Olen katsellut viime aikoina aika paljon kesän reissun kuvia. Kiinnitin Impin ottamia kuvia katsellessani huomiota siihen, että näytän niissä onnelliselta. Olin onnellinen Islannissa.Olisi hölmöä olla tiedostamatta sitä, että Islanti merkitsee minulle lomaa ja vapautta, totaalista irtautumista arjesta. Teoriassa se voisi olla joku toinenkin maa, jossa olisin kesällä ollut onnellinen. Onnen tunteeseen liittyy myös mahdollisuus tehdä omanlaisensa matka omassa tahdissa: kovin usein sopeudun reissussa toisten suunnittelemaan rytmiin, eikä se minua haittaaa.
Ymmärrän senkin, että seuraavan matkan Islanti on toinen. Viime kesän reissua ei saa takaisin.
Uskon kuitenkin, ettei se ole vain vapaus, johon ihastuin, vaan vapaus Islannissa. Eikä se ollut reissu siskon kanssa, joka onnistui, vaan reissu siskon kanssa Islannissa. Harvassa maassa on niin paljon tilaa olla ja hengittää.
Islantilaisessa maisemassa on jotain mystisen lumoavaa. Siihen maisemaan rakastuin. Onneksi sen voi aistia myös islantilaisessa kaunokirjallisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti