maanantaina, joulukuuta 06, 2010

Hafið - Islanti elää merestä

Hafið - Meri - sai näytelmäensi-iltansa Islannin kansallisteatterin suurella näyttämöllä jo vuonna 1992. Elokuvaversio tehtiin kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2002, ja yhä edelleen tarina resonoi ajassa.

Hafið sijoittuu 1990-luvun alkuun, jolloin Islanti salli kalastuskiintiöiden myynnin ja vuokraamisen. Aikoinaan valtiolta ilmaiseksi kiintiönsä saaneet kalastajat saattoivat nyt halutessaan myydä osuutensa markkinahintaan. Toisille kiintiökauppa tarjosi mahdollisuuden eläköityä ja lopettaa elinkeino, jolle jälkipolvesta ei löytynyt jatkajaa. Toisille kaupasta saatu voitto oli helppoa, ylimääräistä rahaa, ja vanhan elinkeinon hylkääminen mahdollisuus uuteen, modernimpaan elämäntapaan. Ne jotka kiintiöitä ostivat, saattoivat toimintaansa laajentamalla parantaa kilpailukykyään maailmanmarkkinoilla.

Murros ei ollut mitätön. Periaatteessa Islannin merialueet ja niissä uiva kala kuuluvat koko kansalle. Käytännössä niistä kuitenkin hyöytyy enää vähemmistö. Kun Ólafur Haukur Símonarson kirjoitti näytelmänsä, Islannissa oli vielä 1100 yritystä, joilla oli oikeus turskanpyyntiin. Vuonna 2010 yrityksiä on jäljellä 66. Kaikenkaikkiaan kalastuskiintiöiden omistajien määrä on pienentynyt 85 prosentilla. Kalastusyhteiskunnasta on tullut jotakin muuta - mutta mitä? Luulenpa että juuriltaan eksyneet islantilaiset etsivät yhä itseään.

Kalastuskiintiöiden keskittyminen harvoihin käsiin mahdollisti uuden varustamo- ja kalateollisuuseliitin nopean rikastumisen. Osa tästä varallisuudesta toimi katalysaattorina Islannin pankkikuplan synnyssä. Tästä kuinkas-sitten-kävikään-perspektiivistä katsottuna näyttää siltä, että jotakin tärkeää on nopeana velloneessa muutosprosessissa menetetty. Elokuvan patriarkan, eläkeikää lähestyvän Þórðurin kysymys tuntuu nyt erityisen ajankohtaiselta:

Lyhytnäköiset kusipäät! -- Mitä he tekevät romutettuaan laivat ja myytyään kiintiöt? Jeeppejä ei voi syödä.


Baltasar Kormákurin
ohjaama Hafið on sariitinen perhedraama sukupolvien välisestä kuilusta ja yhden aikakauden rajusta päättymisestä. Tulevaisuus ei tunnu löytyvän cokista kittaavasta nuorisosta, mutta ei se ole ahneissa ja sekopäisissä aikuisissa tai jääräpäisissä vanhuksissakaan. Þórður luottaa kalastuksen ja näivettyvän kyläyhteisön tulevaisuuden ennemmin kaunan kohteensa ja kilpailijansa, kuin oman jälkikasvunsa, käsiin.



Elokuva on kaunis katsoa ja kuunnella. Sen huumori on salakavalaa ja rakentuu pitkälti pohjoisen kalastajakylän villipohjolamaiselle eksotiikalle ja vahvoihin henkilöhahmoihin. Syrjäisen elämänmenon pitelemättömyys toimii kyllä, mutta juoniteemoja on liikaa. Ne peittävät alleen draaman ydinajatuksen; punainen lanka hukkuu juonenpätkiin. Jotakin olisi pitänyt raskia karsia, jotta suurimmaksi osaksi illallispöydän ympärille rakentuva näytelmä pysyisi kunnolla kasassa myös laajemmassa miljöössä liikkuvassa elokuvassa.


PS. Markkinoinnille pyyhkeitä. Kansainväliseen levitykseen lähteneessä dvd-versiossa Elva Ósk Ólafsdóttir on korvattu ilmeisen romantiikannälkäiseksi arveltua suurta yleisöä kosiskelevalla kuvalla vedessä lilluvista rakastavaisista. Kannen perusteella olisin odottanut kohtalaisen tyhjäpäistä romanttista draamaa. Melkein jäi ansaitustikin Eddoja kahminut elokuva katsomatta.


Lähde:
Iceland Review: Owners of Fishing Quota Fewer by 85 Percent

tiistaina, marraskuuta 16, 2010

Dagur íslenskrar tungu

Tänään on islannin kielen päivä. Sen kunniaksi - Eiríkur Örn Norðdahl: Höpöhöpö Böks.




Islanninkielinen teksti ja käännös englanniksi löytyvät täältä. Teos löytyy myös englanniksi tekstitettynä. Ö-painotteisen runon innoittaja on kanadalainen kokeellinen runoilija Christian Bök. Eiríkur itse taas on islantilainen runoilija, kirjailija ja kääntäjä, jonka erityisalaa ovat avantgardistiset ääni- ja kuvarunot. Runojen muoto näyttää usein leikittelevän kielen erilaisilla ulottuvuuksilla.

Näin Eiríkurin esiintyvän Oulunsalon Varjakassa elokuun lopussa. Englanninkieliset runot eivät toimineet minulle läheskään niin hyvin kuin riemastuttavat, islanninkieliset diktaattorirunot, joita kuunnellessa saattoi heittäytyä äänimaailmaan - sanat kun ryöpsähtelivät tuntemattomina ryppäinä, joiden merkitysten sisään oli turhaa yrittää. Rytmi ja äänteet tuovat oman, naureskelevankin kerroksensa hirmuhallitsijoista kertoviin välähdyksiin.

PS. Tässä vielä hassulla ruotsalaisella aksentilla esietty runo kylmäverisistä opettajista. En ole päässyt kääntämisessä otsikkoa pidemmälle. :-)

sunnuntaina, marraskuuta 07, 2010

Reykjavíkin modernit valot

Sattumalta tarttui käteeni Kallion kirjastossa Viljo Kajavan runokokoelma Reykjavikin valot vuodelta 1970. En ollut tiennyt teoksen olemassaolosta, mikä johtuu ehkä osin vanhanaikaisesta tyylistä: teos ei ole oikein kestänyt aikaa vaan elää tiukasti modernismin jälkimainingeissa. Runot ovat lyhyitä ja mitattomia. Luonnonkuvaus ja aistihavainnot kytkeytyvät puhujan mielenmaailmaan. Välillä ote on kummallisen arvottava, vaikka lopussa puhutaankin ristiriitojen Islannista.

Kajavan Reykjavíkissa on pimeää ja sateista, mutta synkeydessä voi nähdä kauneutta. Kaupunki on useissa runoissa ikään kuin kesken, ”vielä suolaista vettä valuva vesiväriluonnos”. Kajavan puhuja kysyy: ”Mitä tehdä Reykjavikissa / kun sataa – – ?” Vastaus tulvii rauhaa mutta sisältää ajatuksen kaupungin rikki menemisestä: ”Ei muuta kuin odottaa, / olla hiljaa, / antaa sateen valua lävitseen / ja kaupungin – kuin luonnos – / hajota itseensä.” En aivan saa kiinni ajatuksesta.

Runoissa Islannin luonto on voimakas, eikä ”taivaanlämpö ei koskaan ehdi / tähän maahan, näihin ihmisiin”. Puhuja kokee sekä yhteenkuuluvuutta että irrallisuutta suhteessa luontoon, joka edustaa toisaalta menneisyyttä, toisaalta unimaailmaa. Surrealistisessa runossa rantojen kivet eivät kaipaa puhujan jalkojen töminää tai kätten liikettä. Puhuja ikään kuin hakee yhteyttä luonnon kanssa mutta palaa omaan maailmaansa: ” Polvistun kiville, nousen käsien varassa / käännyn takaisin tajunnan maailmaan.”

Vaikka luontosuhteessa on eri tasoja, pyrkii puhuja usein yhteyteen sen kanssa. Välillä puhuja tuntuu optimistiselta ja puhkuu elinvoimaa: ”Laavakivet, / vyörykäämme yhdessä: / joenuomassa on tilaa, / Gullfossin ryöpyissä / iloisia tähtiä –.” Välillä lähestyminen on turhautunutta: ”Turhaa raapia tätä maata / verestyvin kynsin, / ei pääse lähelle, – – .”

Kokoelman neljännessä osassa puhuja jättää Reykjavikin ”amerikkalaisen levymusiikin saattamana”. Viidennessä ja viimeisessä osassa puhuja tuntuukin katsovan taakseen, osoittaa sanansa islantilaisille ja julistaa: ”Katson suoraan elämäänne – –.” Runoissa vilahtelee coca colaa, amerikanrautoja, ”kymmenittäin tyhjiä votkapulloja” – tämä tuntuu olevan Islannin ruma puoli. Unien maailma on kuitenkin olemassa: ”Mitä kysyitte? Ryyppäävät? / Juovat Coca-colaa, eräät votkaa. / Palaavat myöhään yöllä / unien turvemaailmaan.” Islanti elää kuin jakomielinen.

Itsevarmuudesta huolimatta teoksen viimeinen runo tunnustaa puhujan rajallisuuden. Viljo Kajava kirjoittaa:

En tiedä onko Islanti kaunis vai ruma,
en nähnyt satujen saaren koko kuvaa.
Näin kalastajan hikiset hartiat yöllä,
.....................sanoin: kauniit.
Näin tärkätyn johtajanilmeen päivällä,
.....................totesin: ruma.
(Tulonjako maassa jyrkkä)

Näin lohivirrat, putoukset, voimalaitokset,
haukottelin taidenäyttelyiden
.....................sinipunerville tunturimaisemille,
mutta en tiedä onko vastakohtien Islanti
.....................kaunis vai ruma.

Joka tapauksessa olen kahdesti mielelläni
.....................vanhaan Reykjavikiin tullut
ja melkein mielelläni
.....................kahdesti lähtenyt –

Islannin pluumi ja läiskä

Kuten edellisestä kirjoituksestani saattoi päätellä, Nifinin Islanti-syksy jatkui viime keskiviikkona yhä vain ajankohtaisella tulivuoriteemalla. Luennoitsijana oli Viron geologisen tutkimuskeskuksen johtava seismologi Heidi Soosalu. Helsingin yliopistosta maisterin ja tohtorin tutkintonsa hankkineen Soosalun nimi on tuttu televisiosta ja lehdistä, jotka ovat vuoden mittaan useaan otteeseen hyödyntäneet hänen Islannin tulivuoriin liittyvää asiantuntemusta.

Luento oli informatiivinen ja hauska. Hyvin ajoittunut työreissu mahdollisti sen, että minäkin pääsin luentoa seuraamaan. Yksi monista mielenkiintoni herättäneistä asioista liittyy Islannin syntyyn.

Olin ajattelemattiomasti antanut kunnian Islannin synnystä Atlantin keskiselänteelle. Keskiselänteellä mannerlaatat erkanevat toisistaan muutaman senttimetrin verran vuodessa. Saumakohdasta purkautuu laavaa, ja olin ajatellut Islannin olevan tällaisten laavapurkausten seurausta. Sijainti Atlantin keskiselänteellä selittääkin osaltaan Islannin vulkaanisuutta, mutta merenalaiset saumavuodot eivät ole riittävän suuria, että Islannin kaltainen saari olisi voinut Atlantin pohjasta nousta.

Islannin synnyn taustalla - ja Islannin alla - on pluumi, syvältä syvältä maapallon vaipasta kohoava magmavirtaus. Aluetta pluumin yläpuolella kutsutaan kuumaksi kohdaksi, hotspotiksi. Hotspotin aktiivisuus vaihtelee ajan mittaan, ja jonkin aktivoitumiskauden seurausta on Islannin saari keskellä Pohjois-Atlantia.

Tämä lyhyt pätkä havainnollistaa pluumiasiaa aika mukavasti dramatisoiden:



Kuuma läiskä pysyy paikallaan, maankuoren liikkuessa hitaasti vaipan virtausten kuljettamina. Islannin hotspot, jonka keskus on halkaisijaltaan parisataa metriä sijaitsee Askjan lähistöllä. Samainen kuuma kohta on vastuussa paitsi Islannin myös Färsaarten ja Shetlannin olemassaolosta. Siitä purkautunutta basalttia löytyy myös Itä-Grönlannista ja Irlannin pohjoisrannikolta.


Kuvassa Askjan järvi, Öskjuvatn kesäkuussa 2006. Taustalla uinuu tulivuori Herðubreið.

Lisää kuumasta Islannista voi lukea vaikkapa Wikipediasta:

Hotspot (geology)
Mantle plume
Iceland hotspot
Iceland plume

lauantaina, marraskuuta 06, 2010

Jäätikkö tulvii ilman purkaustakin

Grimsvötnistä ei ole tullut Eyjafjallajökullin seuraajaa Islannin tulivuorenpurkaustilastoihin - ainakaan vielä. Muillakin perintöprinsessaehdokkailla - vaikkapa Heklalla ja Katlalla - on siis mahdollisuus kiilata palkintopallille.

Tämänkertainen tulva saavutti huippunsa keskiviikkona ja on sittemmin nopeasti laskennut. Samalla alueen mittauspisteessä seurattu harmoninen tärinä on heikentynyt. Loppuraportin mukaan tulvan kulku on ollut tyypillinen sellaisille Grímsvötnin tulville, joiden yhteydessä ei ole esiintynyt vulkaanista aktiivisuutta.

Sanonko mitä: pettymys! Toivoa ei kuitenkaan kokonaan tarvitse heittää. Grímsvötnin magmakammio on aika täysi, ja nyt tulivuoren yllä on vähemmän jäätikön aiheutamaa vastapainetta... Jökulhlaup kasvattaa tulivuorenpurkauksen mahdollisuutta, vaikkei aina takaakaan sitä.

Pohdin jo keväällä hieman hämmentyneenä jäätikkötulvien ja tulivuorenpurkausten välistä suhdetta miettien, että eivätkö Katlalla vuosina 1955 ja 1999 tapahtuneet tulvat ole merkki siitä, että tulivuori on purkautunut salaa jäätikön alla. Ja että eikö tämä tarkoita sitä, ettei Katlan purkaus ole mitenkään myöhässä. Joidenkin mielestä näin onkin, mutta keskiviikkona Nifinissä luennoinut Heidi Soosalu valaisi perin loogista asiaa laajemmalti.

Jäätikkötulvan resepti on yksinkertainen. Tarvitaan allas, jossa on vettä. Tarvitaan altaan täyttyminen tai rikkoutuminen. Patoutunut vesi voi karata jäätikköjärvestä vaikkapa maanjäristyksen seurauksena. Jäätikkötulvaan ei siis tarvita jään nopeaa sulamista niinkuin olin ajatellut. Sulan veden esiintyminen jäätikön alla on tietysti merkki siitä, että kuumaa magmaa esiintyy suhteellisen lähellä maanpintaa.

Myös tärinägraafien muuttuminen sai tarkemman selityksensä. Vesimassojen vyöryessä syntyy tietysti tärinää. Se näkyy graafeissa korkeampifrekvenssisen, sinisen tärinän lisääntymisenä varsinkin suhteessa matalampitaajuuksisiin vapinoihin. Grímsvötnillä viikolla tallennettu tärinägraafi todistaa siis jökulhlaupin - vaan ei tulivuorenpurkauksen - tapahtumista loka-marraskuussa 2010.


PS. Heidi Soosalu on Viron geologisen tutkimuskeskuksen johtava seismologi ja apulaisprofessori Tallinnan yliopistossa - ja keskiviikkoisen luennon jälkeen yksi lempparitutkijoistani!



Lähteet:

IMO: Jökulhlaup from Grímsvötn subsides
Eruptions: When headlines go wrong (for the Grimsvotn update for 11/4/2010)

sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010

Perintöprinsessa Grímsvötn

Grímsvötn Vatnajökullin alla on yksi Islannin aktiivisimmista tulivuorista, ja vaikuttaa siltä, että siitä on tulossa Eyjafjallajökullin seuraaja Islannin tulivuorenpurkaushistoriaan. Viimeksi Grímsvötn purkautui aika tarkkaan kuusi vuotta sitten.

Lisääntynyttä aktiivisuutta alueella on havainnoitu pitkin vuotta. Tänä aamuna mitattiin yli kolmen magnitudin maanjäristyksiä. Myös sulavesien virtaus jäätiköltä (jökulhaup) on alkanut. 

Geofyysikko Páll Einarsson pitää todennäköisenä, että purkaus Grímsvötnillä on käynnissä. Ennuste ei ole kuitenkaan dramaatiinen. Vuoden 2004 purkaus oli kesy ja kesti vain noin viikon. Uusi purkaus on alkanut samaa kaavaa noudattaen. 


Lähteet:


 

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Se siitä!



Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus on virallisesti ohi. Se jäi historiaan Euroopan lentoliikenteen lamauttaneen tuhkapilven ansiosta. Purkauksen seurauksia kartoittava Wikipedia-artikkelikin keskittyy lähinnä lentojen peruuntumisen aiheuttamien hankaluuksien listaamiseen.

sunnuntaina, lokakuuta 17, 2010

Einar Már Guðmundssonin Islanti


Islannin palkittu kirjailija Einar Már Guðmundsson kävi Suomessa, mutta kukaan ei ole tainnut kirjoittaa aiheesta mitään. Minustakaan ei ole mediasankariksi, vaikka odotin Nifinin luentoa innolla ja seurasinkin loppuun asti. Luennolla käytetty kieli nimittäin oli islanninsekainen tanska - ei vahvuuksiani, vaikka monet ruotsinkieliset sitä näyttivät ymmärtävänkin.

Einar Már Guðmundsson luki runoja ja puhui kirjoittamisestaan. Hän esitteli aikaisempia teoksiaan ja niiden suhdetta yhteiskuntaan. Yleisöä nauratti, kun kirjailija pohdiskeli maailman muuttumista. Nyky-yhteiskunta lääkitsee ongelmatapauksia (Kaikkeuden enkeleissä sulkee niitä mielisairaalaan), mutta ennen - saagoissa - hankalat tyypit lähetettiin Norjaan. Yleisö sai kuulla muiden muassa Kaikkeuden enkelien ravintolakohtauksen, jossa mielisairaalan asukkaat päättävät nauttia hyvän illallisen. Kohtaus toimii mainiosti myös Friðrik Þór Friðriksson elokuvassa.



