Majoitus Myvatnilla

Myvatnin seutu, Reykjahlíðin ja Skútustaðirin kylät, ovat kesäisin Islannin kalleimpia paikkoja. Tässä vaiheessa vuotta alkaa kesä olla jo täyteen buukattu. Katselin juuri aikaisempien reissujen varauksia, ja tuolloin olemme olleet liikkeellä jo tammikuussa. Jos matkustaisimme vuokra-autolla, ei tässä olisi mitään ongelmaa. Myvatnin seutuun voisi hyvin tutustua kauempaakin: esimerkiksi Akureyrissä on edullisia majapaikkoja. Julkisen liikenteen varassa on kuitenkin vaikeampaa. 

Ensimmäisellä reissulla yövyimme Maaritin kanssa Éldan majoituksessa aivan Reykjahlíðin kylässä. Varasimme paikan tuolloin Farm Holidays -sivuston kautta, joten talo arkisella omakotitaloalueella ilman maatilaa oli pieni pettymys. Majoitus muistutti Islannin hostelleja (muistikuvissani on huone käytävän varrella ja pieni jaettu keittiö), mutta oli toki hurjasti kalliimpi. Jos Eldássa olisi tilaa, menisimme sinne nytkin. 

Vuoden 2008 reissulla panostimme laatuun. Koska lehmäkahvila Vogafjós on niin kertakaikkisen ihana, varasimme myös yöpymiset sieltä. Huoneet hirsistä rakennetussa mökkirivarissa olivat ylellisiä hostellimajoitukseen verrattuna. Majoitus ei ollut ihan maatilan kyljessä, kuten olimme ennakoineet, mutta toisaalta oli ehkä miellyttävääkin olla vähän etäämpänä navetan hajuista. 

Tällä kertaa Vogafjós on täynnä, samoin Eldá ja kaikki muut "edullisemmat" vaihtoehdot. Hotelleissakaan ei ole tilaa --> – vaikka hinnat ovat 185-->–195 euroa/yö! Siirtyminen Reykjahlíðistä Skútustaðiriin ei helpota tilannetta. Olemme tehneet siis varaukset käytännössä ainoaan vaihtoehtoon, Hlíð-majoitukseen, joka tarjoaa monenlaisia majoitustapoja hotellista telttapaikkaan. Ensimmäinen yö vietetään yhdessä pikku mökeistä, joita Tripadvisorissa kovasti moititaan. Toiseksi yöksi siirrymme B&B:n puolelle (160 €!). En ole ihan tyytyväinen majoitusjärjestelyihin, mutta meidän kannalta on iso etu, että Hlíð vuokraa polkupyöriä.

Matkasuunnitelmia

Olen lykännyt kesän miettimistä, koska tulevaisuus on kummallisesti levällään. Nyt pitäisi kuitenkin alkaa tehdä jonkinlaisia päätöksiä.

Olin yhteydessä Sternaan ja kyselin, miten Vestmannasaarille pääsee. Sain nopean vastauksen, jonka mukaan linja-autopassin haltijoille järjestetään kuljetus päiväretkiporukan mukana. Koska Sternan päiväretki palaa lentokoneella Reykjavíkiin, joudun vielä hieman kyselemään täsmennyksiä.

Matkasuunnitelma alkaa kuitenkin hahmottua; se perustuu Sternan East Circle via Kjölur -passiin. Oikeastaan olisin valmis ostamaan lentoliput - ihme, että olen onnistunut vitkuttelemaan niiden kanssa näinkin pitkään.

1. päivä

Tulo Keflavíkin lentokentälle. Iltapäivällä on aikaa järjestellä käytännön asioita Reykjavíkissä, jos se on tarpeen.

2. päivä

Lähtö aamulla kohti Vestmannaeyjaria. Päivä ja yö Heimaeyllä.

3. päivä

Heimaey

4. päivä

Täytyy selvittää Sternalta, miten Heimaeylta poistuminen onnistuu. Luulen, että aikataulusyistä pitää tässä vaiheessa viettää yö esimerkiksi Sellfossissa tai Laugarvatnissa. Jos saman päivän aikana pääsisi Akureyriin asti, voisi paluumatkaa idästä hidastaa yhdellä pysähdyksellä. 

5. päivä 

Matkustuspäivä Kjöluria pitkin Akureyriin (F35). Pysähdyspaikkoja Geysir, Gullfoss ja Kerlingafjöll.

6. päivä

Akureyrissa

7. päivä

Aamulla lähtö Myvatnille

8. päivä

Myvatn

9. päivä 

Bussimatka (62/9) itään: esim. Reykjahlíðista Höfniin (10.00 - 17.00).

