Kun Satu ei ole vieläkään (tiedän tiedän, kesäkiireitä) tarttunut kielisyöttiini, ajattelin kokeilla vielä toista täkyä.

Päädyin Teach Yourself -sarjan opukseen ihan vaan siksi, että se oli helppo tilata tutusta verkkokaupasta ja koska se sisälsi CD:n. Olen nyt kuunnellut CD:tä autoa ajellessa rennolla otteella, toivoen että sana tai pari tai joku kieliopin rakenne jäisi mieleen. Ja ehkä ennen kaikkea että Islannin kielen rytmi ja äänteet tattuisivat päähän.

En kuitenkaan ole yltiökiintynyt kielikurssiin. Kirja on oikeastaan tylsä ja itse arvostaisin raskaampaa kielioppitykitystä. Allt í lagi on taatusti mellevämpi. Ja Opi Islantia -romppu kelpaisi mulle kans ihan jo interaktiivisuutensa takia.

Jos ei välttämättä kaipaa mitään käsinkosketeltavaa Islannin kurssia, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Islantiakin voi opiskella verkossa ja kuten joku jollakin keskustelupalstalla huomautti Wikipediassakin riittää Islannin kielistä luettavaa.

Ég tala íslensku

...not.

Mutta ne ovat täällä! Islannin oppikirjani ja siihen liittyvä CD.

Niitä jotka innostuvat luulemaan, että vuoden päästä voivat keskustella kanssani islanniksi, on varoitettava, että olen juuri niitä kieli-impulsiivisia vätyksiä, jotka harrastavat erilaisten kielikurssien keräilyä, mutta joiden kielitaito kuitenkin rajoittuu lukiossa opittuihin. Edellisenä keräilykohteena Venäjä, jota en sitten voinut opiskella mm. siksi, että kielestä tuli aina työasiat mieleen.

Mutta jos Satu vaikka aloittaisi uuden harrastuksen kanssani ja pyhitettäis joku ilta viikossa Islannin kielelle...? (Hint hint.)

Noku niitä oli niin paljon

Islannissa on ihan sikana hevosia. Erityisesti lännessä ja etelässä mutta myös idässä ja pohjoisessa. Ne chillailevat värikkäinä laumoina jokien varsilla, vuorten juurilla ja kaupunkien äärillä. Ja sitten niihin vähitellen ihastuu.

Ensin niistä alkaa ottaa enemmän ja enemmän kuvia. Sitä päivittelee miten pohjattoman kaunis eläin hevonen voikaan olla. Ikinä ne eivät epäonnistu kuvissa. Aina ne ovat yhtä hienostuneita ja tyylikkäitä. Ja miettii mitä niiden päässä mahtaa liikkua, kun ne tulevat tuijottamaan takaisin niitä tuijottavaa turistia.

Melko pian alkaa harkita ratsastusta. Että jos sittenkin, vaikkei ollut aikonut. Oikeastaan on melkein pakko. Kun niitä hevosia on niin paljon. Ja tilaisuuksia ratsastukseen pilvin pimein. Miten oikeastaan ilkeää edes palata kotimaahan ratsastamatta Islannin hevosella?

Lopulta löytää itsensä Reykjahlíðista kyselemästä keltanokkaratsastuksen perään ja parin tunnin päästä hevosen selästä tölttäämästä. Eikä aikaakaan kun paikka aloittelevien aikuisten ratsastustunnilta on varattu.

Se tavallinen tarina.

Gluggafossin arvoitus

Rakkaalla putouksella on näemmä monta nimeä. A Complete Road and Reference Guide - Iceland Road Atlas käyttää Google-haun palauttamista gluggafosseista nimeä Merkjárfoss.

Tuo Satun mainitsema Þorsteinn Erlingsson - putous on nimeltään Drífandi ja se sijaitsee Hilðarendakot-nimisen maatilan alueella. Erlingsson kasvoi tällä maatilalla. Muistolehto on todellakin viehättävä ja kerrassaan ihastuttava perhosineen ja pihlajineen.

Tekivätkö peikot meille tepposet ja jäikö meiltä Gluggafoss sitten kokonaan näkemättä? Näyttää kauniilta, täytyy vissiin käydä seudulla toistekin.

Vielä putouksista

Islannissa oli putouksia niin paljon, että olen alkanut unohdella niiden nimiä. Erityisesti minua harmittaa se, etten muista sen kaikista kuvauksellisimman ja ehkä viehättävimmän putouksen nimeä. Ongelmana taitaa olla se, että ajattelimme sen olevan Gluggafoss, mutta minulla on kuva myös oikeasta Gluggafossista eikä se näytä yhtään samalta. Joku voisi kertoa, mikä on asian laita, sillä moni kameran kanssa liikkuja on kuitenkin takuulla ottanut tästä putouksesta suurinpiirtein samanlaisen kuvan kuin minäkin.

