Grímsvötnistä on tullut tuhkainen tarina. Se on sekä odotettua että odottamatonta. Odotettua siksi, että jäätikönalainen tulivuori purkautuu rajusti magman joutuessa kontaktiin veden kanssa, ja räjähdyksessä lentää väkisinkin tuhkaa. Odottamatonta siksi, että purkaus on yllättävän voimakas: höyry- ja tuhkapatsas on korkeampi ja tuhkapitoisempi kuin Eyjafjallajökullin viimevuotinen pösähdys, vaikka pahin on ainakin tältä erää jo ohi.
Tarina tuhkasta on vanha tuttu: päivä on muuttunut yöksi. Laitumet, eläimet, tiet, autot ja talot ovat peittyneet pöllyävään tuhkaan. Ihmisten on vaikea hengittää, eläimet kärsivät, rannikon kaloja on kuollut. Tulivuoren purkautuessa maapallo näyttää voimansa, johon - usein omahyväisyyteen sortuvan - ihmisen on vain alistuttava. Siksi luonnonkatastrofit kiehtovat, siksi Islanti on niin lumovoimainen. Mutta purkauksen arki on harmaa ja karu.
Tilannetta pahentaa Etelä-Islannissa puhaltava myrskytuuli, joka paiskoo hiekkaa ja tuhkaa välillä autojen ikkunoita rikkovalla voimalla.
Asiantunteva ja monipuolinen Islanti-blogi, ruotsinkielinen Islandsbloggen, on raportoinut kuvien ja videonpätkien kera tuhkatilanteesta eripuolilla eteläistä ykköstietä.
Lähteet:
Iceland Review: Not Just Eruption: Crazy Storm in Southeast Iceland
Sigrún Davíðsdóttir's Icelog: The whimsical volcano
RÚV: Fiskur drapst hjá Klaustursbleikju
5 kommenttia:
Onneksi tuhkasade vaikuttaa olevan tuhoisanpi kuin mitä se todellisuudessa on.
Ainakin viime vuonna luonto toipui tosi nopeasti ja varsinkin viljelykset. Kaikesta tuli etelärannikon alangoilla ennätyssato.
Vuosi oli viljelijöille paras ikinä.
Ja mitä enemmän tuhkaa satoi pelloille, sitä kiihkeämpi oli kasvu. Sellaisista vehnän hehtaarisadoista mitä Islannissa viime kasvukaudella saatiin voi Suomessa vai haaveilla.
Hvolsvöllurin perunatilallisetkaan eivät muista koska oli niin hyvä vuosi.
Jos purkaus nyt rauhoittuu, niin tuhkan pitkäaikaiset haitat jäänevät tälläkin kertaa vähäisiksi.
Huolimatta tämänhetkisestä maailmanlopun tunnelmasta.
Niin, kyllähän se on nimenomaan tuhka, joka tekee maailman tulivuoriseuduista niin viljavia ja houkuttelevia asuinpaikkoja. Kaikella on puolensa. Viimevuoden tuhkakinosten pelättiin paikoin olevan liian paksuja, että kasvusto toipuisi, mutta sitkeästi kasvit puskivat tiensä aurinkoon. Tuhkasateessa kärvistelevät eläimet mua säälittääkin kaikkein eniten... :-/
Juu, kotieläinten kohtalo on kurjin jos niitä ei saada turvaan.
Linkissäsi mainittu rautujen kohtalo oli mielenkiintoinen, kotieläimiä tosin nekin.
Ei ne pääse kasvatusaltaastaan pakoon minnekään tuhkasateen yllättäessä. Ja jos altaat ovat raudunkasvatuksessa meillä käytettyjen kaltaisia eli päältä avonaisia tiiviitä altaita, toisin kuin lohen verkkoallaskasvatuksessa,jää tuhka siihen altaaseen.
Villit kalat kyllä vaistoavat mennä pakoon ja yleensä selviytyvät monenlaisista luonnonkatastrofeista.
Tietysti jos jäätikköjuoksu lämpimine rikkivesineen yhtäkkiä tulee jokeen niin kaipa se tekee selvää jälkeä. Onneksi kalaa nousee koko kesän ajan, niin ettei sekään jokea kokonaan autioita.
Kiitos taas! Sulta oppii aina jotakin uutta!
En hoksannut silloin viime vuonna ottaa selvää, mutta luulen että uutinen, joka on jäänyt mieleeni, liittyi myrkyllisistä sulamisvesistä johtuviin kalakuolemiin.
Joo, muistan lukeneeni ja seuranneeni niitä mittauksia. Varmaan teidän linkkien kautta. Luulen että se tapahtui silloin kun joen ,en nyt muista minkä, lämpötila nousi rajusti ja rikkiä ja muuta juttuja sisältävää vettä tuli suuria määriä kerralla.
Taimenkin on tosin aika sopeutuvainen kun se saa aikaa. Hveragerdissä kalat viihtyvät hyvin Varman (joen) lähes 20 asteisessa vedessä. Vaikka sellainen lämpötila ei taatusti ole taimenelle normaalisti hyväksi.
Parhaat kalapaikat on just siellä joen lämpimissä kuopissa.
Lähetä kommentti