Evakuointitoimenpiteet ulottuivat tienoon maatiloihin ja mökkiasutukseen. Ylimääräinen liikenne seudulla kiellettiin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että maanjäristykset ovat vaimentumassa, eikä niistä koitunut tulvavirtoja eikä muitakaan ikäviä seurauksia.
PS. Näyttelijöiden urakka jatkuu. Raporttia on luettu nyt yli 42 tuntia. Kielitaidottoman kuulijan korvassa vilisevät kruunut, eurot ja prosentit.
Lähteet:
RÚV: Skjálftarnir finnast í Þórsmörk
RÚV: Umferð stjórnað vegna óróans
4 kommenttia:
Luin jostain, että Islannissa purkautuu tulivuori keskimäärin viiden vuoden välein. Kuinka usein maassa tapahtuu sellaisia purkauksia, joita voi tällä tavalla käydä ihastelemassa niin kuin maaliskuussa sattunutta purkausta käytiin? Minä haluaisin vielä tämän elämän aikana nähdä virtaavaa laavaa ja kuvata niitä mahtavia graafisia näkymiä, joita se tarjoaa. Ehkä tunnetuin laavaa kuvannut mies on Frans Lanting. Jälki on huikeaa: http://artworksmagazine.com/wp-content/uploads/2008/07/volcano.jpg
En nyt millään löydä listaa Islannissa sattuineista purkauksista, jonka äärellä mietin juuri tuota samaa: millä todennäköisyydellä pääsen itse joskus todistamaan sellaista.
Joka viides vuosi tuntuu aika paljolta, mutta ehkä se pitää tilastollisesti paikkaansa. Jotkut purkaukset kestävät vuosia.
Viimeksi taisi purkautua Hekla vuonna 2000 ja sitä ennen vuonna 1996 tapahtui Vatnajökullin alainen purkaus. Jäätikköjen peittämät tulivuoret ei kyllä valokuvaajaa välttämättä suuresti riemastuta... (Hieno kuva, muuten!)
Fimmvörðuhálsin purkauksesta ovat monet todenneet, että se oli pieni, mutta erittäin kuvauksellinen.
Täytyy toivoa, että jotain osuu kohdalle. Jos edes lentokoneesta pääsis joskus näkemään aktiivilaavaa...
"Fimmvörðuhálsin purkauksesta ovat monet todenneet, että se oli pieni, mutta erittäin kuvauksellinen."
Joo, parasta tuossa purkauksessa oli (netin perusteella) se, että paikka oli hyvin saavutettavissa. Helikopterilla pystyi esimerkiksi laskeutumaan lähelle. Haastavinta luonnon kuvaamisessa on juuri tuo, että miten saavuttaa kohde tehokkaasti ja turvallisesti, oli sitten kyseessä lauma peuroja tai tulivuorenpurkaus. Vaikka tulivuoriakin on maailma täynnä ja eläimiä myös, niin kumminkin jotkut paikat ja tilanteet ovat parempia kuin toiset...
Frans Lanting kuvasi omat tulivuorikuvansa jossain Aasiassa muistaakseni. Hän meni paikan päälle suojavarustuksessa eikä voinut olla alueella kuin hyvin lyhyen ajan. Islannissa sentään tehtiin ihan vaarattomia turistiretkiä. Siinä mielessä Fimmvörðuháls oli ihanteellinen tapaus.
Tämä Eyjafjalla on kyllä hyvä esimerkki siitä, ettei kaikista purkauksita revitä Fimmvörðuhálsin kaltaisia kuvia.
Lieneekö sattumaa, mutta Aamulehden tuhkasivu vaikuttaisi olevan parhaiten taustoitettu ja ajan tasalla? Pisteet sinne!
Lähetä kommentti