Vierailun pohjalla tuntui olevan teos Hvíta bókin - esseekokoelma, jossa kirjailija pohtii yhteiskunnan tilaa ja muutosta ja jolla hän viittaa omien sanojensa mukaan myös Beatlesien teokseen The White Album. Heti alussa tuli kuitenkin selvästi esiin, että samat kysymykset ovat olleet esillä myös aiemmissa, kaunokirjallisissa teoksissa. Einar Már Guðmundsson kertoi aiheuttaneensa reaktioita useilla teoksillaan, mutta kriisin myötä ihmiset olivat yhä suoremmin kiinnostuneita hänen mielipiteistään. Siltä vaikutti Suomessakin. Vähäisestä tiedotuksesta huolimatta salissa oli mukavasti väkeä.

Kirjailijan puheessa lentelivät käsitteet uusliberalismi, kapitalismi, luonnonvarat, politiikka, solidaarisuus, yhteiskunta. Oli kiinnostavaa kuulla Suomen taloususkonnollisessa kontekstissa niinkin rankkaa kritiikkiä - vaikkakin sitten skandinaaviskaksi - ilman, että kyse oli jonkin vasemmistopuolueen keskusteluillasta. Einar Márin Islanti näyttäytyi mikrokosmoksena, joka osoittaa, miten uusliberalismi toimii. Jäljelle jäi toive, että "kapitalisti-idiootit" voisi lähettää Norjaan.

Oikeastaan kuulijan mieleen jäi myös toivoa ja Bob Dylanilta lainattu lause: "Times they are a changing." Einar Már harmitteli, ettei vaikeassa tilanteessa ole kyetty kunnolla keskustelemaan tulevaisuudesta ja esimerkiksi Euroopan unionista. Kukaan ei tiedä, missä EU on kymmenen vuoden kuluttua ja onko Islanti osa sitä. Euroopassa Islanti kuitenkin on. EU:lla tai ilman - Islannin merkitys osana eurooppalaista kulttuuria ja kirjallisuutta on selvä.



Törmäsin muuten Einar Máriin ennen luentoa käytävällä ja sain pienen teinikohtauksen. Yritin tervehtiä ja sönkkäsin góðan daginn. Kirjailija kysyi, puhunko islantia, ja sen sijaan, että olisin käyttänyt kielitaidon rippeitäni ja selittänyt, että puhun vähän tai että opiskelen, menin totaaliseen lukkoon ja sain suustani vain typerän nein. Niin noloa - kuin suoraan jostain Einar Már Guðmundssonin teoksesta!

sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

Islantilainen syksy Nifinissä

Pääkaupunkiseudun Islannin-ystäviä hellitään tänä syksynä kokonaisella Katse Islantiin -tapahtumasarjalla. Nifinin syksyssä on luvassa kiinnostavia vieraita, näyttely ja elokuvailta. Itse haluan olla paikalla Helsingin Kaisanimiessa ainakin, kun
  • Einar Már Guðmundsson pohtii 13.10., voiko valtion pantata
  • Tryggvi Felixson, Pohjoismaiden neuvoston vanhempi erityisasiantuntija, maalailee 20.10. Islannille valoisampaa tulevaisuutta kriisin jälkeen
  • seismologi Heidi Soosalu kertoo 3.11. tulivuoritoiminnasta Islannissa.
20.10. vietetään Fiann Paulin Fairy Tales of the Arctic -valokuvanäyttelyn avajaisia, mutta en löytänyt tietoa siitä, kuinka kauan näyttely on pystyssä. Elokuvaillassa 10.11. katsotaan Helga Rakel Rafnsdóttirin ja Hulda Rós Gudnadóttirin Edda-palkittu pienestä kulmakaupasta kertova dokumentti Kjötborg, joka vaikuttaa viehättävältä ja kiinnostavalta ainakin trailerin perusteella.



Islantilainen markkinatunnelma 17.11. houkuttelee myös, vaikka villapaitojen neulonta ja käsityöt eivät olekaan vahvinta alaani.

lauantaina, syyskuuta 25, 2010

Skyriä saa nyt Suomesta

Kaverini hoksasi hetki sitten (eläköön sosiaalinen media) Pasilan K-marketin hyllyssä Skyriä. Islantilaisen rahkatyyppisen herkun Suomen valloitusta on odoteltu tässä blogissa kesästä 2006 alkaen - nyt skyr siis on täällä.

Harmi vain, että tänne tuodaan hieman teollisemman makuista skyr.is-vaihtoehtoa eikä selvästi herkullisempaa KEA:n skyriä. Miinus on sekin, että valikoimasta puuttuu - ainakin toistaiseksi - maustamaton skyr, joka on herkkua hillon kera. Suunta on kuitenkin oikea.

Nyt siis kyttäämään kauppojen maitohyllyjä!

sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Paras puolue

Björk teki musiikin teattereissa pyörivään muumielokuvaan. Aamun Hesarin sunnuntaisivujen lukijat tietävät, ettei Islannin ja muumien yhteistyö pääty tähän. Reykjavíkin pormestari Jón Gnarr kertoi lehdessä keskusteluistaan ihailemansa Muumipapan kanssa ja suunnitelmistaan rakentaa muumimaailma myös Islantiin.

Lehtijuttua ei olisi ilman Islannin poliittista kaaosta, joka synnytti vuonna 2009 uuden, parhaan puolueen - Besti flokkurinn. Puolueen puuhamies on islantilainen koomikko, ja protestipuolueena Besti Flokkurinn jättää varjoonsa kaikki suomalaiset yritykset kritisoida vallanpitäjiä.

Puolueen voima on ironiassa. Ennen kuntavaaleja 2010 Jón lupasi äänestäjille esimerkiksi Disneylandin, uimahalleihin ilmaiset pyyhkeet ja huumeettoman parlamentin vuoteen 2020 mennessä. Yksi lupauksista oli pettää annetut lupaukset. Vaalivideo irvailee tunteisiin vetoaville vaalimainoksille ja islantilaispoliitikkojen tyhjälle jargonille 80-luvun Live Aid -hengessä. Puoluetta on helppo kiittää loistavasta ironiantajusta.



Islannin poliittisessa liikehdinnässä on ollut kiinnostavaa kulttuuriväen aktiivisuus. Puolueen jäsenissä on tunnettuja kulttuurivaikuttajia: esimerkiksi sarjakuvataiteilija Hugleikur Dagsson sekä euroviisujen 2006 Silvia Nightina Suomessa tunnettu näyttelijä Ágústa Eva Erlendsdóttir. Tuskinpa yksikään eurooppalainen valtio kadehtii Islannin tilannetta, mutta silti sitä miettii, miten laimealta suomalainen konsensuspolitiikka vaikuttaa tuulisen saaren viikinkien rinnalla.

Parhaan puolueen kuntavaalikamppanja kyseenalaisti perinteisen politiikan ja sai suuttuneet islantilaiset liikkeelle. Silti tuntuu uskomattomalta, että paras puolue tosiaan sai lähes 35 prosenttia reykjavíklaisten äänistä. Koomikosta tuli pormestari ja vitsistä totta. Toki minuakin mietityttää, olisiko pääkaupungin johtajalla hyvä olla edes jonkinlaista poliittista kokemusta, mutta toisaalta... sekasorron syypäät löytyvät kokeneista poliitikoista ja talouselämän hallitsijoista. Eikä Muumipappa ole huono idoli.

maanantaina, heinäkuuta 05, 2010

Painavaa puhetta Islannista

Painavaa puhetta Pohjolasta-sarjassa on tullut kesäkuussa Islanti-jakso, jossa kirjailija Hallgrímur Helgason muistelee kattilavallankumousta sekä pankkiromahdusta edeltänyttä yletöntä optimismia. Tavalliselle islantilaiselle optimismi merkitsi velkaantumista:

Kaikki oli mahdollista. Rahaa sai kaikkialta. Jos ei ollut varaa ostaa jotain, siihen sai lainaa. Jos ei pystynyt maksamaan lainaa, sai sitä varten toista lainaa. Lainattiin lisää lainojen maksuun. Kaikki oli mahdollista. Islantilaiset eivät pidä pankkia paikkana jonne voi tallettaa rahaa, vaan sieltä saa rahaa. Se oli ehkä ongelman ydin.


Painavaa puhetta tosiaan. Kyseessä on muuten se samainen tanskalaissarja, jonka ensimmäisessä jaksossa Sofi Oksanen kritisoi Suomen väkivaltakulttuuria. Kritiikki löysi tiensä suomalaislehtien lööppeihin jo viime talvena, kun ohjelma esitettiin Tanskassa.

Islantilaiset todellakin ovat järjettömän velkaantunutta porukkaa. Ulkomaalaisiin valuttoihin sidotut indeksilainat on jälkikäteen todettu laittomiksi, ja Islannissa kiistelläänkin nyt minkälaista korkoa näistä laittomista lainoista kuuluisi velallisten maksaa. Reyjkavíkissä järjestettiin tänään mielenosoituskin kysymyksen tiimoilta.

Hallgrímur tuo esiin myös toisen näkökulman lamaan:

Maalaiset eivät nyt huomaa mitään muutosta. He vain toteavat, ettei heillä mitään lihavia vuosia ole ollutkaan. Heillä on ollut 30 vuoden lama, nyt ei ole mitään muutosta.


Me jälleen kerran myöhään heränneet ehdimme vielä viikon ajan katselemaan ohjelman YLE Areenasta.


Lainausten suomennos:
Tuula Tuuva-Hietala.

