Islannin ihme

Matti Ylösen kiinnostava artikkeli kertoo, että Islannin talous lähti nousuun, vaikka maassa toimittiin vastoin talousoppineiden neuvoja. "Vahvasti elvyttävä talouspolitiikka oli oikea ratkaisu, samoin kuin pääomaliikkeiden vahva kontrolli", Ylönen kirjoittaa.

Pikainen tv-vinkki pianisteista kiinnostuneille

FST5 tänään klo 21.55: Islantilainen tähtipianisti

Víkingur Heidar Ólafsson on nuoresta iästään huolimatta hankkinut jo laajalti mainetta taitavana klassisen musiikin konserttipianistina. Mitä 21-vuotias Víkingur ajattelee tulevaisuudestaan?

Toivottavasti ohjelma nähdään myöhemmin myös Areenalla.

Blogiin tulee helposti hiljaisuutta, kun vaatii itseltään liikoja. Lykkään lukemistani kirjoista kirjoittamista, koska ajattelen, että kirjoitan sitten, kun on intoa paneutua enemmän. Nyt päätän vaatia vähemmän: voihan lyhytkin kirjaesittely ohjata lukijaa kiinnostavan teoksen äärelle. Sjónin Skugga-Baldur ja Mikael Tórfasonin Maailman tyhmin isä edustavat minulle islantilaisen nykyromaanin ääripäitä.

Sjón tunnetaan kenties parhaiten Björkille tekemistään sanoituksista. Esimerkiksi The Bachelorette on hieno naiiviudessaan ja surrealistisuudessaan, ja moni tuntee Dancer in the Dark -elokuvan laulut. Runollinen romaani Skugga-Baldur on enemmän kuin osasin odottaa, vaikka teos on palkittu Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Sjón maalaa lukijalleen kauniin unenomaisen maiseman, jossa on hyvä hengähtää. Islannin maisema on elävä, ja yhtä elävänä näyttäytyy teoksessa myös kuolema.

Jostain syystä Mikael Tórfasonin Maailman tyhmin kuulostaa minusta nuortenkirjalta. Ei se ole. Romaani kertoo (taas yhdestä) tossukkamiehestä, jonka elämä on kurjaa ja jota lukija kenties haluaisi hieman neuvoa elämässä. Mieleen tuli Hallgrimur Helgasonin 101 Reykjavik, joka jäi minulta joskus kesken. Maailman tyhmin isä kuitenkin kiihtyy kiehtovasti, ja lopulta lukukokemus on mainio.

Jäätikkötulva Mýrdalsjökullilla

Islannin tulivuoririntamalla ei ole viimeisen puolentoista vuoden aikana ollut tylsää. Kaikki alkoi Fimmvörðuhálsin upeasta laavapurkauksesta maaliskuussa 2010. Kaunis purkaus sai jatkoa samasta magmalähteestä ammentavsta Eyjafjallajökullista, joka kyykytti kuukauden ajan Euroopan lentoliikennettä. Keväällä nähtiin lyhyt - mutta sitäkin räjähtävämpi - tuhkaesitys, kun Grímsvötn jälleen kerran purkautui. Tällä viikolla media intoutui Helkan purkausmahdollisuuksista liikaakin ja sitten yhtäkkiä - Mýrdalsjökullilla akaa tapahtua. Mýrdalsjökull on jäätikkö, jonka alla pahamaineinen Katla uinuu - vai uinuuko?

Katlasta itään on vuorokauden aikana ollut jonkin verran maanjäristyksiä, harmonisessa värinässä on havaittu muutoksia ja jäätiköltä on virrannut sulavesia, jäälohkareita ja kivenmurikoita, jotka ovat matkalla rikkoneet myös ykköstietä. Alueita on tulvan takia evakuoitu. Viranomaiset eivät vielä osaa sanoa liittyvätkö ilmiöt jäätikkötulvaan vai pieneen tulivuorenpurkaukseen. Pinnalta katsottuna merkkejä purkauksesta ei ole havaittu.

Voin joutua syömään sanani, mutta veikkaan, ettei tässä vielä ole mistään Katlan purkauksesta kyse. Pidän kiinni taannoisesta arvauksestani, että Hekla olisi seuraava.