Putouksen vieressä oli pieni puisto, Thorsteinslind, joka teki paikasta vielä miellyttävän. Emme syöneet siinä eväitä, mutta aurinkoisena kesäpäivänä paikka on takuulla mahtava evästaukoa varten.

Tuo Þorsteinn Erlingsson (1858-1914) oli islantilainen runoilija. Tyyppi oli ateisti ja sosialisti, joka halusi runoillaan ottaa kantaa asioihin: ilmeisesti hyökkäili valtaapitäviä luokkia vastaan ja käytti paljon satiiria. Jossakin luki, että Þorsteinn olisi opiskellut filologiaa ja vanhaa norjaa Köpiksessä. Se voisi hyvinkin pitää paikkansa sillä hänen tuotannostaan löytyy myös Rasmus Raskille omistettu runo.

Skyrin jäljillä

Väittävät ettei Skyriä islantilaisempaa olekaan, ja ehkä näin onkin. Ainakin kyseinen maitotuote on säilyttänyt suosionsa lähes vuosituhannen. Ensimmäiset Skyr-maininnat ovat 1000-luvulta ja yhä edelleen nostetaan tarjous-Skyrit perheen ostoskärryyn lauantaisin.

Meille maistui paremmin KEA-Skyr kuin pistävämmän makuinen Skyr.is. Erityisen paljon kului maustamatonta Skyriä vadelmahillolla, mutta kaikkein makoisinta oli - tietenkin - kotitekoinen maalais-Skyr kera kerman ja lämpimän marjakastikkeen Vogafjósin lehmäkahvilassa.

Suomessa on sitten saanut muiden Islannista palanneiden tapaan pohtia millä korvata Skyr. Se kun ei ole ihan jogurttia, vaikka hoitaakin paljolti samanlaista välipalavirkaa ja maustuu yhtä hyvin hedelmillä ja marjoilla ja yhtä huonosti suklaalla ja kahvilla. Jotkut väittävät että Skyr olisi sama kuin maitorahka, mutta lähemmäksi mielestäni pääsee kreikkalaisella jogurtilla. Täydellistä sekään ei ole.

Ehkä pitäisi kokeilla Skyrin valmistusta itse? Kiireinen voi kokeilla mikroaaltouunireseptiä tai korviketta, jossa pektiinitöntä jogurttia valutetaan ensin suodattimen läpi ja maustetaan sitten kermalla ja sokerilla.

Jos mikään Suomesta saatava ei kelpaa Skyriksi, aina voi tilata sitä netistä. 200 g purkki alle 5 euroa! Onneksi Skyrin maailmanvalloitus on jo alkanut USA:sta ja Tanskasta. Suomessa ensivuonna?

Huikea Gullfoss

Ensimmäisenä kokonaisena Islanti-päivänämme saimme haukkoa henkeä Gullfoss-putouksen äärellä. Vaikka sen oli nähnyt jo kymmeniä kertoja eri valokuvissa, oli luonnonihme yllättävä, hämmästyttävä ja valtava. Ihan hetkeen ei osannut sanoa mitään. Jälkikäteen tuntuu hölmöltä liittää blogiinkaan mitään kuvayritelmiä, sillä valokuvat eivät oikeastaan kerro juuri siitä, minkälainen Gullfoss kokemuksena oli.

Gullfossin viehätysvoimaa lisää kertomus, joka liittyy paitsi putoukseen myös sitä vartioivaan naiseen Brattholtin Sigriður Tómasdóttiriin. Ei nimittäin ole aivan itsestäänselvää, että suomalaissiskosten henki salpautuu putoksen äärellä vielä 2000-luvulla. Alue suojeltiin vasta 1970-luvulla, ja sitä ennen putous oli vakavan uhan alla.

1900-luvun alussa putouksia ja koskia alettiin valjastaa teollisuuden ja sähköntuotannon tarpeisiin. Ulkomaiset sijoittajat olivat varsin kiinnostuneita Gullfossista. Aluella elellyt Tómas, joka oli Sigriðurin isä, kieltäytyi myymästä tilaansa siinä toivossa, että putous säästyisi. Sijoittajat onnistuivat kuitenkin saamaan putouksen hallintaansa Tómaksen selän takana.

Sigriður nousi vastustamaan hanketta. Tarinan mukaan hän käveli kotitilaltaan Brattholtista Reykjavíkiin ja ilmoitti, että mikäli putous valjastetaan, hän hyppää sen kuohuihin. Sigriðurin yritykset eivät kuitenkaan muuttaneet putoksesta tehtyä sopimusta.

Liekö vuoden 1928 pörssiromahduksella ollut sormensa pelissä, sillä putous pelastui, kun vuonna 1928 sijoittajat eivät kyenneetkään maksamaan sovittua vuokraa.

