Islannin palkittu kirjailija Einar Már Guðmundsson kävi Suomessa, mutta kukaan ei ole tainnut kirjoittaa aiheesta mitään. Minustakaan ei ole mediasankariksi, vaikka odotin Nifinin luentoa innolla ja seurasinkin loppuun asti. Luennolla käytetty kieli nimittäin oli islanninsekainen tanska - ei vahvuuksiani, vaikka monet ruotsinkieliset sitä näyttivät ymmärtävänkin.
Einar Már Guðmundsson luki runoja ja puhui kirjoittamisestaan. Hän esitteli aikaisempia teoksiaan ja niiden suhdetta yhteiskuntaan. Yleisöä nauratti, kun kirjailija pohdiskeli maailman muuttumista. Nyky-yhteiskunta lääkitsee ongelmatapauksia (Kaikkeuden enkeleissä sulkee niitä mielisairaalaan), mutta ennen - saagoissa - hankalat tyypit lähetettiin Norjaan. Yleisö sai kuulla muiden muassa Kaikkeuden enkelien ravintolakohtauksen, jossa mielisairaalan asukkaat päättävät nauttia hyvän illallisen. Kohtaus toimii mainiosti myös Friðrik Þór Friðriksson elokuvassa.
Vierailun pohjalla tuntui olevan teos Hvíta bókin - esseekokoelma, jossa kirjailija pohtii yhteiskunnan tilaa ja muutosta ja jolla hän viittaa omien sanojensa mukaan myös Beatlesien teokseen The White Album. Heti alussa tuli kuitenkin selvästi esiin, että samat kysymykset ovat olleet esillä myös aiemmissa, kaunokirjallisissa teoksissa. Einar Már Guðmundsson kertoi aiheuttaneensa reaktioita useilla teoksillaan, mutta kriisin myötä ihmiset olivat yhä suoremmin kiinnostuneita hänen mielipiteistään. Siltä vaikutti Suomessakin. Vähäisestä tiedotuksesta huolimatta salissa oli mukavasti väkeä.
Kirjailijan puheessa lentelivät käsitteet uusliberalismi, kapitalismi, luonnonvarat, politiikka, solidaarisuus, yhteiskunta. Oli kiinnostavaa kuulla Suomen taloususkonnollisessa kontekstissa niinkin rankkaa kritiikkiä - vaikkakin sitten skandinaaviskaksi - ilman, että kyse oli jonkin vasemmistopuolueen keskusteluillasta. Einar Márin Islanti näyttäytyi mikrokosmoksena, joka osoittaa, miten uusliberalismi toimii. Jäljelle jäi toive, että "kapitalisti-idiootit" voisi lähettää Norjaan.
Oikeastaan kuulijan mieleen jäi myös toivoa ja Bob Dylanilta lainattu lause: "Times they are a changing." Einar Már harmitteli, ettei vaikeassa tilanteessa ole kyetty kunnolla keskustelemaan tulevaisuudesta ja esimerkiksi Euroopan unionista. Kukaan ei tiedä, missä EU on kymmenen vuoden kuluttua ja onko Islanti osa sitä. Euroopassa Islanti kuitenkin on. EU:lla tai ilman - Islannin merkitys osana eurooppalaista kulttuuria ja kirjallisuutta on selvä.
Törmäsin muuten Einar Máriin ennen luentoa käytävällä ja sain pienen teinikohtauksen. Yritin tervehtiä ja sönkkäsin góðan daginn. Kirjailija kysyi, puhunko islantia, ja sen sijaan, että olisin käyttänyt kielitaidon rippeitäni ja selittänyt, että puhun vähän tai että opiskelen, menin totaaliseen lukkoon ja sain suustani vain typerän nein. Niin noloa - kuin suoraan jostain Einar Már Guðmundssonin teoksesta!
2 kommenttia:
Olen Einar Mar Gudmundssonin kanssa sekä samaa mieltä että myös eri mieltä.
Sanottakoon että tykkään kovasti hänen kirjoistaan. Vaikka en kaikkia ajatuksiaan jaakkaan.
Nyt kun asun vielä Norjassa niin mielelläni ottaisin niitä kalastuskapitalisteja tänne. Näyttämään miten kala markkinoidaan, tehdään tuote, saadaan hyvä hinta ja hyvinvointia kyliin.(Kun ei me täällä niin hyvin osata)
Vestmanna saaret on tästä niin hyvä esimerkki. Yhdessä ne sitä pyörittää, niitten kapitalistiuen kanssa.
Toivottavasti Einar Marin mielestä on olemassa muitakin kuin idiootti kapitalisteja. Kun niitä toisenlaisia Islanti kovasti tarvitsee juuri nyt.
Pankkirötöstelijöitä emme mekään halua, että mitähän niille keksittäis.
Olisipa ollut mukava tavata yksi suurista suosikeistani. Ehkä sitten Islannissa.:)
Kielikuilu oli aika syvä, joten saattaa olla, että Einar Márin maailmaa kuuluu myös hyviä kapitalisteja - kaikkea en ymmärtänyt. Toivottavasti Valkoinen kirja julkaistaan pian englanniksi!
Lähetä kommentti