Lähteet:
RÚV: Hættuástand á Mýrdalsjökli
RÚV: Possible eruption in Katla
RÚV: Minnkandi skjálftavirkni og hlaup
RÚV: Óvissa um hlaup eða lítið eldgos

Joko on Heklan vuoro?

Heklan purkautumista on odotettu jo jonkin aikaa. Viime vuosikymmeninä se on aktivoitunut noin kymmenen vuoden välein, ja vuoden 2000 purkauksesta onkin kulunut sopivasti. Islantilaisen geofysiikan professori Páll Einarssonin kommentti Heklan purkausvalmiudesta ei ole varsinaisesti tämän päivän uutinen: Hekla on ollut purkausvalmis jo pidempään. Viimepäivien GPS-mittaukset ovat kuitenkin kertoneet uusista, epätavallisesta liikkeestä maankuoressa Heklan seuduilla. Tämä on herättänyt spekulaatiot tulivuoren purkautumisesta lähiaikoina.

Jos Hekla nyt sitten purkautuisi, tapahtuma olisi historiallinen, koska tulivuoren aktivoituminen olisi havaittu paremmin kuin koskaan aiemmin. Heklan repeämisiä on ollut pahamaineisen vaikea ennustaa. Edellisellä kerralla tutkijat olivat innoissaan, kun kykenivät puolta tuntia ennen h-hetkeä havaitsemaan mittauslaitteistaan, että Hekla oli herännyt.

Tekniikka on vuodesta 2000 kehittynyt. Nähtäväksi jää tuottavatko uudet laitteet tietoa, jolla saamme Heklan aikeista nopeammin vihiä. Koska kokemusta Heklalle asennetusta systeemistä on vain vähän, ei havaituista muutoksista voida nykyisellään vetää suoria johtopäätöksiä tulevasta tulivuorenpurkauksesta. Islannin yleisradio kertoo ettei purkausta ole syytä pelätä. Tarkoittaako tämä sitten sitä, ettei purkaus ole odotettavissa vai sitä, ettei ole syytä paniikkiin, jos sellainen nyt sattuisi alkamaan - mene ja tiedä.

Turistille Hekla on purkausmielessä kahdella tavalla kiintoisa. Sen yli lentäessä voi toivoa, ettei usein yllättäen ja rajusti alkava purkaus osu juuri omalle kohdalle ;-) . Ja mikä merkittävämpää, Hekla saattaisi tuottaa esteetikkoystävällisen laavapurkauksen, jonka muistot päihittäisivät mennen tullen tuhkansameat Grímsvötn-kokemukset - jotka toki nekin olisin kritiikittömänä Islanti-höynänä mielelläni vastaan ottanut.


Lähteet:
Heidi Soosalun luento islantilaisista tulivuorista Nifinissä 3.11.2010.

Eruptions Blog: Signs of unrest at Iceland's Hekla - but what do the signs mean?
YLE: Tulivuori Hekla valmiina purkautumaan Islannissa
RÚV: Óvenjulegar hreyfingar í Heklu
RÚV: Ekki þarf að óttast gos í Heklu

Purkaus hiipuu

Tutkijat Islannissa kertovat Grímsvötnin uusimman purkauksen olevan käytännöllisesti katsoen ohi.

Lauantai-iltana alkanut vulkaaninen aktiivisuus synnytti nopeasti parinkymmenen kilometrin korkuisen tuhka- ja höyrypatsaan, joka on kuitenkin päivä päivältä kutistunut: purkauksen voima ja siihen liittyvät tuhkamäärät ovat vähentyneet.

Grímsvötn on ilmaisussaan lyhyt ja ytimekäs. Ensimmäisen vuorokauden aikana se syöksi uumenistaan enemmän tuhkaa kuin Eyjafjallajökull koko purkauksensa aikana. Salamoita mitattiin sunnuntaina enemmän kuin koskaan islantilaisessa tulivuorenpurkauksessa. Grímsvötn pesi edeltäjänsä siinäkin 6-0 - vai pitäisikö sanoa 2198-22 (tunnissa). Aika iso marginaali.

Katlamaiseksi kuvailtu luonnonilmiö laantui nopeasti heklamaisen pieneksi, eikä tuhkasade yllä enää tulivuoren lähiympäristöä kauemmaksi.

Minä veikkaan että seuraava aktivoituva islantilainen on Hekla.



Lähde:
RÚV: Eins og dæmigert Kötlugos
RÚV: Aldrei eins margar eldingar í gosi
Inspired by Iceland: Eruption Report

Tuhkana tuuleen

Grímsvötnistä on tullut tuhkainen tarina. Se on sekä odotettua että odottamatonta. Odotettua siksi, että jäätikönalainen tulivuori purkautuu rajusti magman joutuessa kontaktiin veden kanssa, ja räjähdyksessä lentää väkisinkin tuhkaa. Odottamatonta siksi, että purkaus on yllättävän voimakas: höyry- ja tuhkapatsas on korkeampi ja tuhkapitoisempi kuin Eyjafjallajökullin viimevuotinen pösähdys, vaikka pahin on ainakin tältä erää jo ohi.

Tarina tuhkasta on vanha tuttu: päivä on muuttunut yöksi. Laitumet, eläimet, tiet, autot ja talot ovat peittyneet pöllyävään tuhkaan. Ihmisten on vaikea hengittää, eläimet kärsivät, rannikon kaloja on kuollut. Tulivuoren purkautuessa maapallo näyttää voimansa, johon - usein omahyväisyyteen sortuvan - ihmisen on vain alistuttava. Siksi luonnonkatastrofit kiehtovat, siksi Islanti on niin lumovoimainen. Mutta purkauksen arki on harmaa ja karu.

Tilannetta pahentaa Etelä-Islannissa puhaltava myrskytuuli, joka paiskoo hiekkaa ja tuhkaa välillä autojen ikkunoita rikkovalla voimalla.

Asiantunteva ja monipuolinen Islanti-blogi, ruotsinkielinen Islandsbloggen, on raportoinut kuvien ja videonpätkien kera tuhkatilanteesta eripuolilla eteläistä ykköstietä.

Lähteet:

Iceland Review: Not Just Eruption: Crazy Storm in Southeast Iceland
Sigrún Davíðsdóttir's Icelog: The whimsical volcano
RÚV: Fiskur drapst hjá Klaustursbleikju

Kaunista katseltavaa

Grímsvötn purkautuu usein, mutta sen purkaukset ovat yleensä lyhytkestoisia. Tämäkin raivonpuuska on jo hieman tasaantunut.

Örvar Atli Þorgeirssonin upeat kuvat (1,2,3) ovat saaneet jatkoa Grímsvötnin salamoista.

Katso myös satelliittikuvat purkauksesta.

Lähteitä Grímsvötnin purkauksen seuraamiseen

Mílan webbikamerat alkavat toivottavasti taas pian näkyä:
Grímsvötn
Grímsvötn 2
Hvannadalshnjúkur

Onko joku muuten seuraillut Jökulsárlónin näkymää viimeaikoina? Tuhkapeite jäävuorilla taitaa olla tämän purkauksen seurausta. Näyttää tuoreelta. Mitä arvelette?

Tielaitoksen kameroista voi käydä vakoilemassa tuhkatilannetta Suðurlandin ja Suðausturlandin alueilla.

Eruptions-blogi
Blogiin tuntuu löytyvän viimeisin tieto Grímsvötninkin purkauksesta maantieteen apulaisprofessori Erik Klemetin (Denison University) asiantuntevasti kommentoimana ja täydentämänä. Blogi on englanninkielinen.

Islannin ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyvät
Maanjäristykset Vatnajökullin alueella
Värinägraafit Grimsfjallin mittauspisteessä

Volcanic Ash Advisoryn sivuille päivittyvät ajantasaiset tuhkakartat. Lontoossa sijaitseva Volcanic Ash Advisory seuraa tuhkatilannetta ja tekee ennusteita, joiden perusteella lentokieltoalueista päätetään.

Odotettua suurempi purkaus

Evakuoinnin mestarit kertaavat toimintaohjeita (islanniksi, pdf) tuhkasateen varalle ja kehottavat kansalaisia hakemaan alueella oleskelevat eläimensä talojen lähistölle, jotta voidaan varmistaa, että ne saavat puhdasta vettä juodakseen. Viranomaiset toimivat yhdessä geologien kanssa päättäessään ohjeistuksista.

Tulivuoren ympärille standarditoimenpiteenä asetettu noin 200 kilometrin lentokieltoalue aiheuttaa käsittääkseni mutkan myös Suomeen suuntaavalla lentoreitillä. Kevään 2010 kaltaista tuhkakaaosta ei Eurooppaan ole kuitenkaan välttämättä luvassa. Grímsvötnin tuhka on yleensä karkeampaa kuin edeltäjänsä Eyjafjallajökullin ja niinpä se sataa maahan lähempänä purkausaukkoa.

Silminnäkijät ovat kuvanneet tulivuoren länsipuolella satanutta tuhkaa hiekkamaisen karkeaksi. Tämä lienee hyvä uutinen Euroopan lentoyhtiöille. Vastikäänhän valmistui selvitys, jonka mukaan viime vuonna asetetut laajat lentokiellot eivät olleet liiallisia, eikä uusista käytännöistä tuhkapilvien varalta ole käsittääkseni päätetty. Toivotaan kuitenkin myös, etteivät islantilaiset laidunalueet kärsisi tuhkasta kovin paljon.

Uusi purkaus on suurempi kuin odotettiin. Alueella lentänyt geofyysikko Björn Oddsson kertoo sen muistuttavan enemmän Eyjafjallajökullin purkausta kuin edellistä Grímsvötnin purkausta vuodelta 2004. Parikymmentä kilometriä korkea pilvipatsas näkyy Keflavíkiin asti ja on korkein sitten Heklan 1947 purkauksen.

Edit: Keflavíkin lentokenttä on juuri ilmoitettu suljettavaksi kansainvälisiltä lennoilta. Uutisia tulivuoritilanteesta voi seurata vaikkapa RÚV:n Grímsvötn-sivulta.




Lähteet:
RÚV: Hvað á að gera í öskufalli
RÚV: Bændur passi upp á skepnur sínar
RÚV: Hæsti gosmökkur frá Heklugosi 1947
HS: Islannin aktiivisin tulivuori purkautumassa
RÚV: Öskufallið færist í vestur

Ei savua ilman tulivuorenpurkausta!

...ainakaan jos savu nousee Vatnajökullin alla porisevan Grímsvötnin ylle. :-)

Grímsvötn muistutti aktiivisuudestaan jo syksyllä, jolloin opimme, ettei jäätikkötulva vaadi tulivuodenpurkausta seurakseen. Kasvava höyry- ja tuhkapilvi Grímsvötnin yllä kuitenkin merkitsee uuden purkauksen alkua. Viranomaiset ovat vahvistaneet sen minkä kuvatkin kertovat: Grímsvötnistä tuli kuin tulikin Eyjafjallajökullin seuraaja.







Päivittyvät graafit löytyvät Islannin ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

Reykjavíkin kohokohdat

Lisään kuvia myöhemmin

1. Fotografi-valokuvaliike

Ari Sigvaldasonin ihastuttava liike tarjoaa valokuvia ja muotia. Arin kuvissa vilahtelevat Reykjavíkin ikkunat ja elämä niiden takana. Kuvia voi ostaa, mutta pelkästään niiden katselu on hieno kokemus. Minun oli aivan pakko saada muutama, ehkä keittiön seinälle...

Skólavörðustigur 22

2. Kurlproject Iceland

Islantilaisessa muotisuunnittelussa yhdistyvät usein perinteiset materiaalit ja nykyaikaiset muodot. Suosikkini on ehkä tämä Erna Óðinsdóttirin Kurlproject. Jotain jo ostin, jotain jäi vielä liikkeeseenkin.

Laugavegur ?

3. Ravintola Fjalakötturinn

On vaikea uskoa, että tätä ruokakokemusta Islanti voi ylittää. Valitsin Fish Fantasy -menun, joka sisältää alku- ja pääruuan tuoretta kalaa. Pienen sillimaistiaisen jälkeen sain herkullisen keiton, jossa oli katkarapuja ja kalaa. Pääruokana oli lohta ja merikrottia, parsaa ja vihanneksia. Maukkaan aterian kruunasi paikan erikoisuus Suklaata kuudella eri tavalla: jäätelöä, vanukasta, moussea, kakkua pienissä lasipurkeissa.

Aðalstræti 16

4. Café Stofan

Kahvihetki kuin mummolan olohuoneessa. Vanhat sohvat tuovat tunnelmaa; isoista ikkunoista voi seurata kaupungin menoa - ja toki tulla seuratuksi.

Aðalstræti 7

5. Kjötborg-kulmakauppa

Pieni puoti on joillekin tuttu Helga Rakel Rafnsdóttirin ja Hulda Rós Guðnadóttirin dokumenttielokuvasta, joka on nähty myös meillä Suomessa. Minulle kulmakauppa on merkityksellinen paikkana, jossa kävin ensimmäisen kokonaisen keskusteluni islanninniksi. Ostin Lakkris Draumurin - maailman parhaan yhdistelmän suklaata ja lakritsia.

Ásvallagata 19

Aftur heim

Olen romantikko ja annan tänään itselleni oikeuden kutsua Islantia kodiksi.

Edellisestä matkasta on miltei kolme vuotta, ja nyt tulin Islantiin koulututtautumaan. Koulutusviikon yhteydessä onnistuin nipistämään itselleni muutaman ihkaoman päivän värien ja tuulten saarella. Kurssi pidetään Borgarnesissa, ja vapaapäivinä panostan Reykjavíkiin.

Edellisillä matkoilla olemme noudattaneet samaa kaavaa: ensin ympäri saaren kymmenisen päivää ja sitten kolme yötä pääkaupungissa. Molemmilla kerroilla kokemus on ollut samanlainen, ja pääkaupungin syke on ollut vähän liikaa tilan ja rauhan jälkeen. Koska tällä matkalla kaikki on toisin, koen myös kaupungin eri tavalla.

Kaipaan kyllä laavakenttien tilaa ja vapautta, mutta koska takana on julmetun kiireneinen viikko, kuukausi ja lukuvuosi, tuntuu jo Reykjavík ihastuttavan hitaalta ja rauhoittavalta. Istun kahviloissa, ravintoiloissa sekä puistonpenkeillä ja luen. Autot matelevat kapeilla kaduilla, kiireen tuntu on poissa.

Välillä jopa mietin, voiko lempikaupunkini Akureyri todella olla ihanampi kuin tämä.

Rahaa, politiikkaa, mediaa

Ihanan islanninopettajani Áslaugin ystävät Þóra Arnórsdóttir ja Svavar Halldórsson vierailivat viime keskiviikkona 20.4. Nifinissä. Luulen, että moni meistä islanninopiskelijoista olisi innostunut pelkästään siitä, että paikalla on islantilaisia, mutta nämä vieraat ovat lisäksi islantilaisen mediamaailman asiantuntijoita. Molemmat työskentelevät Islannin yleisradiossa RÚV:ssa, ja Þóra on valittu Islannissa vuoden tv-persoonaksi ainakin vuosina 2010 ja 2011.

Illan aiheena oli islantilainen mediatodellisuus. Emme niinkään puhuneet suomalaisille tutuista elokuvista tai sarjoista - pikemminkin median ja talousmaailman tiiviistä yhteistyöstä. Romahduksesta puhumiselta ei voinut välttyä.

Islannissa on kaksi merkittävää mediayhtiötä: yleisradio (Ríkisútvarpið) RÚV ja 365, johon Svavar ja Þóra viittasivat televisiopuolen mukaan nimellä Channel 2 (Stöð 2). RÚV:lla oli 80-luvulle saakka tv-monopoli, ja se keskittyy yhä televisioon ja radioon. Kakkonen taas oli ensimmäinen yksityinen tv-kanava. Sen taustalla vaikuttava mediayhtiö 365 omistaa myös mm. sanomalehti Fréttablaðiðin, nettilehti visir.is:n ja radiokanava Bylgjanin, jota minäkin toisinaan kuuntelen. Mediayhtiöllä on vahvat suhteet talousmaailmaan, sillä sen omistajat häärivät myös nurinmenneessä Glitnirissä. Vaikka pankki kaatui, mediatalo jäi. Svavar ja Þóra kertoivat, että jokainen ulkomaalainen toimittaja kysyy, miten tämä on mahdollista.