10. päivä 

Matkustuspäivä: bussimatka (12a) alkaa kello 10.00 ja Reykjavíkissä ollaan kello 19.00. Pysähdys Jökulsárlónilla. Tekisi toki mieli jäädä matkalla esimerkiksi Víkiin tai Skógariin yöksi. 

11. päivä 

Reykjavík

12. päivä 

Reykjavík

13. päivä

paluu Suomeen

Linja-autolla Islannissa 2013?

Näin pitkän hiljaisuuden jälkeen en osaa olla katsomatta taakse. Aloitimme blogin vuonna 2005 ainutkertaisen matkan suunnittelua varten. Kirjoitimme vain toisillemme. Kuvittelimme, että ensimmäinen matka olisi myös viimeinen. Tuli muita lukijoita, ja ehkä myös paineita tasosta. Tuli myös muita matkoja.

Olen käynyt Islannissa automatkalla kesinä 2006 ja 2008. Keväällä 2011 tein hieman toisenlaisen reissun ja osallistuin viikon koulutukseen Borgarnesissä. Kesälle 2013 suunnittelen omatoimista bussimatkailua puolison kanssa, vaikka samanaikaisesti meitä houkuttelevat myös Norjan rautatiet. Vuoden 2005 jälkeen matkailumaailma on muuttunut, sillä Islantiin kannattaa mennä myös edullisuuden vuoksi, jos verrokkimaana on Norja.

Automatkaa oli selvästi helpompi suunnitella. Nyt en nopeilla hauilla onnistu löytämään sivustoa, jossa olisi kootusti tiedot erilaisista bussireiteistä ja hinnoittelusta. On helpompi suunnitella siten, että käyttää hyväksi kohteiden omia sivuja: turisteja houkuttelevat paikat usein ymmärtävät sivuillaan kertoa, miten sinne pääsee.

Aloitin matkan suunnittelun ensimmäisestä uudesta kohteesta: Vestmannaeyjar-saarille on pakko päästä. Pääsaarelle (Heimaey) pääsee Herjólfur-lautalla Þorlákshöfnistä ja Landeyjahöfnistä. Jälkimmäinen satama on uudempi, ja Wikipedian mukaan sen käytöllä on jonkinlainen säävaraus: hieman ikävä uutinen suunnittelun kannalta. Lippuja lautalle voi ostaa netitse, mutta ensi kesälle myyntiohjelma ei tarjoa mitään. Sen sijaan esimerkiksi ensi viikolle lähtöjä näyttää olevan vain Þorlákshöfnistä, mikä johtunee talvisesta säästä. Kahden hengen menomatka maksaisi 6720 kruunua eli alle neljäkymppiä. Kohtuullinen hinta vajaan kolmen tunnin matkasta. Landeyjahöfnistä matka on lyhyempi ja hintakin pienempi. Tällä hetkellä tuntuisi mielekkäämmältä matkustaa vähemmän bussissa ja enemmän lautalla. 

Satamaan pitää myös päästä. Wikipedia kertoo, että Þorlákshöfniin pääsee 3A-bussilla Reykjavíkin bussiterminaalista. Pikaisella etsinnällä en kuitenkaan löydä tietoja linjasta BSI-terminaalin sivuilta. Landeyjahöfniin pääsee Wikipedian mukaan Sterna-yhtiön bussilla, mutta yhtiön sivuilla ei tunnu olevan lainkaan mainintaa koko paikasta. Kartan perusteella voi päätellä, että lähistöllä kuljetaan, mutta tarkkaa tietoa en löydä. Sitä paitsi Sternalla ja Reykjavík Excursionsilla tuntuisi olevan hyvin samankaltainen reittikartta. 

Molemmat bussiyhtiöt on tarjoavat matkailijalle sopivaa bussipassia, joka muistuttaa mannereurooppalaisia interrail-kortteja. Koska tärkeitä kohteita on ympäri Islantia (Heimaey, Myvatn, Akureyri) voisi perusteltu vaihtoehto olla Ring Road -lippu: Sternalla se maksaa henkilöä kohden 40 000 kruunua ja RE:n on 5000 kruunua halvempi. Koska sisämaan läpi kulkeva Kjölur on kulkematta, houkuttaisi valita Sternalta itäisen rengastien ja Kjölurin paketti (41 000 ISK). On mahdollista, että saamme kohteemme sijoitettua myös RE:n Highland Circle -pakettiin (35 600 ISK). 

