Islannin talouden syöksyessä lamaan vuoden 2008 lopussa, toivottiin myös palvelinkeskuksista pelastajaa. Palvelinkeskukset ovat niitä ilmastoituja halleja, joissa makaavat tietokoneet, joiden varaan Internet - sellaisena kuin sen nyt tunnemme - on rakentunut.
Tiedon valtaväylien väitetään tätänykyä olevan niin leveitä, ettei palvelimen etäisyydellä kuluttajan tietokoneeseen ole käytännön merkitystä. Tosiasiassa tieto kulkee kuitenkin nopeammin, varmemmin ja halvemmalla lyhyen kuin pitkän matkan. Näitä kahta totuutta kun sopivasti yhdistelee, Amerkan ja Euroopan välissä kököttävästä Islannista tulee täydellinen sijainti konehalleille.
Palvelinkeskuksia on houkuteltu Islantiin paikallisten vankalla IT-osaamisella ja yhteiskuntaolojen vakaudella. Korruption vähäisyydellä kehuminen pistää nyt virnistyttämään, mutta eiköhän palvelinyrittäjiä kiinnosta enemmän Islannin viileä ilmasto ja halvan energian saatavuus kuin poliitikkojen moraali. Tietoliikenteen aina vain kasvaessa, palvelinkeskusten energiajano ei ihan heti ole sammumassa. IT-ala onkin saavuttamassa pahamaineisen lentoliikenteen ympäristösaastuttajana.
Rakkaussuhteeni Internetiin roihahti 90-luvun puolivälissä ja on siitä vain syvennyt. Nettisurffailu ei kuitenkaan ole harmitonta ajanvietettä. Lehtori jolle keskeytyneiltä yliopistoajoiltani olen eniten velkaa, muistutti meitä jo 90-luvun alkupuolella, ettei ilmainen sähköposti ole ilmainen. Joku sen maksaa kaikuu edelleen mielessäni. Ehkä sen nyt maksaa Islannin luonto, joka valjastetaan tuottamaaan halpaa energiaa, jotta juoksua ikuisen talouskasvun perässä voidaan jatkaa, ja jotta minä voin hakea enemmmän tai vähemmän tyhjänpäiväistä tietoa googlen avittamana. Ehkä hinnan maksavat myös tulevaisuuden arkeologit, jotka avaavat suomalaiset ydinjätekammiot tutkiessaan menneiden sivilisaatioiden elämää.
Eyjafjallajökullin kaltaiset tapahtumat herättävät tietenkin kysymyksen siitä kuinka järkevää palvelinten sijoittaminen Islannin kaltaiselle saarelle on. Ainakin islantilaiset energiayhtiöt haluavat nähdä paikan riskittömänä. Siellähän ei kuitenkaan ole vuotuisia vitsauksia esimerkiksi hurrikaanien muodossa. Palvelinkeskukset voidaan rakentaa vähemmän maanjäristysherkille alueille ja tulivuoren tuhkaa vastaan valmistaudutaan samaan tapaan kuin muitakin pölyisiä tilanteita varten. Ilmastoinnin pysäyttämisestä on sentään vähemmän harmia vilpoisassa Islannissa kuin monissa muissa maailman kolkissa.
Tässä tuottaa energiaa Kraflan geoterminen asema vuonna 2006.
Lähteet:
BBC News: Iceland looks to serve the world
Iceland, Volcanoes and Data Centers
HS: Internetin palvelinkeskukset syövät energiaa kuin kokonaiset kunnat
Invest in Iceland Agency: Data Centers in Iceland
RÚV: Gagnaveri frestað vegna eldgoss
3 kommenttia:
Kuullostaa vähän pelottavalta. Tulee kammottavan ristiriitainen mieli. Kaunis "satujen saari" ja vastakohtana mietinnässä ithalleja "kilometreittäin". (jamesbond-tyyliin)
Mua hirvittää se kuinka paljon koneet tulevaisuudessa vaativat energiaa ja millaisia lyhytnäköisiä ratkaisuja energiajanossa tehdään (ja se että omat harrastukset ja tottumukset eivät auta tilannetta yhtään). Äärimmilleen vietynä siitä saa kieltämättä melkoisen karuja visioita... Islannin ylängöt täynnä konehalliparakkeja... Kosket ja tulivuoret energiatuotantoon kesytettyinä, vuorten laet täynnä tuulivoimaloita, rantoja ympäröivät vuorovesivoimalat...
Luin vasta Dreamland-nimisestä kirjasta toisen synkeän vision, joka Islannissa olisi voinut toteutua, jos Keflavíkin lisäksi päättäjät olisivat toisen maailmansodan jälkeen suostuneet muidenkin amerikkalaistukikohtien rakentamiseen. Kirjoittaja arveli että niin merkittävä ulkopuolinen työllistäjä olisi voinut syödä islantilaisten oma-aloitteisuuden ja kyvyn huolehtia itse itsestään kokonaan.
Sama ois voinu tapahtua kuin täällä. Merkittävä ulkopuolinen hyvinvointi öljy on kyllä syöny sitä oma-aloitteisuutta ja kykyä huolehtia itsestään, ainakin jonkin verran.
Kalastuksessakin sen huomaa. Ne uudet ideat hyvin usein tulevat just Islannista. Pikaveneet, uudenlaiset pyydykset, markkinointimenetelmät, logistiikka. Yks suurimpia nuottien rakentajia Mørenot siirsi osan tuotantoaan sinne. Suurin syy oli islantilaisten innovatiivisuus, se on niillä luontaisempaa.
Nyt se tulee entistä voimakkaampana esille kun kalastamalla olis jälleenrakennettava maata.
Lähetä kommentti