keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Tuhka on uhka maataloudelle

Tuhkasade on monilla kohteeksi joutuneilla alueilla kokonaan lakannut, mutta tuhka ei ole haihtunut minnekään. Vaikka ulkopuolista apuakin on saatu, maatalouselinkeinojen harjoittajat kärsivät jo uupumuksesta työskenneltyään vuorotta pelastaakseen eläimensä ja maatilansa tuhkalta.

Tulivuoret ovat aikaisemminkin vaikuttaneet maaseudun elinvoimaisuuteen Islannissa. Kuuluisa esimerkki on tietysti Lakin purkaus 1783-84. Islannissa koettiin viilentyneen ilmaston takia muutenkin vastuksia 1700-luvun jälkipuoliskolla. Sen historian suurin tulivuorenpurkaus oli naula moneen arkkuun. Väestöstä neljäsosan on arvioitu menehtyneen tulivuorenpurkauksen seurauksena joko nälkään tai sairauksiin. Askjan purkaus 1875 lähetti itäislantilaisia joukoin siirtolaisiksi Amerikkaan.




Mitä tapahtuu nyt? Islannin kaupungistumisprosessi on ollut huimaa (vrt. animaatio yllä). Kuinka moni tuhkan saastuttaman seudun vähäisistä maatiloista lopettaa? Karjaa on jouduttu viemään teuraaksi ja tuhka on muodostanut pelloille sementtimäisen kuoren. Joku on jo ilmoittanut lopettavansa, toinen pitää kesän mittaisen tauon elinkeinonsa harjoittamisessa, kolmas on päättänyt olla luovuttamatta. Toivoakin on. Jos tuhkakerros ei ole liian paksu, kasvillisuus voi selvitä. Sadevedet huuhtovat tuhkan nopeasti maaperään, jossa se toimii lannoitteena. Kovettuneen tuhkan rikkomiseenkin on olemassa keinot.

Joka tapauksessa tulivuorenpurkaus koettelee maanviljelijöiden kukkaroita. Huoltotyöt nielaisevat oman osansa, eikä tavallisesti laiduntavien eläinten sisäruokinta ole ilmaista. Joillakin alueilla mitattu kymmenen sentin paksuinen tuhkakerros on liikaa kasvillisuudelle. Tuleva on vielä hämärän peitossa.


PS. Tuhkakuvia Kastljós-ajankohtaisohjelmassa voi ihmetellä seuraavan kahden viikon ajan.

PPS. Kauniimpaa katseltavaa löytyy täältä. Jännää miten räjähdys näkyy aaltona tefrapilvessä.



Lähteet:


Iceland Review: South Iceland Farmers Exhausted by Ash Fall
The Iceland Weather Report: The beginning of the end?
RÚV: 10 sentimetra þykkt öskulag
RÚV: Fóðuröflun í uppnámi
RÚV: Vill halda búskapnum áfram
RÚV: Neyðist til að bregða búi
RÚV: Hætta á að jarðir leggist í eyði

Gunnar Karlsson (2001): Iceland's 1100 years. History of a Marginal Society. C Hurst & Co Publishers Ltd.

5 kommenttia:

Avletto kirjoitti...

Hyvä että vahingot maatiloilla jäävät paljon pienemmiksi mitä ekaks luultiin. Suurin työ viljelypuolella taitaa tulla kyntämisestä. Pahiten tuhkasateen alle jääneet nurmet kun olis uudistettava. Toisaalta hivenlannoitus ja kalkitus onkin sitten kunnossa vuosiksi eteenpäin.

Maarit kirjoitti...

Tuhkallakin on tosiaan puolensa. Pohdin hevosten ja lampaiden kohtaloa. Niiden laidunmaita tuskin päästään kunnolla siivoamaan. :-/

Avletto kirjoitti...

Ei niin. Ei sinne voi koneilla mennä.Ei luonnonlaitumille mitään voi tehdä. Laidunnukset on järjestettävä pelloille oletan. Just siinä on se surkeus. Lampaitten kun pitäis koko ajan päästä liikkumaan ylemmäs niillä rinteillä. Ovat tottuneet syömään sitä parasta nuorta kasvustoa ja niitä rinteitten yrttejä sitä mukaa kun ne kasvavat.
Ihan sama taktiikka lampailla kuin meillä Norjassa.
Nyt voi tulla aika yksipuolinen ruokavalio, jos ne aitaukseen joudutaan ruokkimaan.Tai sitten ne on vietävä toisten piirikuntien puhtaille laitumille. Siitäkin tulee sekaannuksia ja hirvee trafiikki.
Toivottavasti tuhkan tuhot osoittautuis pienemmiks ja tuhka ite vaarattomaks. Ett osa uutisista ois ollu varautumista pahimpaan.

Maarit kirjoitti...

Tosta lampaiden kuskaamisesta piirikunnan rajan yli siellä on vissiin ollu puhettakin, mutta sitä ei ilmeisesti pidetä kovin hyvänä asiana (pitää kaivella asiaa myöhemmin). Tiedätkö mikä noiden piirikuntien merkitys on? Tautien levieämisen ehkäisy?

Avletto kirjoitti...

Oletan, että se tulee sieltä asuttamisen ajoilta, kun nää pikkukuninkaat tai sen tapaiset aina hallitsivat omia laaksojaan, Norjan peruja sekin. Niillä kun oli se riippumattomuuden kaipuu veressä. Siitä sitten ois sen ympärille muodostunu hreppur, joka tarkoittaa kuntaa. Tai sitten oli muuten käytännöllistä joko lampaitten vaeltelun tai keräämisen kannalta yhessä järjestää kaikki laidunjutut.
Luulen , että tauteja oli kans mietitty. Saatiin epidemia rajoitettua.
Nää on vaan arvailuja. Pitää minunkii alkaa penkomaan sitä faktaa.
En oo aiemmin tullu sen tarkemmin miettineeks. Vaikka lampaitten keruussa oon muutamia kertoja ollu mukana. ja niissä kansanjuhlissa.
Pitää varmaan mailata Gretarille,sinne Ölfushreppuriin, joka osaa kärsivällisesti selittää.

Nyt mulla on kyllä nää viikot karannu ihan islanniks, osittain tän teiänkii blogin takia.