Gullfoss on juuri sellainen kohde, jossa jokainen lähes turisti käy. Ja se onkin ihan must. Islannissa tulin ajatelleeksi aika paljon sitä, kuinka tarpeetonta - minulle - on etsiä jotain aitoa ja autenttista, jota turistit eivät löydä. Islannin suuret nähtävyydet eivät ole pelkkiä turistirysiä. Luontoäiti ei ole keksinyt Gullfossia houkutellakseen Islantiin ulkomaalaisia rahaa tuhlaamaan. Yhtä lailla putous on vaikuttava myös lähiseuduilla asuvista ihmisistä.

Islannin matkan aikana törmäsimme useisiin putouksiin. Niitä oli niin paljon, että vähitellen kävi niin, ettei enää ihan joka purolla jaksanut pysähtyä. Gullfoss on varmasti putouksista suosituin, ehkä vaikuttavinkin.

Islanti - enemmän

Suhtautumiseni Islantiin muistuttaa kovasti rakastumista. Vatsanpohjassa on kutkuttava tunne, kun ajattelen koko maata. Ja täytyy tunnustaa, että ajattelen, melkein koko ajan. Tunnen tuskastuttavaa kaipuuta, jota yhä tuskaisemmaksi tekee Suomea riivaava helle ja läkähdyttävä ihmismäärä. Olen aina kokenut olevani kaupunki-ihminen, mutta moni nainenhan mukautuu rakastuessaan: olen mukautunut Islannin vähäväkisempään tyyliin.

Katselin tuossa tuttavani Yemen-kuvia. Ihan hienoja olivat, mutta Islanti kuitenkin on jotain ihan muuta. Säälittelin ystävääni, joka tuli juuri Mauritiukselta, koska hän ei ole päässyt käymään Islannissa. Kuvittelen, että kaikki ovat kateellisia minun matkastani. Ja jotkut varmasti ovatkin, onhan Islanti saanut parhaan eurooppalaisen matkailukohdemaan palkinnon 1995 (Travel Awards 2005).

Toisaalta olen myös mustasukkainen. Vaikka en ymmärräkään, mikseivät kaikki matkusta Islantiin (tai miksi puolisoni ei edelleenkään ole innostunut muuttamaan sinne), pidän koko maan mielelläni myös itselläni. Haluan mennä sinne uudestaankin niin, että ihmiset ilahtuvat, kun kerron olevani Suomesta. Niin ei välttämättä ole, jos koko Suomi ryntää sinne valloittamaan Islannin lakeuksia.

Iceland - been there done that

Lyhyt postaus tässä kameran muistikortteja tyhjennellessä...

Satun reittiä voi suositella muillekin automatkailijoille. Päiväajojen pituudet oli kohdallaan. Koko ajan oli nähtävää ja tehtävää, mutta reissustressi ei iskenyt, koska aikaa oli soppelisti ja illalla tuntui siltä, että oli ehtinyt tehdä sen mikä pitikin.

Tottakai olisi voinut viettää vaikka viikon Mývatnilla tai taivaltaa kuusi päivää Landsmannalaugarilla ja Thórsmörkissä. Aikaa ei riittänyt myöskään Länsivuonoille. Mutta se kaksi viikkoa mikä meillä oli käytettävissä, tuli kyllä hyödynnettyä 100%.

Vaikka näimme ja koimme hirmuisesti ja T-paidan Iceland - been there done that tuntui jollakin tapaa osuvalta, emme ostaneet kyseisiä paitoja. Islannin suhteen moinen Islanti - tehty -asenne ei nimittäin toimi ollenkaan. Paitsi että haluan palata sinne koluamaan paikat, jotka jäivät välistä, haluan palata sinne myös tekemään samoja asioita uudelleen. Nauttimaan viileästä kesästä [sic], raittiista ilmasta, tilasta ja varautuneista, ystävällisistä ihmisistä. Rentoutumaan ja liikkumaan luonnossa.

Islannissa silmä ja mieli lepää.

Puutteita listoilla

Meidän molempien listalta puuttuu hyttysmyrkky, mutta mikä hämmästyttävintä myös uimapuku.