Glitnir ei ole ainoa pankki, jolla on ollut vahvat yhteydet mediaan. Kaupthing-väki vaikutti Viðskiptablaðiðissa, jolla on nyt uudet omistajat. Morgunblaðiðin taustalla oli Landsbanki, ja pankkiväen kaverit pyörittävät lehteä edelleen. Vuonna 2009 lehden päätoimittajaksi nimitettiin on Davíð Oddsson, entinen ulkoministeri ja keskuspankin johtaja.

Median riippuvuus taloudesta, kun lehtien ja pankkien takana häärivät samat ihmiset, vaikutti myös talousromahdukseen, Þóra ja Svavar uskovat. Oli ongelmallista, että taloudesta ei kirjoitettu negatiivisia juttuja. Ulkomaisissa medioissa, myös meillä Suomessa ja hitusen tässä blogissakin, pohdittiin Islannin talouden ylikuumenemista, mutta tuulisella saarella varoitukset leimattiin nopeasti kateudeksi. Ulkomainen media varoituksineen oli samankaltainen ilonpilaaja kuin Paavo Väyrynen Suomessa 1980-luvulla. Jos jotain kritiikkiä joskus oli, siitä ei seurannut mitään: muut toimittajat eivät tarttuneet juttuun.

Riippumattomuuden kannalta on kiinnostavaa sekin, että myös puolueilla on vahvoja yhteyksiä kaatuneisiin pankkeihin. Kertoessaan politiikan ja rahan yhteyksistä Svavar piirteli niin valtavan määrän nuolia eri suuntiin, etten enää pysynyt perässä: olennaista on, että kaksi kolmasosaa kansanedustajista ennen viime vaaleja oli saanut taloudellista tukea pankkimaailmasta. Korruptiota ei tietenkään voi osoittaa, mutta...

Mihin sitten voi luottaa? Punavihreiden ja "parhaan puolueen" nousu kertoo ehkä islantilaisten pettymyksen lisäksi halusta tukea rahaväestä riippumatonta politiikkaa. Auktoriteeteista piittaamaton lehti The Reykjavik Grapevine porskuttaa eteenpäin, vaikka sen mahdollisuuksiin ei aluksi uskottu. Ja ainahan on valtio-omisteinen RÚV, jota ei kontrolloida takavuosien tapaan poliittisesti ja jolla ei ole minkäänlaisia pankkiyhteyksiä. Ja jonka välityksellä minä katson euroviisut 2011!

Islantilaista mediaväkeä Suomeen

Keskiviikkona 20.4. Þóra Arnórsdóttir ja Svavar Halldórsson saapuvat Islannin yleisradiosta (RÚV) kertomaan islantilaisesta mediasta. Tule kuuntelemaan luentoa ja esittämään kysymyksiä Nifiniin klo 16.15-17.45!

Lupaan raportoida. Tulossa on muutakin mukavaa, kuten koulutusmatka Islantiin toukokuussa.

Sjónni Brink’s Friends edustaa Islantia kevään Euroviisuissa

Kaikki esiintyjät petrasivat semifinaaleista ja latasivat eilen nähtyyn finaalilähetykseen ekstra-annoksen tsemppiä ja läsnäoloa. Islantilaiset valitsivat edustajakseen tuulahduksen menneestä maailmasta: Sjónni Brinkin kappaleen Aftur Heim. Valinta ei varsinaisesti yllätä, vaikka olinkin mielessäni valmistautunut kertomaan Jóhannan voitosta.



Tämän tyyppiset viisut eivät yleensä ole kansainvälisessä kisassa menestyneet, mutta sympaattinen esiintyminen saattaa miellyttää muitakin kuin islantilaisia. Ainakaan näin ammattitaitoista poppoota ei tarvitse Düsseldorfin lavalla hävetä.

Söngvakeppni Sjónvarpsins, Islantilaisten euroviisukarsinta, on edelleen katseltavissa eurovision.tv:ssä. Ehdokkaiden lisäksi ohjelmassa esiintyy mm. Hera Björk. Ne jotka ymmärtävät islantia, saanevat enemmän irti Islantia menneinä vuosina edustaneiden laulajien haastatteluista.

Tänään: Söngvakeppni Sjónvarpsins 2011

Ne jotka jaksavat valvoa, voivat tänä iltana jännittää Islannin Euroviisukarsintojen finaalia. Söngvakeppni Sjónvarpsins lähetetään suorana kello 22.15 (Suomen aikaa) eurovision.tv:ssä. Kisaavat kappaleet löytyvät myös YouTubesta.

