Lyhyt postaus tässä kameran muistikortteja tyhjennellessä...
Satun reittiä voi suositella muillekin automatkailijoille. Päiväajojen pituudet oli kohdallaan. Koko ajan oli nähtävää ja tehtävää, mutta reissustressi ei iskenyt, koska aikaa oli soppelisti ja illalla tuntui siltä, että oli ehtinyt tehdä sen mikä pitikin.
Tottakai olisi voinut viettää vaikka viikon Mývatnilla tai taivaltaa kuusi päivää Landsmannalaugarilla ja Thórsmörkissä. Aikaa ei riittänyt myöskään Länsivuonoille. Mutta se kaksi viikkoa mikä meillä oli käytettävissä, tuli kyllä hyödynnettyä 100%.
Vaikka näimme ja koimme hirmuisesti ja T-paidan Iceland - been there done that tuntui jollakin tapaa osuvalta, emme ostaneet kyseisiä paitoja. Islannin suhteen moinen Islanti - tehty -asenne ei nimittäin toimi ollenkaan. Paitsi että haluan palata sinne koluamaan paikat, jotka jäivät välistä, haluan palata sinne myös tekemään samoja asioita uudelleen. Nauttimaan viileästä kesästä [sic], raittiista ilmasta, tilasta ja varautuneista, ystävällisistä ihmisistä. Rentoutumaan ja liikkumaan luonnossa.
Islannissa silmä ja mieli lepää.
1 kommentti:
Been there done that -asenne kuulostaa aivan liian yksinkertaiselta. Reykjavíkissa kuuntelimme hetken nuoria amerikkalaisia poikia, jotka olivat "tekemässä" omaa Islantiaan vähän toisella tavalla kuin me ja moni muu tyyliin "Let's do the horseback riding and the we can do the whales..."
Valaat ja ratsastus kuuluivat kyllä meidänkin Islantiin, mutta minun on vaikea ajatella niitä suorituksina, jotka on nyt sitten tehty. Islanti ei ole vaan yksi maa luettelossa maista, joissa olen käynyt. Islannissa käyminen on omalta osaltani vielä mielestäni kesken. Been there, not done yet, jos niin voi sanoa.
Lähetä kommentti