Munkin lista

Matkan lähestyessä uhkaavasti, alkaa mullakin hiipua työ- yms. paineet taka-alalle tärkeämpien asioiden tieltä. Tässä mun lista:

Elektroniikka
---------------------------------
- MP3 soitin (tyhjennä turhat)
- MP3 laturi
- EOS300
- Flash cards (tyhjennä)
- Ixus
- Muistikortit (tyhjennä)
- EOS300 laturi
- IXUS laturi
- Sähköjohto
- Kameran USB piuha
- MP3 soittimen USB piuha
- Isän kauko-objektiivi (Satulla)
- Kamerajalka
- Kameran kiinnitin
- Kameran ajurilevy
- MP3 soittimen ajurilevy
- Puhelin
- Puhelimen laturi


Kosmetiikka
---------------------------------
- Ripsiväri
- Kajal (teroita)
- Aurinkorasva/kasvot
- Aurinkorasva/vartalo
- Deodorantti
- Kasvojen pesu
- Silmämeikinpoistoaine
- Kasvovesi
- Naamarasva
- Pumpulityynyjä
- Hammasharja
- Hammastahna
- Saippua
- Shampoo
- Hoitoaine
- Kampa

Ulkoilu
---------------------------------
- Mikrofleece takki
- Mikrofleece housut
- vedenpitävä takki
- Vedenpitävät housut
- Sateenvarjo
- Lippis (osta) ja/tai hellehattu
- Aurinkolasit (osta)
- Vaelluskengät
- Hanskat
- Pipo
- Huivi


Muut vaatteet
---------------------------------
- Pitkähihainen
- T-paitoja
- Villatakki
- Verkkarit
- Farkut
- Alkkareita
- Rintsikat
- Sukkia


Hyöty
---------------------------------
- Islanti-kirja
- Saga-kirja
- Vaelluskirja
- Passi
- Opiskelijakortti
- Autonvuokrauspaperit
- Luottokortti
- Visa Electron
- Euroja
- Finnair Plus
- Hilton Honors
- Osoitteet (kerää s-postista ja puhelimesta)

Hupi
---------------------------------
- Maustekirja


Tarve
---------------------------------
- Termospullo
- Pyykinpesujauhe
- Lusikka/haarukka/veitsi
- Korvatulpat
- Lääkkeet (pää ja flunssa, laastarit)
- Matkustustyyny
- Silmälaput
- Pyyhe
- Makuupussi

Muu
---------------------------------
- Viemiset V:lle
- TSEKKAA J:n MEILIT ennen lähtöä!!

Matkakuume kuumimmillaan

Lämpöä on ainakin yli 38 astetta. En malta odottaa. Ajatella, että viikon päästä ollaan jo tien päällä.

Aika paljon olen saanut hankittua asioita. Tänään nostin Visan luottorajaa. Sinänsä ihan hieno juttu, että hakemus ylipäänsä meni läpi, koska minulla ei ole vakituista saati pitkäaikaista työsuhdetta.

Ajattelin mennä tänään myös vaihtamaan matkavaluuttaa, kun on muutenkin kaupungille asiaa. Olen seuraillut kurssiheilahteluja, ja vaikuttaisi siltä, että ISK on nyt pysynyt about samana viime päivinä, että on oikeastaan ihan sama, koska sitä valuuttaa vaihtaa. Valuutan heikkenemisen kevään aikana konkreettistaa se, että tammikuun 13. olisin saanut tuhannella eurolla 72 264 kruunua. Nyt sillä saa 90 301 kruunua. Erotus lähenee kahtasataa euroa.

Matkakuumetta lääkitsen lukemalla Laxnessin romaania Jäätikön jumalat. Tähän mennessä vaikuttaa lupaavalta.

Hetki lähenee: kirjoista ja matkajärjestelyistä

Työkaveri lainasi minulle Guðbergur Bergssonin teoksen Joutsen. Pidin kovasti sen kauniin runollisesta tyylistä ja romanttisesta suhtautumisesta kuolemaan.

Tässä taannoin luin sen Hallgrimur Helgasonin Islannin kirjailijan. Teos oli kiinnostava. Sekin herätti minussa kovasti ajatuksia kuolemasta, vaikkakin aivan toisella tavalla. Tätä voisin suositella matkalukemiseksi jollekin islanninkävijälle. Varsinkin jos taustalla on yhtään kiinnostusta Laxnessiin, jonka tuotannosta ajattelin itse ottaa reissuun jotain mukaan.

Lukaisin myös Antti Tuurin islanninmatkoja muistelevan kirjan Pieni suuri maa. Äkkiähän tuon luki, ja hauskojakin juttuja siitä löytyi, mutta loppupuolella alkoi kyllästyttää junnaavat kalastuskuvaukset. Muuten teos on oikein hyödyllinen pikakatsaus Islantiin.

---

Käytännön järjestelyt alkavat olla loppusuoralla. Tulostin tänään kaikki sähköpostikeskustelut, joissa yöpymispaikat on vahvistettu. Tulostin samalla myös yleistä tietoa hostelleistamme.

Soitin myös pankkiin. Aion nostaa kortin luottorajaa, koska eihän se visa toimi yhtä hienosti kuin visa electron, että voisi nostaa rahaa ulkomailla omalta tililtä. Electronin tilaus kestää kaksi viikkoa, joten sellaista en enää ehdi saada ennen reissua.