Lähteet:

Iceland Review: Protest at Central Bank of Iceland, One Arrested
The Iceland Wheather Report: Foreign currency loans deemed illegal

lauantaina, kesäkuuta 19, 2010

Lisää Islantia telkkarissa

Jos häähumulta malttaa siirtyä hetkeksi islantilaismaisemiin, kannattaa varmaankin katsoa Liikkeellä luonnossa kello 17.25 FST5:lta. Ohjelmatiedot lupaavat Islantia luontokuvaajan silmin, mutta valitettavasti osa on jo toinen.

tiistaina, kesäkuuta 15, 2010

Islantia telkkarissa - vielä ehtii

Fst5 esittää kesäkuisina tiistai-iltoina islantilaista rikosdraamaa. Tänään kello 22.10 on vuorossa kolmas ja siis toiseksi viimeinen jakso sarjasta Kallion arvoitus, jossa liikutaan myyttien ja murhien maisemissa.

Missasin toisen osan, eikä ensimmäinen antanut lupausta samanlaisesta laadusta kuin varsin moni näkemäni islantilainen elokuva. Juoni tuntui lähinnä kömpelöltä ja luonnon maagiset voimat huvittavilta. Tuuliselle saarelle kaipaavalle rikossarja on kuitenkin mainiota katsottavaa. Laavamaisemat ja islannin kieli saavat draamalliset puutteet unohtumaan.

Ja voihan olla, että ensimmäisen jakson lapsellisuus oli jonkinlaista alkukankeutta.

sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010

Mitä kuuluu Eyjafjallajökullin tulivuorelle?

Tulivuori hiljeni jo ennen Euroviisuja, mutta vieläkään ei purkauksen ole todettu virallisesti olevan ohi. Seudulla näyttäisi olevan edelleen keskimääräistä useammin heikkoja maanjäristyksiä, ja reilu viikko sitten tumma pilvi pöllähti ilmoille kraaterista. Ei ole varmaa virtasko tuolloin myös lisää laavaa maanpinnalle. Mitään sen suurempaa ei kuitenkaan alkanut.

Tutkijat lensivät seudulla viime perjantaina ja havainnoivat kraateriin muodostuneen 300 m leveän järven. Tie Þórsmörkiin suljettiin, ja eilen Gígjökullilta virtasikin jo tulvavesiä, joiden oletetaan olevan peräisin osittain kraaterista ja osittain Gígjökull-jäätiköltä.

Tuhkasateet ovat loppuneet, mutta tuhka on edelleen Eyjafjallajökullin läheisten seutujen arkea. Toipuminen vie aikansa. Tuuli nostaa maanpinnalla makaavaa tuhkaa ilmaan ja kuljettelee sitä asukkaiden riesana edelleen. Myös Reykjavík on saanut tuhkaudusta osansa.


PS. Islanti jäi viisuissa 19. sijalle, mutta australialaiset katsojat kannattivat Hera Björkin omassa varjoäänestyksessään kahdeksanneksi.



Lähteet:
Iceland Review
RÚV
Eurovision.tv

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Lærðu íslensku

Pian voi Helsingissä taas opiskella islantia: syyskuussa alkaa Pohjoismaiden Suomen instituutissa Nifinissä kielikurssi aloittelijoille. Omaan syksyyni kuuluu työn ohessa monenlaisia opiskeluhaasteita, mutta taidan silti viettää keskiviikot Kaisaniemessä. Oppikirjakin on ostettu jo kauan sitten.


Lærðu íslensku hjá Nifin
Islantia aloittelijoille

10 keskiviikkoa syksyllä 2010
22.9 – 24.11 klo 16.15 – 17.45 Nifinissä

Kurssimaksu: 50 €
Kurssikirja: Allt í lagi, Finn Lectura 2004
Opettaja: Áslaug Hersteinsdóttir-Hölttä
Opetuskieli: Suomi ja ruotsi

Lisätietoa Nifinistä

sunnuntaina, toukokuuta 23, 2010

Islannin viisuhistoriaa: Silvía Night

Silvía Night (Silvíu Nótt) on Islannin viisuhistorian kuningatar. Diiva edusti Islantia Ateenassa vuonna 2006, mutta menestystä ei tullut: Silvia Night ja edustuskappale Congratulations ei selvittänyt tietään finaaliin ja 63 pisteellä irtosi vain semifinaalin 13. sija. Sen sijaan Islannin edustaja onnistui suututtamaan puoli Kreikkaa. Esitys oli mainio, ja kappalekin toimi varsin hyvin, vaikka ehkä pieniä vireongelmia olikin.



Yleisö kuitenkin buuasi. Euroopan huumorintaju ei riittänyt, eikä moni suomalainenkaan aivan tajunnut, että kyseessä oli rooli - Ágústa Eva Etlendsdóttir -nimisen näyttelijän esittämä hahmo, joka parodioi islantilaisnuorten käytöstä kärjistämällä huonoja käytöstapoja äärimmilleen. Islannissa tähdellä oli oma tv-ohjelma, ja myöhemmin ilmestyi levykin.

Silvía Nightin järjestämä viisujen jälkinäytös välittyi YouTuben avulla. Kreikkalaisista uutisista napattu esitys oli viety niin pitkälle, että muutamat arvioivat huumeilla olevan osuutensa islantilaistähden itkuraivareissa. Oli joukko niitäkin, jotka arvelivat näyttelijän seonneen rooliinsa. Esimerkiksi suomalainen viihdelehti kirjoitti roolin karanneen käsistä viisupaineen vuoksi. Minun on kuitenkin vaikea ottaa ylilyöntejä tosissani, moittihan laulajatar mm. kisan voittajaa Lordia kovin sanoin:"They don't even have a real make-up artist."



Silvía Night on ehdoton suosikkini Islannin viisuista. Kuuntelen mielelläni edustuskappaletta islanniksi, ja Goldmine-levyn Material Girl -coverikin on aika nerokas. Innostuksessani ei kuitenkaan ole kysymys musiikillisista ansioista.

Silvía Nightin rooli peilaa aikamme ihanteita. Se ammentaa 2000-luvun alun ikoneista - sellaisista kuin Britney Spears tai Paris Hilton. Rooliin sisältyvä mediakritiikki kohdistuu muovimaailmaan, vääristyneisiin kauneusihanteisiin ja rahan palvontaan. Ehkä Eurooppa olisi ymmärtänyt kritiikin paremmin, jos se olisi katsonut ensin Silvía Night -pseudodokumentin.



Tai sitten ei.

Islannista palvelinsaari?

Islannin talouden syöksyessä lamaan vuoden 2008 lopussa, toivottiin myös palvelinkeskuksista pelastajaa. Palvelinkeskukset ovat niitä ilmastoituja halleja, joissa makaavat tietokoneet, joiden varaan Internet - sellaisena kuin sen nyt tunnemme - on rakentunut.

Tiedon valtaväylien väitetään tätänykyä olevan niin leveitä, ettei palvelimen etäisyydellä kuluttajan tietokoneeseen ole käytännön merkitystä. Tosiasiassa tieto kulkee kuitenkin nopeammin, varmemmin ja halvemmalla lyhyen kuin pitkän matkan. Näitä kahta totuutta kun sopivasti yhdistelee, Amerkan ja Euroopan välissä kököttävästä Islannista tulee täydellinen sijainti konehalleille.

Palvelinkeskuksia on houkuteltu Islantiin paikallisten vankalla IT-osaamisella ja yhteiskuntaolojen vakaudella. Korruption vähäisyydellä kehuminen pistää nyt virnistyttämään, mutta eiköhän palvelinyrittäjiä kiinnosta enemmän Islannin viileä ilmasto ja halvan energian saatavuus kuin poliitikkojen moraali. Tietoliikenteen aina vain kasvaessa, palvelinkeskusten energiajano ei ihan heti ole sammumassa. IT-ala onkin saavuttamassa pahamaineisen lentoliikenteen ympäristösaastuttajana.

Rakkaussuhteeni Internetiin roihahti 90-luvun puolivälissä ja on siitä vain syvennyt. Nettisurffailu ei kuitenkaan ole harmitonta ajanvietettä. Lehtori jolle keskeytyneiltä yliopistoajoiltani olen eniten velkaa, muistutti meitä jo 90-luvun alkupuolella, ettei ilmainen sähköposti ole ilmainen. Joku sen maksaa kaikuu edelleen mielessäni. Ehkä sen nyt maksaa Islannin luonto, joka valjastetaan tuottamaaan halpaa energiaa, jotta juoksua ikuisen talouskasvun perässä voidaan jatkaa, ja jotta minä voin hakea enemmmän tai vähemmän tyhjänpäiväistä tietoa googlen avittamana. Ehkä hinnan maksavat myös tulevaisuuden arkeologit, jotka avaavat suomalaiset ydinjätekammiot tutkiessaan menneiden sivilisaatioiden elämää.

Eyjafjallajökullin kaltaiset tapahtumat herättävät tietenkin kysymyksen siitä kuinka järkevää palvelinten sijoittaminen Islannin kaltaiselle saarelle on. Ainakin islantilaiset energiayhtiöt haluavat nähdä paikan riskittömänä. Siellähän ei kuitenkaan ole vuotuisia vitsauksia esimerkiksi hurrikaanien muodossa. Palvelinkeskukset voidaan rakentaa vähemmän maanjäristysherkille alueille ja tulivuoren tuhkaa vastaan valmistaudutaan samaan tapaan kuin muitakin pölyisiä tilanteita varten. Ilmastoinnin pysäyttämisestä on sentään vähemmän harmia vilpoisassa Islannissa kuin monissa muissa maailman kolkissa.