Täytynee jossain vaiheessa rohkaistua ja kysyä bussiyhtiöistä suoraan, miten heidän yhtiönsä palvelevat Vestmannaeyjarin turisteja. Voi olla, että Tripadvisor osaa myös auttaa.

Islannin ihme

Matti Ylösen kiinnostava artikkeli kertoo, että Islannin talous lähti nousuun, vaikka maassa toimittiin vastoin talousoppineiden neuvoja. "Vahvasti elvyttävä talouspolitiikka oli oikea ratkaisu, samoin kuin pääomaliikkeiden vahva kontrolli", Ylönen kirjoittaa.

Pikainen tv-vinkki pianisteista kiinnostuneille

FST5 tänään klo 21.55: Islantilainen tähtipianisti

Víkingur Heidar Ólafsson on nuoresta iästään huolimatta hankkinut jo laajalti mainetta taitavana klassisen musiikin konserttipianistina. Mitä 21-vuotias Víkingur ajattelee tulevaisuudestaan?

Toivottavasti ohjelma nähdään myöhemmin myös Areenalla.

Blogiin tulee helposti hiljaisuutta, kun vaatii itseltään liikoja. Lykkään lukemistani kirjoista kirjoittamista, koska ajattelen, että kirjoitan sitten, kun on intoa paneutua enemmän. Nyt päätän vaatia vähemmän: voihan lyhytkin kirjaesittely ohjata lukijaa kiinnostavan teoksen äärelle. Sjónin Skugga-Baldur ja Mikael Tórfasonin Maailman tyhmin isä edustavat minulle islantilaisen nykyromaanin ääripäitä.

Sjón tunnetaan kenties parhaiten Björkille tekemistään sanoituksista. Esimerkiksi The Bachelorette on hieno naiiviudessaan ja surrealistisuudessaan, ja moni tuntee Dancer in the Dark -elokuvan laulut. Runollinen romaani Skugga-Baldur on enemmän kuin osasin odottaa, vaikka teos on palkittu Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Sjón maalaa lukijalleen kauniin unenomaisen maiseman, jossa on hyvä hengähtää. Islannin maisema on elävä, ja yhtä elävänä näyttäytyy teoksessa myös kuolema.

Jostain syystä Mikael Tórfasonin Maailman tyhmin kuulostaa minusta nuortenkirjalta. Ei se ole. Romaani kertoo (taas yhdestä) tossukkamiehestä, jonka elämä on kurjaa ja jota lukija kenties haluaisi hieman neuvoa elämässä. Mieleen tuli Hallgrimur Helgasonin 101 Reykjavik, joka jäi minulta joskus kesken. Maailman tyhmin isä kuitenkin kiihtyy kiehtovasti, ja lopulta lukukokemus on mainio.

Jäätikkötulva Mýrdalsjökullilla

Islannin tulivuoririntamalla ei ole viimeisen puolentoista vuoden aikana ollut tylsää. Kaikki alkoi Fimmvörðuhálsin upeasta laavapurkauksesta maaliskuussa 2010. Kaunis purkaus sai jatkoa samasta magmalähteestä ammentavsta Eyjafjallajökullista, joka kyykytti kuukauden ajan Euroopan lentoliikennettä. Keväällä nähtiin lyhyt - mutta sitäkin räjähtävämpi - tuhkaesitys, kun Grímsvötn jälleen kerran purkautui. Tällä viikolla media intoutui Helkan purkausmahdollisuuksista liikaakin ja sitten yhtäkkiä - Mýrdalsjökullilla akaa tapahtua. Mýrdalsjökull on jäätikkö, jonka alla pahamaineinen Katla uinuu - vai uinuuko?

Katlasta itään on vuorokauden aikana ollut jonkin verran maanjäristyksiä, harmonisessa värinässä on havaittu muutoksia ja jäätiköltä on virrannut sulavesia, jäälohkareita ja kivenmurikoita, jotka ovat matkalla rikkoneet myös ykköstietä. Alueita on tulvan takia evakuoitu. Viranomaiset eivät vielä osaa sanoa liittyvätkö ilmiöt jäätikkötulvaan vai pieneen tulivuorenpurkaukseen. Pinnalta katsottuna merkkejä purkauksesta ei ole havaittu.

Voin joutua syömään sanani, mutta veikkaan, ettei tässä vielä ole mistään Katlan purkauksesta kyse. Pidän kiinni taannoisesta arvauksestani, että Hekla olisi seuraava.


Lähteet:
RÚV: Hættuástand á Mýrdalsjökli
RÚV: Possible eruption in Katla
RÚV: Minnkandi skjálftavirkni og hlaup
RÚV: Óvissa um hlaup eða lítið eldgos