Mitä meidän pitää a) hankkia b) pakata

Päivitetty 13.6.
Hanki-lista:

- Kansainvälinen hostellikortti. Kortin voi hakea Kilroylta tai tilata netitse. (S + I) Netin tilaus onnistuu vain, jos on Sampo- tai Nordea-pankin tunnukset.
- Islannin tiekartta. Sen saa varmaankin Kaisaniemen karttakaupasta, joka ei kyllä ole sen liikkeen oikea nimi. (Hankittu!)
- Muistikortti kameraan. (Hankittu!)
- Käsineet. (Hankittu!)
- Veitsi-lusikka-haarukka. (Mä olen hankkinut yhden paketin, mutta toisellekin saattaisi olla käyttöä.)
- Ruokaa: kahvia, puuroa, kuivamuonaa, myslipatukoita tms. (S + I lauantaina)
- Lisää piilolinssejä. (Hankittu!)
- Isän videokamera? Päätin, ettei oteta sitä mukaan. Mun kameralla saa kohtuullista videokuvaa, jos haluaa jonkun geysir-purkauksen ikuistaa. Muuten kannattaa ehkä keskittyä valokuvaukseen.
- Jonkinlainen linkkari? Vai löytyykö meiltä sellainen? Mä ostin sveitsiläisen.

Satun pakkaa-lista:

Kaikenlaiset kamat
- Kamerat ja kameralaukku. Muista myös digikameran akun laturi, muistikortit sekä pienoisjalusta.
- Kirjat: matkaopas, Islantia kaikille ja Salka valka. Ja matkapäiväkirja!
- Islannin tiekartta.
- Puhelin ja sen laturi. (Sopiiko meidän puhelimiin samanlainen laturi? Riittäisiköhän, jos ottaisi vain toisen mukaan?)
- Silmälasit, aurinkolasit ja piilolinssejä.
- Passi, lompakko, lentoliput ja valuutat.
- Tiedot hostelleista, varausvahvistukset tulostettuina ym. reittiin liittyvät paperit.
- Korvatulpat.
- Lääkkeet ja ensiaputarvikkeet.
- Makuupussi.
- Puhallettava matkustustyyny.

Vaatteet
- Yöpaita.
- Sukkia.
- Alusvaatteita.
- Ruskea huivi. Ajattelin sen lähinnä päähineeksi, jos sattuu tarvitsemaan.
- Raidallinen huivi kaulaan.
- Beige takki. Se pitää vettä, joten se voisi välttää myös patikoidessa.
- Käsineet.
- Hupullinen fleece.
- Kahdet farkut: vanhat tummansiniset ja uudemmat kivat.
- Pitkähihaisia paitoja: marimekko, tummanruskea ja joku vielä?
- Lyhythihaisia paitoja: keltainen, amnesty ja joku vielä?
- Mustat vedenpitävät Halti-housut.
- Kollegehousut.
- Vihreä neuletakki.
- Joku kaupunkivaate?
- Sateenvarjo.
- Mustat lenkkarit.

Harkinnanalaiset vaatteet
- Sukkahousut. En tiedä, mihin niitä tarvitsisin, mutta eivät ne toisaalta paljon paina.
- Säärystimet. Toivoisin, ettei niille olisi käyttöä, mutta jos tulee kylmä, ne lämmittävät mukavasti.
- Punainen Haltin takki. Beige takki on mukana siksi, että se pitää (oikeesti) vettä ja on kuitenkin ihan kiva. Halti sopisi retkeilyyn paremmin, ja siinä olisi huppukin, mutta se päällä ei ole kyllä mukavaa liikkua laavakenttien ulkopuolella. Jos sataa ihan kaatamalla, beigessä takissa kastuu pää.
- Vaelluskengät. Lenkkarit voisivat välttää, koska ne ovat kuitenkin vedenpitävät.
- Jotkut kevyet kengät, jotka eivät hiosta.
- Lippis. Otan mukaan. Kiva sateella.
- Huppari. Ehdottomasti otan!

Peseytymisvälineet yms.
- Shampoo ja hoitoaineet
- Hiuslakka
- Jokin hiusten ojennusaine.
- Suihkushampoo.
- Vartalovoide ja aurinkovoide.
- Deodorantti.
- Kasvonpuhdistusaine.
- Kasvovesi.
- Meikinpoistoaine.
- Vanulappuja.
- Kasvovoide.
- Hammasharja.
- Hammastahna.
- Kammat.
- Meikit.
- Pyykinpesuaine.
- Pyyhe. Ja uimapuku!

Ruokatarvikkeet
- Muovimuki.
- Lusikka, veitsi ja haarukka.
- Aamupuurot.
- Kuivamuonat.
- Kahvia ja teetä.
- Myslipatukoita.