Tässä tuottaa energiaa Kraflan geoterminen asema vuonna 2006.




Lähteet:

BBC News: Iceland looks to serve the world
Iceland, Volcanoes and Data Centers
HS: Internetin palvelinkeskukset syövät energiaa kuin kokonaiset kunnat
Invest in Iceland Agency: Data Centers in Iceland
RÚV: Gagnaveri frestað vegna eldgoss

torstaina, toukokuuta 20, 2010

Hera Björk í Söngvakeppni evrópskra sjónvarpsstöðva

Islannin euroviisuedustaja Hera Björk vaikuttaa kaiken lukemani ja näkemäni perusteella mukavalta ihmiseltä. Sellaiselta, jonka kanssa haluaisin lähteä jatkoille viisufinaalin jälkeen. Periaatteessa yhteiset jälkipuinnit voisivat toteutuakin, sillä Hera on jo joukkoineen Oslossa ja meilläkin on sekä lento- että junaliput ensi viikon torstaille. Meitä ei tuhkapilvi pysäytä!

Islannin edustuskappaleen Je ne sais quoi Hera Björk on säveltänyt ja sanoittanut yhdessä Örlygur Smárin kanssa. Örlygur muistetaan ehkä parhaiten vuoden 2008 islantilaiskisaajasta This is my life, joka sijoittui finaalissa neljänneksitoista. Tänä vuonna veikkaisin Islannille samankaltaista sijoitusta: paljon on, mutta jotain puuttuu.

Hera ei ole musiikkimaailmassa mikään noviisi vaan ihan oikeasti lahjakas laulaja, joka on viisuillut aikaisemmin ainakin taustalaulajana ja Tanskan karsinnoissa. Hän on myös tehnyt hienon version Christine Guldbransenin kauniista Alvedansenista, jolla Norja menestyi vuoden 2006 euroviisuissa. Je ne sais quoi on melko tarttuva, ja laulajan kyvyistä kertoo jotain se, että laulunopettajani ihmetteli, miten kukaan voi olla niin taitava.

Mukavuus ja taidot ovat viisuissa tarpeen, mutta ne eivät ehkä riitä. Sekä esikatselun että harjoitusten esitykset tuntuvat minusta etäisiltä. Heran itsevarmuus viilentää esitystä (luonnollisesti lämmön kustannuksella), ja koreografia tuntuu teennäiseltä. Huumorintaju ei näy, mukavuus ei välity – mikä menetys! Harmillista, että islantilaiset pitäytyvät Oslossakin alkuperäisessä koreografiaideassaan. Hera avaa Esctodayn haastattelussa esityksen taustoja ja selittää, että on pyritty rehellisyyteen ja siihen, että ihmisillä on kivaa. Voikin olla, että ainakin Islannin yleisradion johdolla on vähän kivempaa, jos viisuvoittoa ei tässä taloustilanteessa tule.



Hera kilpailee finaalipaikasta tasoltaan heppoisemmassa 1. semifinaalissa, jota me siskokset seuraamme yleisradion välityksellä tiistaina 25.5. kello 22.00. Kaikesta kritiikistäni huolimatta uskon, että lauantaina 29.5. saan nauttia ihastuttavan Hera Björkin esityksestä finaalissa Telenor Arenalla. Suomessa sitä saa seurata kakkoselta kello 22.00.

perjantaina, toukokuuta 14, 2010

Kesää saa vielä odottaa

Tulivuori Eyjafjallajökullilla on ollut kärttyisä. Viimeisin aktivoituminen on kestänyt jo 12 päivää. Vuori on viskonut ilmoille laavapommeja, ja satanut tuhka on ollut paikoin hyvinkin karkeaa. Muistelen lukeneeni, että rakeet olisivat olleet ympärysmitaltaan 2-3 mm.

Aiemmin viikolla seudulla mitattiin paljon maanjäristyksiä mikä lienee merkki siitä, että magmaa nousee edelleen Eyjafjallajökullin kammiokerroksista kohti maanpintaa, eikä tulivuorenpurkauksen päättymistä ole näköpiirissä. Tuleekohan tästä kesästä Eyjafjallajökullin ympäristössä kesä jota ei koskaan tullut.



Vanhempani muistelivat Päätalon kirjaa Mustan lumen talvi. Päätalon tuhkainen talvi lienee ollut joskus 60-luvulla. Äitini muisti myös talven 1973, jolloin Kuusamon kunnanlääkäri oli ottanut mustasta lumesta näytteitäkin. Ilmeisesti mustan lumen alkuperästä ei kuitenkaan keskusteltu laajemmin, vaan se jäi ainakin tavalliselle kuntalaiselle arvoitukseksi. Käsittääkseni Päätalon kirjassakaan mustan lumen talvea ei yhdistetty tulivuoriin.

Äidin musta lumi on ollut ehkä seurausta Heimaeyn saarella tapahtuneesta Eldfellin purkauksesta tammikuussa 1973. Purkaus on kuuluisa sen saaren asutukselle ja elinkeinolle aiheuttaman uhkan takia. Satama saatiin juuri ja juuri pelastettua.

Reykjavíkissa esitettävän The Volcano Shown hätkähdyttävimmät hetket liittyvät Heimaeyn purkaukseen. Heymaeyn osuus on aika koherentti, mutta kokonaisuutena esitys on hajanainen riman alitus: käsikirjoitus on poukkoileva ja epälooginen. Laavan ja Heimaeyn takia sen voi kuitenkin sateisena päivänä käydä vanhassa, ahtaassa elokuvateatterissa katsomassa.

torstaina, toukokuuta 06, 2010

Lopultakin pidätys

Poliisi on pidättänyt Kaupþing-pankin entisen toimitusjohtajan, Hreiðar Már Sigurðssonin, epäiltynä asiakirjaväärennöksistä, kavalluksesta sekä osakeyhtiölain ja arvopaperikauppalain rikkomisesta. Tutkintavankeudesta tehdään päätös huomenna. Mikäli Hreiðar Már joutuu syytteeseen, ja hänet tuomitaan syylliseksi, häntä voi odottaa peräti kahdeksan vuoden vankeusrangaistus.

Kaupþing (nykyään Arion) on yksi niistä kolmesta suuresta, jotka loppuvuodesta 2008 kaatuivat valtion syliin. Pankki oli epäpyhässä suhteessa holding-yhtiö Existaan, jonka osakkeet vedettiin Islannin pörssistä loppuvuodesta 2008.

Hämmästelen jos tapauksen tiimoilta ei seuraa lisää pidätyksiä.


Lähteet:

RÚV: Hreiðar Már í haldi lögreglu
RÚV: Allt að 8 ára fangelsi

Tulivuorta ei väsytä

Eyjafjallajökullin tulivuori räjähtelee taas alkupäivien malliin, ja tuhkapilvi nousee lähes kymmenen kilometrin korkeuteen. Pilven tuhkapitoisuus on suurempi kuin mihin viime aikoina on totuttu.

Laavan virtaus on vastaavasti heikentynyt. Virta ei ole vielä ehättänyt jäätikön reunalle, mutta sen odotetaan tapahtuvan pian.

Uutta magmaa nousee syvemmältä tulivuoren magmakammioista. Purkaus ei ole ohi. Tuoretta kuvamateriaalia löytyy mm. BBC:n raportista.

Tuhkan saastuttamaa seutua on siivottu talkoovoimin. Yksi pahiten kärsineitä paikkoja on Eyjafjöll-vuorijonon ja jäätikkönsä juurella sijaiteva Skógar. Skógarin museo oli yksi meidän vuoden 2006 reissun kohokohdista. Reykjavíkin museoista avuksi tulleet siivoojat ovat auttaneet museorakennusten ja niissä säilytettävien kokoelmien pelastamisessa.

Ennusteita pilven liikkeistä voi tsekkailla vaikkapa Britannian ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Jos kiinnostaa, sieltä löytyy tietoa siitä miten tuhkapilveä tutkitaan ja sen liikkeitä ennustetaan.


Lähteet:

RÚV: Öskustrókur nær tíu kílómetra hæð
Morgunblaðið: Skógasafn í hættu
RÚV: Sjálfboðaliðar hjálpa til á Skógum
RÚV: Nýtt kvikuskot djúpt í jörðu

tiistaina, toukokuuta 04, 2010

Petos Islannissa

Tarina Islannin talouden romahtamisesta kerrottiin kauan ennen romahdusta. Se kerrottiin talousuutisissa maailmalla, tarkkailijoiden raporteissa ja tilastoissa. Romahdus oli ennustettavissa ja väistämätön, eikä se tullut kaikille yllätyksenä. Ei myöskään pankeille. Talous- ja oikeustieteen professori William K. Black väittää, että Islannissa oltiin liikkeellä rikollisin aikein.

Blackin mukaan sinänsä ansiokkaasta ja rehellisetä selvityslautakunnan raportista puuttuu tärkeä sana: petos. Pankkien kaatumisessa ei ollut kyse huonosta tuurista, olosuhteista tai edes epäpätevyydestä. Pankkien kaatuminen on Blackin mukaan seuraus Islannissa toteutetusta Ponzi-huijauksesta. Kantansa talousrikosguru - jonka käsialaa on muuten kirja The Best Way to Rob a Bank is to Own One - perustelee vakuuttavasti sunnuntain Silfur Egilsissä (toinen videoikkuna ylhäältä Lára Hannan blogissa). Kannattaa katsoa jos englanti vain yhtään sujuu.