Keväistä edustusmatkaa Islannista Düsseldorfiin havittelee seitsemän yrittäjää. Niin ikään tänään nähtävään Suomen finaaliin verrattuna, Islannin finaali on osaamistasoltaan tasaisempi. Myötähäpeää ei tarvitse tuntea, mutta musiikillisesti ei islantilaisilla ole yhtä paljon vaihtoehtoja kuin meillä. Lauluista kolme on balladeja, eikä muitakaan varsinaisesti pirtsakaksi poppikseksi voi haukkua.

Kaikki laulut esitetään islanniksi. Syynä ei ole mikään äkillinen oman kielen buumi vaan kilpailun säännöt. Toivottavasti voittaja esiintyy Saksassakin islannin kielellä.

Haraldur Reynisson: Ef ég hefði vængi

Hyvä piisi syntyy tunnistettavuuden ja yllätyksellisyyden onnistuneesta liitosta. On varmasti subjektiivista kuinka paljon koukkua kappaleeseen kaipaa. Minulle Halli jää vähän latteaksi, vaikka unelma siivistä on pienellä tavalla kaunis laulu. Kitarassa on jotakin toiveikasta ja skandinaavista.

Erna Hrönn Ólafsdóttir: Ástin Mín Eina

Jostakin syystä toisella kuulemalla (takaperoisessa järjestyksessä) olen Erna Hrönnistä ihan toista mieltä kuin aluksi. Tämähän on kelpo! Laulaja on läsnä ja laulaa taitavasti ja eloisasti. Piisissä on tuttuutta - jopa vivahdus entisaikojen viisuista - mutta myös sykähdyttäviä pieniä yllätyksiä melodiassa ja soinnutuksessa. Viulussa on kiva saundi. Tykkään myös ajoittain havaittavasta rytmin pidättelystä.

Jóhanna Guðrún Jónsdóttir: Nótt

Jóhannan ääni ja laulutapa sopivat hyvin englannin kieleen, ja onkin ensin vaikeaa kuunnella hänen lauluaan islanniksi. Jäykästä ja opetellusta esiintymisestä huolimatta, pidän Jóhannasta. Hänen laulunsa täyttää kappaleen sopukat.  En enää osaa sanoa onko Nótt hyvä vai kuitenkin liian tylsä kappale. Se kuulostaa mallikkaasti rakennetulta balladilta, jonka Jóhannan tulkinta mainiosti viimeistelee. Odotan mielenkiinnolla omimman ilmaisun sekä itsevarmuuden löytymistä iän myötä, sillä Jóhanna on ehdotonta tähtiainesta.

Magni Ásgeirsson: Ég Trúi á Betra Líf

Vaikka alun sointukulut sytyttävät ja kappaleessa on dynamiikkaa, jotain jää puuttumaan. Ehkä Magni voisi vielä vähän puristaa karismaa ja voimaa esitykseen. Kertosäe jää vähän jalkoihin. Kappale kasvaa, mutta sfäärit jäävät tavoittamatta. Tauko piisin loppupuolella kannattaisi pohjustaa huolellisemmin ja päättää tujummin.

Jógvan Hansen: Ég lofa

Jógvanin viisu kuulostaa minun korvaani sakin perinteisimmältä islantilaisyrittäjältä. Siinä on menneiden vuosikymmenten teknodiskosävyjä - tällä kertaa rauhalliseen pakettiin sidottuna. Pidän eteenpäin pyörivästä taustasta. Kaipaisin kappaleeseen kuitenkin kunnolla erottuvan C-osan; nosteen lisäksi pysähdyksen hetken. Melodia jää vähän tylsäksi.

Sigurjón's Friends: Aftur Heim

Vasta 36-vuotias Sigurjón Brink kuoli yllättäen tammikuussa jättäen bändinsä karsimaan Euroviisuihin ilman johtotähteään. Kilpailijoistaan positiivisesti erottuvassa piisissä on rento ja lämmin reissutunnelma, ja laulu kertookin kotiinpaluusta. Tykkään vanhan ajan soitinsävyistä, mutta lisäisin harmonian kaveriksi vielä hitusen ryhtiä ja rakennetta. Ainekset taitavat olla jo piisissä, mutta ulottuvuudet pitäisi artikuloida paremmin esiin. Lopussa tempoa/intoa voisi lisätä ponnekkaamminkin.