Epäilemättä listoistani puuttuu kaikenlaista, joten päivitellään. Ja tänään ärsyttää se, että blogissa on teknisiä puutteita.

Aika rientää

Hui! Kuukausi on jo vierähtänyt ilman merkinnän merkintää. Ei se toki tarkoita sitä, ettäkö jakso olisi ollut täysin Islanniton. Ajatuksissa "tulen ja jään maa" on kyllä vilahdellut. Kuukauden päästä vietän syntymäpäivääni ilmeisesti hyttysten parissa: ainakin jos uskoo järven nimeä, Myvatn.

Ihan kamalasti en ole saanut aikaan. Sen varmistin matkanjärjestäjältä, että heidän Þórsmörk-reissulle voi liittyä mukaan Hvollsvöllurista. Hinta on kuitenkin se sama, 9500 iskiä nenältä. Sen reissun suhteen meidän kai pitäisi tehdä jonkinlainen päätös.

Aikataulullisesti Thorin metsä ei ole mikään ongelma. Käytännössä se vain tarkoittaa sitä, että maanantaina kannattaa tsekata Gullfoss, Geysir ja Thingvellir, jotta tiistaipäivänä jää aikaa Thorsmork-retkeilyyn. Vastaavasti Skogárin museo ym. jää sitten keskiviikolle. Tuskinpa tämä aiheuttaa aikataulullisia ongelmia: yksi Islannissa vaihto-oppilasvuottaan viettänyt mimmi, jonka blogia olen seurannut, kiersi koko saaren neljässä päivässä. Ihanaa, että meillä on enemmän aikaaa.

Kirjallisuusasioissa olen edistynyt hävettävän hitaasti. Helgasonin Islannin kirjailija tosiaan on hyvä, mutta luen sitä kovin hitaasti. Olen hankkinut kirjahyllyyn Laxnessia: ajattelin, että se olisi ehkä sopiva matkalukeminen. Työkaveri lupasi lainata minulle jonkun hyvän islantilaisen, joka sillä on hyllyssään. Ostin myös Kai A. Saanilan teoksen Islantia kaikille vuodelta 1979. Teos lupaa, että sen "avulla oppii helposti ymmärtämään kieltä sen verran. että siitä on hyötyä." Enpä tuota tiedä, mutta kirja on kevyt ja mukana olevan sanaston vuoksi voi olla ihan kätevä matkalla mukana.

Kartta meidän pitäisi ostaa. Käynkö ostamassa?

Vielä iskistä. (ISK merkitsee minulle vanhastaan Isoa suomen kielioppia, siksi minusta on hassua puhua nyt Islannin kruunusta.) Talouskuplan puhjettu iskit ovat halvenneet jonkin verran. Käytännössä selviämme reissusta paria sataa euroa vähemmällä kuin budjetintekovaiheessa odotin vain valuuttakurssin muutoksen vuoksi. Pitäisi muuten kai ruveta pohtimaan, miten ottaa sitä rahaa mukaan. Kaikkialla ei visa käy.

Oi, se täytyy vielä sanoa, että minulle on tullut selvä matkamuistotarve. Haluaisin nimittäin jonkunlaisen Silvia Night -paidan. Kai sellaisia on.

Jumista ja muustakin

Olen jäänyt lukujumiin. Kirjan jättäminen kesken tuntuu kamalan vaikealta, varsinkin kun luin sivistääkseni itseäni Islanti-tietoudessa. Olen lukenut Hallgrímur Helgasonin romskua 101 Reykjavik vuodelta 1996 (Otava 2000), muttei lukemisesta oikein tule mitään.

Päähenkilö on mies. Seksi ja seksuaalisuus on ylikorostunutta ja tylsää. Luulen, että kirja pitäisi lukea loppuun asti. On selvää, että päähenkilöä, jonka suhtautuminen naisiin on esineellistävää, ihannoida. Minua kuitenkin ärsyttää kamalasti kirjallisuus, jossa miehet kirjoittavat kuolaavista tossukkamiehistä.

En ole voinut aloittaa uutta kirjaa ennen kuin virallisesti luovutan tämän kanssa. Ehkä se on tehtävä tänään. Aion antaa kuitenkin Helgasonille uuden mahdollisuuden, sillä luen ehkä seuraavaksi hänen uusimpansa Islannin kirjailijan, joka minulla on hyllyssäni. Se kuulostaa kiinnostavammalta.

Olen sivistänyt itseäni myös musiikillisesti. Aluksi tuntui siltä, ettei Sigur Rós ole minua varten. Latasin kuitenkin yhtyeen nettisivuilta kuunneltavaa MP3-soittimeen ja jäin koukkuun. Nyt olen hankkinut jo kaksi levyä, ja kolmas on tulossa postissa.

