Kahden ja puolen kuukauden televisiottoman kauden jälkeen avasin toosan aloittaakseni uuden Amazing Race -kauden. Ja minne sekoilevat amerikkalaiset ensitöikseen kirmaavatkaan! Islantiin!
Suokkarini ovat siskokset, joiden into Islantiin saapumisen jälkeen oli ihanan aitoa. Tietysti siitä saa plussaa että hihkuu toteuttavansa unelmaansa, kun ajaa Islannin ykköstietä! Suurimmalta osin meno on pelottavaa. Sairaita ihmissuhteita, itselleen totaalisen sokeita ilkeitä ihmisiä, huuutoa ja hosumista. Järjettömällä hopulla ja ihan käsittämättömällä malttamattomuudella pilattuja tilaisuuksia. Tämä on Porsmork eikä Seljalandsfoss. Iik! siinä opaskartassa on vaikka mitä punaisia pisteitä, emmä tiedä missä me ollaan, jatketaan matkaa, järkeili kilpailuhysterian riivaama mies Seljalandsfossin liepeillä jättäen samalla hyvästi johtopaikalle. Kartan lukeminen olisi ehkä vienyt minuutin, mutta oli kiire heittämään ylimääräinen mutka Skógariin.
Meno oli niin stressaantunutta ja raivokasta, etten kokenut edes mitään kateutta siitä, että ihmiset kisasivat "minun maisemissani". Upeita vaan olivat maisemat jotka kylpivät usvassa. Ja Vatnajökull on vetävä. Täytyy myöntää että vaikka moottoroitu hurjastelu keskellä erämaata tuntuu väärältä, olisi ihan poppista päästä sinne kelkkailemaan. Ja yöpymään!
Ensi viikolla matka jatkuu pois Islannista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti