Villiintyneet lupiinit

Eroosio on melkoinen ongelma tuulisella ja puuttomalla Islannin saarella. Noin puolet maapinnasta on luokiteltu merkittävästi tai pahemmin kuluneeksi.

Tuulen ja kasvillisuuden vähäisyyden lisäksi Islantia kuluttavat sateet ja vulkaaniset ilmiöt. Irtonainen maaperä voi olla tulivuorenpurkausten ja jäätiköiltä virranneen hiekan aikaansaamaa, mutta varsinaisen eroosio-ongelman syntymistä on edesauttanut ihminen. Ensimmäiset islantilaiset saapuivat maahan, jossa 25% maasta oli koivumetsikköjen peitossa (nykyään puustoa on enää prosentilla Islannin pinta-alasta).

Taistelua maaperän köyhtymistä ja autiomaita vastaan on käyty hyvin pitkään. Soil Conservation Service of Iceland perustettiin 1907. Eroosiota vastaan on käyty laiduntamista rajoittamalla ja maaperää sitovaa kasvillisuutta istuttamalla.

Lupiinit ovat yksi kasveista, joita tuotiin Islantiin pelastamaan maaperää. Niistä onkin ollut apua sen sitomisessa ja rikastuttamisessa, mutta valitettavasti lupiinit ovat levinneet hallitsemattomasti ja uhkaavat varjostaa Islannin alkuperäisen kasvuston kuoliaaksi.

Nyt islantilaiset saavat taistella sekä eroosiota että lupiineja vastaan.

Joulun antia

Satun hyllyyn oli vahingossa eksynyt Kaikkeuden enkeleitä kaksin kappalein ja toinen päätyi nyt minulle. Ihastuin Einar Már Gudmundssonin kirjaan ihan niinkuin Satukin aikaisemmin.

[I]lon ja alakulon erikoinen liitto,

oli kirjaa takakannen mukaan kuvailtu Helsingin Sanomissa joskus. Se liitto viehätti minuakin. Samoin se kuinka tapahtumapaikka on hyvin konkreettisesti Islanti ja Reykjavík, vaikkei siitäkään tehdä mitään sen kummempaa numeroa. Niinkuin ei suuremmistakaan asioista.

Emmekö kaikki kaipaisi elämäämme enemmän sivuilta huokuvaa itsestäänselvää hyväksymistä? Korutonta kunnioitusta silloinkin kun ystävän ratkaisu on hukuttautuminen.

Kirja on kiihkotonta kritiikkiä yhteiskuntaamme kohtaan. Mitä teemme heille, jotka eivät pysty suorittamaan maksimaalisesti? Heille joista ei kasvakaan kunnon veronmaksajia? Niille heikoille jotka elontiellä sortuvat.

Kertasníkir

Eilisestä pukista on sanottava jotain jälkikäteen, jouluaatto kun meni kynttilöitä vahtiessa. Entiseen aikaan kynttilänvalo oli kirkkain valonlähde, joka oli saatavilla. Kynttilät olivat niin arvokkaita, että lapselle oli ilo saada sellainen jouluna. Monesti jouluaattona kynttilä annettiinkin, ja tottakai myös Kertasníkir, Kynttilänruinaaja, halusi sellaisen itselleen.

Nyky-Islannissa tunnetaan sähkövalo, eikä kynttilöihin turvautuminen ole välttämätöntä. Siitä huolimatta myös kynttilöitä tietysti edelleen käytetään, ja Kynttilänruinaaja odottaa sopivaa tilaisuutta, jotta saisi napattua niitä itselleenkin.

Viime yönä kaikki kolmetoista joulupukkia pysähtyivät tuojottamaan taivaalle ja ihmettelemään joulun valoa. Tänään ensimmäinen on aloittanut paluumatkansa vuorille, huomenna lähtee seuraava. Kynttilänruinaajasta päästään loppiaisena 6. tammikuuta, kun joulunviettokin loppuu.

Gleðileg jól
gott og farsælt
komandi ár

Ketkrókur

Tänään pukin odottelu on joulukiireiden vuoksi jäänyt lähes viime tippaan. Nyt on kuitenkin Ketkrókurin eli Lihakoukun vuoro. Meillä on syöty saksanhirveä, huomenna saadaan kinkkua ja Islannissa maistuu varmaankin lammas, mutta pukki ei ole turhan tarkka. Kaikki liha kelpaa.

Pukin nimi tulee tavasta, jolla hän on lihoja näpistänyt. Se pujottaa savupiipusta koukun, jolla nappaa mukaansa orrella savustumassa olevasta lampaasta koipipalan. Lihakoukun on käytännöllisesti katsoen järkevää ajoittaa työnteko juuri tälle päivälle, koska Islannissa vietetään Pyhän Þorlákurin päivää, jolloin savustettu lammas on perinteisesti valmistettu.

Gáttaþefur

Enää puuttuu kolme pukkia, ja maanantaina ne aloittavat paluun vuorille, kukin vuorollaan tietysti. Ainakaan ei pukkeja voi syyttää järjestelmällisyyden puutteesta. Jokaisella on organisaatiossa selvästi määritelty tehtävä, ja työaikakin on säännöllinen.

Jouluvalmistelujen ollessa kiihkeimmillään lisääntyy pukkien uteliaisuus. Tänään on Gáttaþefurin eli Nuuskijan vuoro. Suomalainen käännös on ollut Ovennuuhkija, mutta mikäli ovi pitää saada käännökseen mukaan, pitäisi tuoda ilmi, ettei pukki nuuhki ovea vaan ovenraosta. Nuuskija tai Nuuhkija ovat minusta kuitenkin parempia nimityksiä kuin Ovestanuuhkija. Olen törmännyt englanninkielisissä teksteissä sekä nimitykseen Sniffer että Door Sniffer.