---

Käytännön järjestelyt ovat kai jo kunnossa, kun meillä on lentoliput, majapaikat ja auto. Olen koko alkuvuoden ajan täydentänyt vaatekaappiani matkaa ajatellen. Pitäisi olla sellaisia vaatteita, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä ja joita on helppo pestä. Toisaalta sitä haluaisi Reykjavikissa näyttää ihan kivaltakin. Ja ehkä muutenkin. (Outoa, vai mitä?)

Jossain vaiheessa ajattelin koota erilliseen tiedostoon matkareitin yöpymisineen ja kirjata suunnitelmaan, mitä palveluita missäkin retkeilymajassa on. Toki retkeilymajojen yhteystiedot ovat myös keskeisiä. Toisaalta täytyy tulostaa myös varausvahvistukset, jos jotain sattuu.

Ajatella, kahden kuukauden päästä olemme jo siellä.

EG HEITI ÍSBJÖR. ÉG ER LJÓN.

Luin jo jokin aika sitten Vigdís Grímsdóttirin teoksen Nimeni on Ísbjörg. Olen leijona. (Pokkarin on kustantanut LIKE vuonna 2003. Kansi on Eliza Karmasalon käsialaa.) Teoksella on pitkä nimi. Juuri näillä sanoilla se alkaakin, kun minäkertoja esittäytyy lukijalle tai päähenkilö asianajajalleen. Teoksessa on kysymys rikoksesta ja sen rangaistuksesta. Ísbjörg julistaa: "Valo sytytettäköön. Tuomio julistettakoon. Oikeus toteutukoon."

Lukijalle ei heti paljastu, mistä tai minkälaisesta rikoksesta oikeastaan on kysymys. Hyvä niin, sillä Ísbjörg ja hänen tekonsa alkaa todella kiinnostaakin vasta, kun rikos saa kontekstin ja Ísbjörg kertoo tarinaansa lukijalle tai teoksen sinälle, asianajaja Petúr Petúrsonille. Lukijaa ja asianajajaa yhdistää toisen persoonan asema: he ovat tarinan kuulijoita ja heistä tulee kertojan keskeisimmät tuomarit.

Kertomus on taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa minäkertoja on ilmeisen keskeisessä asemassa. Väkisinkin tuli pohdittua, missä määrin häneen voi luottaa: Mitä kertoja jättää paljastamatta? Valehteleeko hän? Mihin hän kertomuksellaan pyrkii, tai mihin pitäisi pykiä?

Ísbjörgin tarina kerrotaan takaumina: se koostuu hetkistä, joita minäkertoja pitää olennaisena tilanteensa kannalta. Tärkeää ovat aikuiset ja heidän roolinsa pienen lapsen ja nuoren tytön elämässä. Ihmisten tekemät ratkaisut eivät ole teoksessa helppoja, eivätkä ihmiset yksiulotteisen hyviä tai pahoja.

Tarinaan jää aukkoja, eikä jokainen herännyt kysymys saa vastausta, kun kertoja siirtyy unelmien ja kuvitelmien maailmaan, josta hän hyvästelee tarinansa kuulijan. Uhmakkaasti hän lopettaa:

- Jää hyvästi, Pétur Péturson. Puolusta asiaasi hyvin. Hyvästelen sinut, ystäväni. Sinä olet muuttunut. Et unohda minua.

Nimeni on Ísbjörg.
Olen leijona.

Autoa vuokraamassa

päivä 1 klo 16 Keflavik - päivä 12 klo 16 Reykjavik
35,676.30 IKR
+ 2500,00 Keflavik lisää + 2000 yhden suunnan lisää
= 40176,30 IKr

päivä 1 klo 16 Keflavik - päivä 15 klo 16 Keflavik
42,162.90 IKR
+ 2500,00 Keflavik lisää
= 44662,90 IKr

Erotusta on 4486,60. Reykjavik-Keflavik bussi maksaa 1100 IKr/henkilö. Lisäksi bussailu Reykjavikissa...

Toisaalta parkkimaksut... Ja bensastakin täytyy kuitenkin pulittaa. Sitäpaitsi pääkaupungissa voi jokatapauksessa joutua käyttämään julkisia (niinku vaikka illalla) ja Reykjavik on kuulemma mukavan kokoinen kävelykaupunki + bussit kulkee. Sitäpaitsi kolmen vuorokauden Reykjavik Card maksaa 2200 IKr ja sillä paitsi kulkee busseissa, pääsee myös näihin paikkoihin:

- Reykjavík City Thermal Pools (7)
- Reykjavík Art Museums: Kjarvalsstaðir, Ásmundarsafn, Hafnarhús
- National Gallery of Iceland
- Hafnarfjörður Maritime & Folk Museum
- The Family Park and Reykjavík Zoo
- Árbæjarsafn, The Reykjavík City Museum
- The Sigurjón Ólafsson Art Mueseum
- The Culture House
- National and University Library
- ASÍ Art Museum
- The Living Art Museum
- The Nordic House

Niin että pitäydytään vanhassa suunnitelmassa?