Matthías Matthíasson & Erla Björg Káradóttir: Eldgos

Eyjafjallajökullin purkauksesta kertova Eldgos alkaa lupaavasti. Ensisekunnit tuovat mieleen Amélie-elokuvan iki-ihanan soundtrackin. Pian kappale hyppää kuitenkin ihan toiseen junaan. En pidä alun intervallikuviosta (ˈɛɪjaˌfjatlaˌjœkʏtl), enkä kappaleessa toistuvista kerrosrakenteista. Piisi kuulostaa korvaani liian kovalta ja kulmikkaalta hevihumpalta. Oopperalaulaja on aivan järkyttävä. Laulumelodioiden sävellajit eivät ainakaan tässä esityksessä kohtaa. Minä haluan oopperani oopperana (mielellään 1800-luvun italialaisena) ja kevyen musiikin sitten erikseen. Kieltämättä efektistä tulee jonkinlainen luonnonvoima tai demoni mieleen, mutta toimiva se ei silti ole. Plussaa persoonallisesta yrittämisestä. Piisi jää mieleen.

Tässä vielä kooste ehdokkaista. Voi olla että Erna Hrönn on suosikkini...

TV-visiitille Islantiin

Pikavinkki tv:n katsojille täällä Suomessa. Noin tunnin päästä TV1:ssä alkavassa Jaakko ja maailmanvalloittajat-sarjan jaksossa vieraillaan Islannissa. Emäntänä toimii Islannin matkaoppaankin kirjoittanut Satu Rämö. Satu vie ohjelman juontajan, Jaakko Selinin, vaellukselle. Kauniita maisemia on siis luvassa.

Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa viikon ajan, ensi viikon lauantai-iltaan saakka. Valitettavasti se ei näy ulkomailla.

Laavaunelmia rakastaa FST5:tä

Talven mittaan suomalaiset on tutustutettu islantilaiskomediaan Yövuorossa (Næturvaktin), ja ensi tiistaina siirrytään päivävuoroon. Sarjan kieroutunut bensa-asemahuumori sopii suomalaisille: molempia pimeyden keskellä vaeltavia kansoja naurattaa samanlainen arkisen musta komiikka. Nykyisin naurua saattaa lisätä tieto siitä, että päähenkilöä - diktaattorinottein huoltoaseman yötä hallitsevaa vanhaa kommunistia Georgia - näyttelee Jón Gnarr. Siis Reykjavíkin nykyinen pormestari.

Tänään FST5 vie katsojansa toisenlaisiin tunnelmiin. Arnaldur Indriðasonin menestysromaaniin Räme (Myrín) perustuva dekkarielokuva kuvaa synkkää ja karua Islantia. Teoksen on ohjannut Baltasar Kormákur, jonka moni muistaa elokuvasta 101 Reykjavík (tai sitten Maaritin esittelemästä elokuvasta Meri). Odotan persoonallista kerrontaa ja kauniita maisemia.

Mikään muu kanava ei tarjoa meille samanlaisia herkkuja kuin FST5; ilman pohjoismaisia sarjoja ja elokuvia televisiotarjonta olisi ohuempaa. Angloamerikkalainen kulttuuri tuottaa suomalaiselle tv-katsojalle paljon hyvää viihdettä mutta vielä enemmän höttöä. Kotimainen tuotanto synnyttää joskus helmiä, mutta pitää meidän saada muutakin. Esimerkiksi Islannissa ja Norjassa tehdään persoonallisia elokuvia, jotka eivät kaupallisia kanavia kiinnosta.

Harmittaa, että viime aikojen ns. pakkoruotsikeskusteluun on vedetty mukaan myös FST5. On esitetty argumenttejä, että Yleisradio panostaisi liikaa pieneen ruotsinkieliseen yleisöön. Höpö höpö. On iso joukko meitä suomenkielisiä katsojia, joiden mielestä FST5 on paras suomalainen tv-kanava. Laavaunelmia rakastaa FST5:tä