Black vieraili Islannissa ja Silfur Egilsin vieraana myös viime vuonna (haastattelu kahdessa osassa: 1, 2). Molempien vierailujen aikana hän luennoi myös Islannin yliopistossa. Viimevuotiset luennot löytyvät netistä.


PS. Tulivuori sulattelee jäätikköä laavavirrallaan ja häiritsee lentoliikennettä Irlannissa.

maanantaina, toukokuuta 03, 2010

Kiehuvan kuumaa Gígjujökullilla

Tulivuorenpurkaus Eyjafjallajökullilla tyytyi rooliinsa arkisen tasaisena takapihan purkauksena reilun viikon. Purkaustärinä on vapun aikana lisääntynyt ja on nykyisellään jopa korkeampi kuin purkauksen alussa.

Vaikka tefrapilvet ovatkin olleet taas hieman synkempiä eli tuhkaisempia, ei vielä tarvitse pelätä uutta tuhkainvaasiota Euroopan ilmatilassa. Tuhkan määrä ja voima, jolla se ilmakehään ampaisee, riippuu paitsi magman koostumuksesta myös kemialliseen reaktioon osallistuvan veden määrästä. Tulivuori on sulattanut merkittävän osan ympäröivää jäätikköä, eikä purkaus ole lähellekään yhtä räjähtävä kuin ennen. Alueen maatilat saavat tosin edelleen jonkin verran tuhkaa niskaansa, ja Islannin ilmatieteenlaitos ennustaa säiden lisäksi tuhkalaskeumia. Kuvassa arvio lähipäivien yli millimetrin kasvavista laskeumista.

Purkauksessa syntyy nyt paitsi ilmaan singahtavaa tefraa myös rauhallisempaa laavaa, jota purkautuu kraatterista karkean arvion mukaan 20 kuutiomertiä (50 tonnia) sekunnissa. Laava virtaa Gígjujökullin suuntaan ja sen hehkun voi jo havaita - ainakin pimeällä - tässä webbikamerassa. Kamera katselee Gígjökullia Þórólfsfellin suunnasta.

Gígjökullin - joka on siis jäätikköniemi Eyjafjallajökullin pohjoispuolella - alta virtaa kiehuvan kuumaa vettä. Sulamisvesi on nostanut myös Markarfljótin lämpötilaa ja lisännyt virtausta. Markarfljótin muistanette purkauksen alkuvaiheiden tulvasta. Sen tilannetta voi seurata ilmatieteenlaitoksen graafeista , osana ilmatieteenlaitoksen hydrologista seurantaa. Alla tilanne tänä aamuna. Käppyröistä ylin kuvaa vedenpinnan vaihteluita, keskimmäinen lämpötilaa ja alin veden sähkönjohtokykyä, joka paljastaa vedessä piilevät epäpuhtaudet.





Lähteet:

Morgunblaðið: Styttist í að hraun sjáist
RÚV: Sjóðandi vatn rennur úr Gígjujökli
IMO: Measurements at river Markarfljót

tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Islannissa on tilaa turisteille

Lentoliikenne Euroopassa on alkanut sujua, mutta alan ongelmat Islannissa ovat kasvaneet. Tasaantunut tulivuorenpukaus ei sinkoa tuhkaa entiseen malliin, mutta täyttää kyllä kotimaan tarpeet. Viime viikolla ohjattiin osa kansainvälisistä lennoista Keflavíkin sijaan Pohjois-Islantiin Akureyriin (kuvassa), välillä kaikki islantilaiskentät ovat saaneet odottaa lentolupaa. Tuhkatuotannon väheneminen on toki kaikenkaikkiaan hyvä asia. Länteen kääntyneet tuulet eivät esimerkiksi tuoneet pääkaupunkiin sen kummempaa tuhkalaskeumaa, vaikka lentämisen estivätkin.

Tulivuorenpurkaukset ovat Islannin matkailulle kaksiteräinen miekka. Toisaalta vulkaanisuus on osa Islannin vetovoimaa. Matkailuala hyötyi nopeasti Fimmvörðuhálsin purkauksesta, joka toi maahan myös ulkomaisia matkailijoita. Toisaalta Eyjafjallajökullin kaltainen katastrofi on omiaan säikyttämään turistit toisaalle.

Aikanaan matkailijat haluavat tulla ihmettelemään missä läntistä maailmaa kyykyttänyt tulivuori oikein sijaitsee, mutta toistaiseksi islantilainen matkailuala saa käydä PR-sotaa ja vakuutella maailmalle, ettei koko saari ole peittymässä tuhkaan. Tehtävää ei helpottanut presidentti, joka meni ajattelemattomasti spekuloimaan Katlan purkauksella brittiläisessä ajankohtaisohjelmassa.

Tällä hetkellä Islannin matkailun ennustetaan kutistuvan tänä vuonna 10-20 prosenttia mikä voi tarkoittaa peräti 30 miljardin kruunun eli reilun 175 miljoonan euron menetyksiä. Icelandair ilmoittaa varaustilanteen olevan vaivaiset neljännes siitä mitä normaalisti tähän aikaan vuodesta. Luvut saattavat kuitenkin vielä kaunistua, kun odottavalla kannalla olevat turistit tekevät päätöksensä tulivuorenpurkauksen tasaantuessa ja lentoliikenteen palautuessa normaaliksi.

PS. Jään odottelemaan Islanti on turvallinen-kampanjaa.

PPS. Jos olette oikein nopeita, ehditte vielä katsoa Areenasta YLE Asiaohjelmien tuottaman dokumentin Kylmä Saaga. Se kertoo surullisen sellon ja karujen talvimaisemien siivittämänä todellisuudesta, joka islantilaisten kasvoille lokakuussa 2008 paiskattiin. Iso kiitos Annille dokuvinkistä!


Ai niin ne lähteet:

RÚV: Mikið um afbókanir á sumarferðum
RÚV: Dregur úr bókunum í ferðaþjónustu
RÚV: Millilandaflug fer um Akureyri
RÚV: Mikil umferð um Akureyrarflugvöll
Morgunblaðið: 75% samdráttur í bókunum

perjantaina, huhtikuuta 23, 2010

Minun Islantini

Muutama päivä sitten Facebookissa ja Twitterissä levisi sanaleikki: "Dear Iceland, we said send 'cash', not 'ash'." Tekee mieli sanoa, että Islanti on ajankohtaisempi kuin koskaan, kun tuhka ja talous vilisevät otsikoissa. Pienen maan yhtäkkinen julkisuus on lisännyt kaipuutani, eikä tilannetta auta yhtään se, että edellisestä matkasta on pian kaksi vuotta.

Suhtaudun äkilliseen julkisuuteen ristiriitaisesti. Jossain vaiheessa innostuin kaikenlaisista Islantia käsittelevistä artikkeleista ja imin itseeni tietoa sekä sillistä että Reykjavíkin trendikkäimmistä putiikeista. Nyt vähän kyllästyttää: median viime viikkoina välittämä Islanti-kuva tuntuu kapealta - ja vieraalta. Alan pohdiskella, voiko niihin silli- ja muotijuttuihinkaan enää luottaa.

Maarit vinkkasi minulle Kalevan toimittajan matkakertomuksesta, joka on turhauttavaa luettavaa. Kirjoittaja tutustuu saaren historiaan lentokoneessa videopätkän ja lautasliinan avulla. Sitten on vuosi 930, minkä jälkeen Reykjavíkissa on karmea pohjoistuuli ja talot aaltopeltiä. Strokkur-geysir purkautuu väärällä tavalla tai sitten väärään aikaan, ja "loputon jeeppikolonna" täyttää valtatien.

Juttu päättyy kannanottoon, joka on nostettu tekstin otsikkoonkin:
Taivaanrannassa, Eyjafjallajökullin suunnassa pullistuu puhtaanvalkoinen, sienimäinen näytöspilvi. Juuri tällaisena Islannin kuuluu esittäytyä satunnaiselle turistille.
Mietin kovasti, haluanko tahallani ymmärtää jotain väärin. Yritin hahmottaa, onko jossain merkkejä ironiasta ja mikä olisi ironian kohde. Mietin myös sitä, mikä minua niin paljon ärsyttää, ja tajusin vastauksen löytyvän sisällön sijaan tyylistä. Kalevan Islanti-juttu monien muiden tapaan on hengästyttävän dynaaminen: koko ajan tapahtuu ja tapahtuu ja tapahtuu.

Bloggailumme on ollut välillä hiljaista, mutta Islanti on hitauden ja hiljaisuuden salliva aihe. Minulle Islanti edustaa tilaa ja vapautta hengittää (myös silleen metaforisesti). Jokaista matkaa suunnitellessa on tuntunut tärkeältä, että on aikaa pysähtyä ja olla vain. Molempien matkojen jälkeen on tuntunut siltä, että enemmänkin voisi hidastella - tanssia laavakentällä ja makoilla nurmikossa.

Minunkin Islannissani talot ovat aaltopeltiä, mutta arkkitehtuuri ei näyttäydy minulle säännöttömänä: päinvastoin näen nykyarkkitehtuurin kulmikkuudessa merkkejä perinteisestä rakentamista. Minunkin Islannissani tuulee: tuuli on ystävä, joka sekoittaa tukan eikä hylkää matkaajaa. Minun Islannissani ei ole vaikeaa löytää paikkaa, jonne jeeppikolonnat eivät seuraa. Eikä minun Islannissani luonto ole turisteille järjestetty näytös. Se on kaikkialla ja vain itsensä vuoksi.

En haluaisi olla matkaaja, joka arvostelee turistien pinnallisia reissukokemuksia. Suosittelen sujuvasti pitkiä viikonloppuja Reykjavíkissa ja nauttisin sellaisesta varmasti itsekin, jos olisi varaa matkustella saarelle useammin. Toivoisin kuitenkin, että Islantiin pääsevä toimittaja kokisi edes vähän sitä mystistä tunnelmaa, jota minä ja monet muut tuulisella saarella rakastamme.

Maaritin ottamassa kuvassa makoilen nurmikolla ja nautin kiireettömyydestä ihastuttavassa Bíldudalurin kylässä.

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Gleðilegt sumar og takk fyrir veturinn!

Tänään islantilaiset ovat vapaalla ja juhlivat kesän ensimmäistä päivää. On sumardagurinn fyrsti. Juhlapäivä on peräisin viikinkiajalta. Iceland Review kertoo päivään liityvistä vanhoista tavoista. Nykyisin kesän ensimmäinen päivä on enimmäkseen koko perheen hengailupäivä.



Meillä muuten riitti vielä yöpakkasia ja lätäköt olivat aamulla jäässä. Sen pitäisi luvata hyvää tulevalle kesälle.

Hauskaa kesää ja kiitos talvesta!

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Maaseudun tulevaisuus

En ole ainoa, jota huolettaa maaseudun tulevaisuus Etelä-Islannissa. Maatalousministeri Jón Bjarnason vetosi aamulla radiohaastattelussa alueen maanviljelijöihin, etteivät nämä tekisi hätiköityjä päätöksiä elinkeinonsa lopettamisesta.

Hallitus pitää alueen maatalouden elinkelpoisuuden säilyttämistä tärkänä. Se on luvannut korvata purkauksesta ja sen seurauksista maatiloille aiheutuneet vahingot silloin, kun mikään vakuutus ei niitä kata. Käytännössä tämä tarkoittaa menetettyjen viljelysmaiden ja eläinten evakuoinneissa rikottujen aitojen korvaamista.

Tulivuorenpurkauksen aiheuttamia vaurioita tutkimaan on perustettu yliopiston asiantuntijoista ja konsulteista koostuva työryhmä.



PS. Kuvan on ottanut Satu, laavaunelmoijista tällä hetkellä hiljaisempi. Se on otettu Eyjafjallajökullin eteläpuolella, Paradísarhelliriltä Vestmanna-saarten suuntaan. Paradísarhellir on luola, jossa - näin tarina kertoo - läheisen maatilan tyttären rakastaja piileskeli tulevalta apelta, joka ei ollut suhteesta kovin ilahtunut.


Lähteet:

RÚV: Tjón á bújörðum metið
RÚV: Bændur fylgist með framvindu mála

Tuhka on uhka maataloudelle

Tuhkasade on monilla kohteeksi joutuneilla alueilla kokonaan lakannut, mutta tuhka ei ole haihtunut minnekään. Vaikka ulkopuolista apuakin on saatu, maatalouselinkeinojen harjoittajat kärsivät jo uupumuksesta työskenneltyään vuorotta pelastaakseen eläimensä ja maatilansa tuhkalta.

Tulivuoret ovat aikaisemminkin vaikuttaneet maaseudun elinvoimaisuuteen Islannissa. Kuuluisa esimerkki on tietysti Lakin purkaus 1783-84. Islannissa koettiin viilentyneen ilmaston takia muutenkin vastuksia 1700-luvun jälkipuoliskolla. Sen historian suurin tulivuorenpurkaus oli naula moneen arkkuun. Väestöstä neljäsosan on arvioitu menehtyneen tulivuorenpurkauksen seurauksena joko nälkään tai sairauksiin. Askjan purkaus 1875 lähetti itäislantilaisia joukoin siirtolaisiksi Amerikkaan.




Mitä tapahtuu nyt? Islannin kaupungistumisprosessi on ollut huimaa (vrt. animaatio yllä). Kuinka moni tuhkan saastuttaman seudun vähäisistä maatiloista lopettaa? Karjaa on jouduttu viemään teuraaksi ja tuhka on muodostanut pelloille sementtimäisen kuoren. Joku on jo ilmoittanut lopettavansa, toinen pitää kesän mittaisen tauon elinkeinonsa harjoittamisessa, kolmas on päättänyt olla luovuttamatta. Toivoakin on. Jos tuhkakerros ei ole liian paksu, kasvillisuus voi selvitä. Sadevedet huuhtovat tuhkan nopeasti maaperään, jossa se toimii lannoitteena. Kovettuneen tuhkan rikkomiseenkin on olemassa keinot.

Joka tapauksessa tulivuorenpurkaus koettelee maanviljelijöiden kukkaroita. Huoltotyöt nielaisevat oman osansa, eikä tavallisesti laiduntavien eläinten sisäruokinta ole ilmaista. Joillakin alueilla mitattu kymmenen sentin paksuinen tuhkakerros on liikaa kasvillisuudelle. Tuleva on vielä hämärän peitossa.


PS. Tuhkakuvia Kastljós-ajankohtaisohjelmassa voi ihmetellä seuraavan kahden viikon ajan.

PPS. Kauniimpaa katseltavaa löytyy täältä. Jännää miten räjähdys näkyy aaltona tefrapilvessä.



Lähteet:


Iceland Review: South Iceland Farmers Exhausted by Ash Fall
The Iceland Weather Report: The beginning of the end?
RÚV: 10 sentimetra þykkt öskulag
RÚV: Fóðuröflun í uppnámi
RÚV: Vill halda búskapnum áfram
RÚV: Neyðist til að bregða búi
RÚV: Hætta á að jarðir leggist í eyði

Gunnar Karlsson (2001): Iceland's 1100 years. History of a Marginal Society. C Hurst & Co Publishers Ltd.

tiistaina, huhtikuuta 20, 2010

Katla-lähdekritiikkiä

Yritin jäljittää netistä islantilaisia, jotka ennustavat Katlan purkautuvan viikon sisällä, mutta en löytänyt ketään. Kokeilin kötlugosia innan viku ja innan daga - ei ketään. Tarkistin viranomaislähteet, eikä sielläkään kukaan varoitellut kansalaisia uhkaaavsta uudesta purkauksesta. RÚV, Morgunblaðið ja Vísir ovat sen sijaan muutaman päivän sisällä uutisoineet, ettei Katlan virkoamisesta ole merkkejä. Sekä Fimmvörðuhálsin että tämän viimeisimmän Eyjafjallan purkauksen aikana on toki Islannissakin spekuloitu Katlan kohtalolla.

Epäilemättä Katla joskus purkautuu. Se on purkautunut ja purkautuisi ilman Eyjafjallan avustustakin. Islannissa on odoteltu sen purkautumista 90-luvun lopulta lähtien. Silloin magmakammioissa tapahtui jotakin muutoksia, jotka saivat tutkijat kiinnostumaan. Lähinnä huolta on kannettu purkauksen aiheuttamista äkkitulvista.

Löysin Iltalehden kopioiman "uutisen" englanninkielisestä artikkelista, joka ei tarkemmin perustele väitettään 200% lisäyksestä Katlan aktiivisuudessa. Luultavasti olettamus on saanut alkunsa tämänkaltaisista graafeista, jotka kuvaavat kyllä seudun vulkaanisuuteen liittyviä muutoksia, mutta eivät oletetulla tavalla. Diagrammit eivät mittaa Katlan aktiivisuutta, vaan tulivuorten laulun kuuluvuutta (siis tärinää) laajemmalla alueella Eyjafjallajökullilla ja sen naapurustossa. Viivat elävät Eyjafjallan ja lähiseudun tilanteen muuttuessa, eivätkä todista Katlan heräämisestä.



PS. Onko Katlan purkaus sitten väistämättä jättimäinen katastrofi maailman lentoliikenteelle? No ei. Vuosina 1955, 1979 ja 1999 Myrdalsjökull tulvi mikä lienee merkki jonkinlaisesta tulivuoritoiminnasta Katlalla, vaikkei muita havaintoja tapahtuneesta saatukaan. Lentoliikenteeseen ei tullut katkoksia.




Lähteet:


Vísir: Magnús Tumi: Ekkert hægt að fullyrða um Kötlugos
Morgunblaðið: Eldgosið í rénun?
Volcanoes in Iceland: Katla
Institute of Earth Sciences: Eruption in Eyjafjallajökull
Veðurstofa Íslands: Eldsumbrot í Eyjafjallajökli

maanantaina, huhtikuuta 19, 2010

Helpotusta tuhkatilanteeseen?

Lentoyhtiöt, kansainvälistä kauppaa tekevät elinkeinonharjoittajat ja maailman kolkissa odottelevat matkailijat voivat ehkä pian huokaista helpotuksesta. Eilisestä lähtien on saatu lukea uutisia Eyjafjallan rauhottumisesta. Rannikkovartiosto teki tänään lennon Eyjafjallajökullille ja tulokset todellakin antavat toivoa tuhkatilanteen hellittämisestä.

Tumma tefrapilvi ei yllä enää entisiin korkeuksiinsa ja purkauksen tuhkapitoisuus näyttää laskeneen: purkauspilvet ovat tällä hetkellä useammin valkoisia kuin mustia. Räjähdysmäisesti lentävän tefran lisäksi, purkausaukossa on havaittu rauhallisemmin virtaavaa laavaa, jota kasautuu kraatterin reunalle. Odotettavissa on tuhkapäästöjen vähenemistä.

Purkaus ei kuitenkaan ole vielä ohi. Vulkaaniseen toimintaan liittyvä vavahtelu näyttää seudulla tasoittuneen (vrt. graafi), mutta suuntaus ei ole hiljenemään päin ainakaan vielä.



Tämän purkauksen yhteydessä on nähty paljon salamia. Upea kuva on orvaratlin (napattu creative commons-lisenssillä). Kannattaa vilasta myös RÚV:n video.

Edit. 20.4. klo 7.25. Nyt saatiin ekat videot kraatterin uumenissa lymyilevästä laavastakin!

Lähde:

RÚV: Gjóska hleðst upp kringum gíginn

sunnuntaina, huhtikuuta 18, 2010

Sulavat jäät

Törmäsin Eruptions-blogissa keskusteluun jäätiköiden sulamisen yhteydestä vulkaanisuuteen Islannissa. Jäätiköthän ovat kutistuneet viime vuosikymmenten aikana koko maailmassa. Kysymys on kiehtova, vaikka vastaus onkin avoin. Tuntuu ihan järkeenkäyvältä, että muutokset tulivuoren yläpuolella olevassa jäämassassa voisivat muuttaa tulivuoren käyttäytymistä: paine muuttuu, räjähdysalttiit kaasut kivisulassa nousevat pintaan ja aiheuttavat räjähdyksiä...



Yleiseen jäätiköiden pienenemisilmiöön liittymättä... Eyjafjallan purkaus on sulattanut arviolta noin 10-15% ymäröivästä Eyjafjallajökull-jäätiköstä. Tulvavesien muodostuminen on vähentynt, kun lumi ja jää kraattereista on sulanut. Suuri osa vedestä, mudasta, loskasta ja jääkimpaleista aloittaa matkansa kohti merta Eyjafjallajökullista esiin pistävälyä Gígjökullilta, jonka ohi mekin kuljimme vuonna 2006 matkalla kohti Þórsmörkiä.

PS. Jos olosuhteet tuhkan peittämällä alueella Eyjafjallajökullin itäpuolella kiinnostavat, kannattaa lukaista Iceland Reviewin toimittajien surullisetkin raportit eiliseltä:

Iceland Eruption: The Birds Fly into the Ash and Die
Iceland Review Reporters: This is Like Ragnarök, the End of the World


Lähteet:

Eruptions: A quick note on thawing ice caps and volcanism
Morgunblaðið: 10-15% af ísnum hefur bráðnað

lauantaina, huhtikuuta 17, 2010

Tuhkaa ja salamoita

Islannin tuhkatilanteeseen ei ole saatu helpostusta. Näissä kuvissa tuhkan leviäminen tefrapilvistä näkyy selvästi. Avustuskeskukset on avattu niille, jotka haluavat pois kotoaan, vaikka kyliä ja maatiloja ei olekaan päätetty kokonaisuudessaan evakuoida.

Maatilalliset muualta Islannista ovat tarjoutuneet majoittamaan suojaa tarvitsevia eläimiä. En tiedä onko eläinten turvaan saattamiseen liitynyt vielä kuljetuksia muualle, mutta ainakin niitä on pyritty saamaan sisätilohin.

On vaikea käsittää, että harmaat valokuvat on otettu normaalitasoisilla kameroilla päviäsaikaan, eikä kuvien huonoon laatuun ole muuta syytä kuin tuhkan aiheuttama valon puute ja kohteen ankeus. Esimerkkikuva on RÚV:n sivustolta. Sen on ottanut Vigfús Andrésson.

Tuhkan lisäksi Eyjafjalla on tarjonnut salamoita. Salamointi liittyy tuhkapilvessä liikkuvien partikkelien latauksiin. Se syntyy hiukkasten erotessa toisistaan joko yhteentörmäyksen jälkeen tai kun partikkeli hajoaa osiin.



RÚV: Hjálparstöð opnuð
Photos of Lightning in the Redoubt Volcano Ash Cloud

perjantaina, huhtikuuta 16, 2010

Tuhka tummentaa maiseman



Tuhkapilven himmentämä aurinko, laskeumaan peittynyt maa ja pölyssä kärvistelevät eläimet on masentava näky. Toivottavasti The Iceland Weather Reportissa kommentoinut geologi on oikeassa ennusteessaan, ettei tuhkatilanne jatkuisi tällaisena kovin pitkään. Ainakin jos vertaa Eyjafjallan purkaukseen vuosina 1821-23, on toivoa rauhottumisesta. Tuolloin purkaus alkoi samaan tapaan räjähdysmäisesti, mutta rauhottui muutaman päivän kuluessa, vaikka kestikin yli vuoden.

Tuhkan - joka koostuu siis kivi- ja lasihiukkasista - määrään vaikuttaa tulivuoren magman kivilaji. Basalttisissa purkauksissa syntyy kauniita laavapurkauksia, kuten saimme nähdä Fimmvörðuhálsilla. Eyjafjallan kivisula on ilmeisesti dioksiinia. Se on jähmeämpää ja kaasupitoisempaa kuin basalttinen magma. Kun tällainen kivisula joutuu kosketuksiin veden kanssa, syntyy voimakas räjähdys ja paljon tuhkaa. Ryoliitti olisi vieläkin piipitoisempi ja räjähdysherkempi magmakivilaji.

Ensimmäiset tiedot Eyjafjallan tuhkan koostumuksesta on saatu. Fluoria on 25-35 mg kilossa tuhkaa. Senttimetri tuhkaa tällaisilla pitoisuuksilla on liikaa laiduntaville eläimille. Tuhka voi vaarantaa myös sähkön toimitukset Islannissa.


PS. Mustasta raportista on tullut historiallinen bestseller. Sekä sisältöä että muotoa kiitellään. Näyttelijät ovat lukeneet raporttia jo neljä vuorokautta.


Lähteet:

RÚV: Rafmagnstruflanir mögulegar
The Iceland Weather Report: Anatomy of an Icelandic volcano
RÚV: Gæti verið hættuleg
RÚV: Rafmagnstruflanir mögulegar
How Volcanoes Work: Physiocochemical Controls on Eruption Style

torstaina, huhtikuuta 15, 2010

Tuhkasadetta!

Eyjafjallan purkaus ei jäänyt pelkästään Islannin riesaksi. Koko Pohjoisen-Euroopan lentoliikenne on sekaisin tuhkapilven takia. Kenttien sulkemisen vaikutukset ulottuvat tietysti Euroopan ulkopuolellekin. Aamulehti uutisoi kattavasti tilanteen etenemisestä ja tuhkapilven vaikutuksista. Suosittelen tuhkasta kiinnostuneille.

Jos on tuhka ongelma lentomatkailijoille, niin on se kyllä maanteitse liikkuville eteläislantilaisillekin. Tällaista tuhkasadetta ei ole nähty sitten vuoden 1918 Katlan purkauksen. Kuva on Facebookin Fimmvörðuháls - Heitasta gönguleiðin í dag... fanisivulta ja otettu Kirkjubæjarklausturissa tänään. Kuvaajaa ei mainittu.

Laiduneläimille tuhka aiheuttaa tietysti vaaran. Pelätään että laskeuman fluoripitoisuus on korkea, koska näin on historiallisesti ollut, kun Eyjafjalla on purkautunut. Fluori aiheuttaa paitsi kalsiumin puutetta ja sitä kautta luustoon liittyviä sairauksia, myös hengitystie- ja ruoansulatuselimistön vaivoja. Lampaita onkin siirretty laitumilta suojaan. Tuhkasadetta odotetaan huomiseksi Mýrdalsjökulin itäpuolelle. Ihmisiä on kehotettu välttämään ulkona liikkumista ja käyttämään hengityssuojaimia.

Tulivuorenpurkausten ja niiden vaatimien evakuointien yhtedessä olen kiinnittänyt huomiota siihen miten sujuvasti kaikki tuntuu Islannissa menevän. Evakuoinnit sujuvat rutiinilla, ja ihmiset päästetään takaisin koteihinsa heti, kun vaara on ohi. Karjatilalliset saavat erikoisluvan käydä suljetulla alueella huolehtimassa eläimistään. Asiantuntijat keräävät tietoa järjestelmällisesti, ja viranomaiset kokoontuvat säännöllisesti päättämään turvallisuussuosituksista. Nopeasti tapahtui eilen päätien katkaiseminenkin, jotta tulvavesiä saatiin ohjattua vähemmän tuhoisille urille. Ja nyt tietä jo rakennetaan uudelleen.

Lehtien verkkosivuilla ei ole näkynyt vilaustakaan evakuointeihin liittyvästä kritiikistä. Myös pääministeri Jóhanna Sigurdardóttir ja evakuoinnin kohteeksi osuneet suomalaiset FINNARP-retkikuntalaiset ovat tyytyväisiä viranomaistoimintaan.

Viimeisimmän purkauksen hinta/laatu-suhde ei tunnu olevan ihan kohdallaan. Paljon sotkua, mutta ei ollenkaan Fimmvörðuhálsin kauneutta. Ei laavaa.

PS. Toisen kuvan tieprojekti on samalta alueelta vuonna 2006. Näinköhän tuotakaan tienpätkää enää on. Taustalla Vestmannaeyar.


Lähteet:

RÚV: Fólki ráðlagt að nota rykgrímur
RÚV: Mikill flúor talinn í öskunni
RÚV: Volcanic eruption - English version
Iceland Review: Sheep Rounded Up Due to Ash Fall in South Iceland