Islannin ääntämisestä

þ ääntyy kuten th englannin sanassa thing
ð ääntyy kuten th englannin sanassa they, soinnillinen dentaalispirantti (tulee ihan fonetiikan opinnot mieleen)
á ääntyy au
é ääntyy je tai ie
ó ääntyy ou
ú ääntyy kuten suomalainen u
u ääntyy kuten ruotsalainen u
í ääntyy kuten i
y ääntyy kuten i
æ ääntyy ai
ll ääntyy tl
rn ääntyy rtn
au ääntyy öi

En tiedä opinko ikinä. Jokin käytännön harjoittelu tekisi varmasti hyvää. Seuraavien linkkien alla on jotain kielestä

http://www.icelandic.hi.is/ on islannin alkeiden verkkokurssi.
http://digicoll.library.wisc.edu/IcelOnline/ ja http://www.omniglot.com/writing/icelandic.htm saattavat myös olla hyödyllisiä.

Gísli Súrinpoika

Tässä on välillä ollut kaikkea muuta tekemistä, mutta jonkin verran olen kehittänyt itseäni myös Islanti-asioissa. Vielä on se joululahjakirja lukematta, ja ostin toisenkin islantilaisuutuuden, mutta toistaiseksi olen päässyt maistelemaan vasta vanhempaa tavaraa. Sitä paitsi oli luettava Austenia lontoonmatkan kunniaksi.

Viikinkimytologiosta kaipaisin jotakin tasokasta ja populaaria suomenkielistä teosta. Koulussa keskusteltiin muutama viikko sitten oppilaiden kanssa joistakin jumalista, mutta kovin huono oli muistini. Onneksi yhdellä yseistä on ruotsalaistausta, joten se tunsi jumalia jonkin verran. Jumaltietojen päivittäminen ei ole kuitenkaan kovin kiireellistä.

Saagojen kanssa joutuu näkemään vähän vaivaa. Jonkun verran saagoista on ilmestynyt suomenkielisiä julkaisuja ihan viime vuosinakin. Vanhempia ei tahdo oikein löytää antikvariaateista, mutta onneksi on kirjasto.

Olen nyt lukenut Gísli Súrinpojan saagaa (Johnny Kniga). Se on vielä kesken, mutta haluan jo nyt kommentoida yhtä seikkaa. Teoksesta käy nimittäin ilmi, että islannissa on ollut käytäntö nimeltä Jaa taikka valitse. Selityksissä kerrotaan, että "kumppanuutta purettaessa oli tapana, että toinen osapuoli jakoi koko jaettavan omaisuuden kahteen osaan, joista toinen valitsi omansa." Miten nerokasta! Ihan kuin jäätelöpaketinjako lapsena.

Käsittääkseni osa pitää saagoja ensimmäisinä moderneina romaaneina. Täytyy kuitenkin sanoa, että yleisen kirjallisuuden laitoksen kirjallisuushistorialuennoilla ei puhuttu lainkaan saagoista. Ja jos puhuttiin, se tehtiin niin hiljaa, etten kuullut. Toisaalta saagat ovatkin kai kansanperinnettä ja enemmän folkloristiikan laitoksen alaa. Tai jotain kansanperinteen ja kaunokirjallisuuden väliltä (kuten Kalevalakin). Niihin ei ole ollut tapana merkitä kirjoittajan nimeä. Osaa on arveltu Snorrin työksi, mutta jälkikäteen.

Saagatutkija Joonas Ahola (2003: 22) kertoo Gísli-teoksen alussa seuravaa: "- - nykytutkimuksessa on taivuttu tavallisesti määrittämään saagat suullisesta perinteestä kumpuaviksi historiallisiksi kertomuksiksi, joiden kirjoittajat ovat nivoneet niissä yhteen kansanperinteestä ja varhaisemmista kirjoituksista saamaansa historigrafista aineistoa perinnäisen kerrontatavan käytänteiden mukaisesti, värittäen kertomuksiaan mielikuvituksensa keinoin. Saagojen juuret ovat kansanperinteessä, mutta kirjoitetussa asussaan meille välittyneet saagat ovat taidokkaiden kirjoittajien luomuksia."

---

Korjaan aiempaan viestiin tekemäni aikataulukämmin. Kävin läpi kaikki sähköpostilla saamani vahvistukset yöpaikoista ja varmistin, että moka oli ainoastaan blogissa. Kaikki yöpaikkavaraukset ovat todella kunnossa.