EG HEITI ÍSBJÖR. ÉG ER LJÓN.

Luin jo jokin aika sitten Vigdís Grímsdóttirin teoksen Nimeni on Ísbjörg. Olen leijona. (Pokkarin on kustantanut LIKE vuonna 2003. Kansi on Eliza Karmasalon käsialaa.) Teoksella on pitkä nimi. Juuri näillä sanoilla se alkaakin, kun minäkertoja esittäytyy lukijalle tai päähenkilö asianajajalleen. Teoksessa on kysymys rikoksesta ja sen rangaistuksesta. Ísbjörg julistaa: "Valo sytytettäköön. Tuomio julistettakoon. Oikeus toteutukoon."

Lukijalle ei heti paljastu, mistä tai minkälaisesta rikoksesta oikeastaan on kysymys. Hyvä niin, sillä Ísbjörg ja hänen tekonsa alkaa todella kiinnostaakin vasta, kun rikos saa kontekstin ja Ísbjörg kertoo tarinaansa lukijalle tai teoksen sinälle, asianajaja Petúr Petúrsonille. Lukijaa ja asianajajaa yhdistää toisen persoonan asema: he ovat tarinan kuulijoita ja heistä tulee kertojan keskeisimmät tuomarit.

Kertomus on taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa minäkertoja on ilmeisen keskeisessä asemassa. Väkisinkin tuli pohdittua, missä määrin häneen voi luottaa: Mitä kertoja jättää paljastamatta? Valehteleeko hän? Mihin hän kertomuksellaan pyrkii, tai mihin pitäisi pykiä?

Ísbjörgin tarina kerrotaan takaumina: se koostuu hetkistä, joita minäkertoja pitää olennaisena tilanteensa kannalta. Tärkeää ovat aikuiset ja heidän roolinsa pienen lapsen ja nuoren tytön elämässä. Ihmisten tekemät ratkaisut eivät ole teoksessa helppoja, eivätkä ihmiset yksiulotteisen hyviä tai pahoja.

Tarinaan jää aukkoja, eikä jokainen herännyt kysymys saa vastausta, kun kertoja siirtyy unelmien ja kuvitelmien maailmaan, josta hän hyvästelee tarinansa kuulijan. Uhmakkaasti hän lopettaa:

- Jää hyvästi, Pétur Péturson. Puolusta asiaasi hyvin. Hyvästelen sinut, ystäväni. Sinä olet muuttunut. Et unohda minua.

Nimeni on Ísbjörg.
Olen leijona.

Autoa vuokraamassa

päivä 1 klo 16 Keflavik - päivä 12 klo 16 Reykjavik
35,676.30 IKR
+ 2500,00 Keflavik lisää + 2000 yhden suunnan lisää
= 40176,30 IKr

päivä 1 klo 16 Keflavik - päivä 15 klo 16 Keflavik
42,162.90 IKR
+ 2500,00 Keflavik lisää
= 44662,90 IKr

Erotusta on 4486,60. Reykjavik-Keflavik bussi maksaa 1100 IKr/henkilö. Lisäksi bussailu Reykjavikissa...

Toisaalta parkkimaksut... Ja bensastakin täytyy kuitenkin pulittaa. Sitäpaitsi pääkaupungissa voi jokatapauksessa joutua käyttämään julkisia (niinku vaikka illalla) ja Reykjavik on kuulemma mukavan kokoinen kävelykaupunki + bussit kulkee. Sitäpaitsi kolmen vuorokauden Reykjavik Card maksaa 2200 IKr ja sillä paitsi kulkee busseissa, pääsee myös näihin paikkoihin:

- Reykjavík City Thermal Pools (7)
- Reykjavík Art Museums: Kjarvalsstaðir, Ásmundarsafn, Hafnarhús
- National Gallery of Iceland
- Hafnarfjörður Maritime & Folk Museum
- The Family Park and Reykjavík Zoo
- Árbæjarsafn, The Reykjavík City Museum
- The Sigurjón Ólafsson Art Mueseum
- The Culture House
- National and University Library
- ASÍ Art Museum
- The Living Art Museum
- The Nordic House

Niin että pitäydytään vanhassa suunnitelmassa?

Islannin ääntämisestä

þ ääntyy kuten th englannin sanassa thing
ð ääntyy kuten th englannin sanassa they, soinnillinen dentaalispirantti (tulee ihan fonetiikan opinnot mieleen)
á ääntyy au
é ääntyy je tai ie
ó ääntyy ou
ú ääntyy kuten suomalainen u
u ääntyy kuten ruotsalainen u
í ääntyy kuten i
y ääntyy kuten i
æ ääntyy ai
ll ääntyy tl
rn ääntyy rtn
au ääntyy öi

En tiedä opinko ikinä. Jokin käytännön harjoittelu tekisi varmasti hyvää. Seuraavien linkkien alla on jotain kielestä

http://www.icelandic.hi.is/ on islannin alkeiden verkkokurssi.
http://digicoll.library.wisc.edu/IcelOnline/ ja http://www.omniglot.com/writing/icelandic.htm saattavat myös olla hyödyllisiä.

Gísli Súrinpoika

Tässä on välillä ollut kaikkea muuta tekemistä, mutta jonkin verran olen kehittänyt itseäni myös Islanti-asioissa. Vielä on se joululahjakirja lukematta, ja ostin toisenkin islantilaisuutuuden, mutta toistaiseksi olen päässyt maistelemaan vasta vanhempaa tavaraa. Sitä paitsi oli luettava Austenia lontoonmatkan kunniaksi.

Viikinkimytologiosta kaipaisin jotakin tasokasta ja populaaria suomenkielistä teosta. Koulussa keskusteltiin muutama viikko sitten oppilaiden kanssa joistakin jumalista, mutta kovin huono oli muistini. Onneksi yhdellä yseistä on ruotsalaistausta, joten se tunsi jumalia jonkin verran. Jumaltietojen päivittäminen ei ole kuitenkaan kovin kiireellistä.

Saagojen kanssa joutuu näkemään vähän vaivaa. Jonkun verran saagoista on ilmestynyt suomenkielisiä julkaisuja ihan viime vuosinakin. Vanhempia ei tahdo oikein löytää antikvariaateista, mutta onneksi on kirjasto.

Olen nyt lukenut Gísli Súrinpojan saagaa (Johnny Kniga). Se on vielä kesken, mutta haluan jo nyt kommentoida yhtä seikkaa. Teoksesta käy nimittäin ilmi, että islannissa on ollut käytäntö nimeltä Jaa taikka valitse. Selityksissä kerrotaan, että "kumppanuutta purettaessa oli tapana, että toinen osapuoli jakoi koko jaettavan omaisuuden kahteen osaan, joista toinen valitsi omansa." Miten nerokasta! Ihan kuin jäätelöpaketinjako lapsena.

Käsittääkseni osa pitää saagoja ensimmäisinä moderneina romaaneina. Täytyy kuitenkin sanoa, että yleisen kirjallisuuden laitoksen kirjallisuushistorialuennoilla ei puhuttu lainkaan saagoista. Ja jos puhuttiin, se tehtiin niin hiljaa, etten kuullut. Toisaalta saagat ovatkin kai kansanperinnettä ja enemmän folkloristiikan laitoksen alaa. Tai jotain kansanperinteen ja kaunokirjallisuuden väliltä (kuten Kalevalakin). Niihin ei ole ollut tapana merkitä kirjoittajan nimeä. Osaa on arveltu Snorrin työksi, mutta jälkikäteen.

Saagatutkija Joonas Ahola (2003: 22) kertoo Gísli-teoksen alussa seuravaa: "- - nykytutkimuksessa on taivuttu tavallisesti määrittämään saagat suullisesta perinteestä kumpuaviksi historiallisiksi kertomuksiksi, joiden kirjoittajat ovat nivoneet niissä yhteen kansanperinteestä ja varhaisemmista kirjoituksista saamaansa historigrafista aineistoa perinnäisen kerrontatavan käytänteiden mukaisesti, värittäen kertomuksiaan mielikuvituksensa keinoin. Saagojen juuret ovat kansanperinteessä, mutta kirjoitetussa asussaan meille välittyneet saagat ovat taidokkaiden kirjoittajien luomuksia."

---

Korjaan aiempaan viestiin tekemäni aikataulukämmin. Kävin läpi kaikki sähköpostilla saamani vahvistukset yöpaikoista ja varmistin, että moka oli ainoastaan blogissa. Kaikki yöpaikkavaraukset ovat todella kunnossa.

Þórsmörk

Oli taannoin puhetta siitä, että kauniiseen ja vaikeasti tavoitettavaan Þórsmörkiin pääsee, jos osallistuu jollekin järjestetylle retkelle. Tiistaina, jolloin olemme tuossa suunnassa, tällaista retkeä järjestää Icelaindexcursions. Hinta on sellainen kuin on: 9500 ISK eli reilut 125 euroa. Halvemmalla ei mistään saa. Reissu sisältää kuljetuksen ja opastuksen, ruoka ei sisälly. Voisin kysyä, onko mahdollista tulla mukaan jostakin muualta kuin Reykjavikista (ja näkyisikö se jotenkin hinnassa, mihin en kyllä usko).

Jos tuntuu, että aikataulu ei kestä tai muuten järjestely tuntuu hankalta, on mahdollista tietysti uhrata yksi Reykjavik-päivä ja käydä reissussa sieltä käsin. Käytännössä tämä olisi mahdollista perjantaina tai lauantaina. Reissusta tietää hostelli, joten luulisin, että myöhäinen innostuskin voi vielä mahdollistaa retken tekemisen.

Minulla ei ole oikeastaan mitään mielipidettä siitä, miten pitäisi toimia. Mielelläni tuolla käyn, mutta ei matkailoni kaadu, jos se jää näkemättä.