Nuuskijan ulkoisiin ominaisuuksiin kuuluu, kuten olettaa saattaa, valtava nenä. Hän rakastaa jouluksi leivottavien kakkujen tuoksua. Erityistä herkkua on ohut Laufabrauð, jota Islannissa on tapana tehdä jouluksi. Nyt kun muutama muukin pukki on tullut jo tutuksi, ei liene yllätys, että Nuuskija yrittää napata muutaman herkun itselleenkin.

Tänään on myös hlakkandi, tai tällä nimellä on ainakin joskus ennen päivää kutsuttu. Verbi hlakka tarkoittaa jonkin odottamista, ja päivän nimi viittaa siihen, että tänään lapset alkoivat odottaa joulua. Alkoivat, sillä nykyisin odotus alkaa takuulla aikaisemmin.

Gluggagægir

Tänään on sen pukin vuoro, joka saattaa ehkä osin muistuttaa suomalaisia tonttuja. Liikkeellä on nimittäin Gluggagægir eli Tirkistelijä (vastustan käännöstä Ikkunantirkistelijä, mitä varten se pukki ikkunaa tirkistelisi). Pukkia vaivaa suunnaton uteliaisuus, minkä vuoksi se kurkkii ikkuinoista ja seuraa jouluvalmisteluja. Nykyaikainen Tirkistelijä saattaa (k)urkkia myös saadakseen tietää, ovatko lapset kiltisti.

Leluista kannattaa pitää huolta tänään siksi, että uteliaisuuden lisäksi Tirkistelijää vaivaa jonkinlainen kleptomania. Jos jokin lelu näyttää kivalta, pukki ei mene kauppaan sellaista hankkimaan, vaan näpistää sen itselleen.

Olen todella tyytyväinen, että tietokone - rakas leluni - on vielä paikallaan. En tiedä nimittäin, riittääkö pukilta suojautumiseksi se, että pitää verhoja kiinni.

Päivän pukki

Tänään pukki tulee vähän myöhemmin, illemmalla. Varoitan vain etukäteen, että piilottakaa äkkiä kaikki hyvät lelut!

Bjúgnakrækir

Hohhoijaa, tekisi mieli siirtyä jo uuteen otsikkoon, vaikka aihe on sinänsä kiinnostava. Juuri nyt kodin siivon ja kaaoksen keskellä toivoisin viettäväni joulua jossakin islantilaisessa rauhan tyyssijassa, ei haittaa vaikka tuulisi kylmästi, kunhan minä vain saisin olla rauhassa. Kaipaan tilaa, siellä Islannissa sitä on.

On jo aiemmin ollut puhetta siitä, että nämä islantilaispukit ovat hieman pehmentyneet vuosien varrella. Alunperinhän ne olivat ennen kaikkea kiusantekijöitä, nykyisin niiltä voi saada lahjankin. Ikkunalaudalle jätetään kenkä, johon jotakin pientä voi ilmestyä. Tuhmat lapset saavat vanhan perunan (pst pukit, viekää ne, jotka mulla on jääkaapissa). Parempi kai se perunakin kuin joulupataan päätyminen.

Bjúgnakrækir eli Makkaranpihistäjä saapuu tänään, 20. joulukuuta. Tälle pukille maistuvat monenlaiset makkarat (englantilaisetkinko?), ja hän vie niitä kykynsä mukaan. Erityisen tunnettu pukki on siitä, että hän liikkuu katonrajassa orrella ja nappaa makkarat sitä kautta.

Makkaranpihistäjä on nälkäinen, eikä nälkä ilmeisestikään lähde kovin helpolla, sillä hän vierailee niin monessa talossa kuin vain ehtii. Mikäli islantilainen makkara on hyvää, epäilen, ettei ihan jokainen kadonnut makkaranpala ole oikeasti Makkaranpihistäjän vierailun seurausta. Heppua on vain helppo syyttää.

Skyrgámur

Joulu lähenee, pukit paranee. Tänään on sen vuoro, joka on minulle kaikista läheisin. Skyrgámur on suomennettu Rahkanhamuajaksi, mutta skyr ei kyllä ole ihan rahkaa, vaikkakin jotain sinnepäin. Jóhanneksen runossa pukista kerrotaan seuraavaa:

Skyr Gobbler, the eighth,
was an awful stupid bloke.
He lambasted the skyr tub
till the lid on it broke.

Then he stood there gobbling
- his greed was well known -
until, about to burst,
he would bleat, howl and groan.

Skyr-ahmatti rakastaa siis skyriä, mikä ei kyllä kerro tyhmyydestä vaan hyvästä mausta. Pukkiparka joutuu kuitenkin kärsimään, sillä hän ahneuksissaan kahmii sisäänsä sellaiset määrät herkkua, että meinaa räjähtää. Luulenpa, että monet suomalaiset kokevat jouluna tuon saman tunteen, vaikka skyrillä harvaa saakaan herkutella.

Hurðaskellirin

Mietin vielä eilistä pukkia: Tässähän on pieni ristiriita. Mistä voidaan tietää, että Askasleikir on ruma, jos pukkeja ei näe? Ilmeisesti pukit pyrkivät pysyttelemään näkymättömissä, mutta eivät omista mitään näkymättömyysviittoja, ja joku varomaton jää aina kiinni.

No joo, tänään tulee yksi suosikeistani, ainakin periaatteessa. Minusta on ihastuttavaa, että Hurðaskellirin keskeinen tehtävä on ovien paiskominen, oikeasti, ovien paiskominen. Ovenpaiskoja ihan yleisestikin pitää kovaa meteliä, siis ihmiset hereillä öiseenkin aikaan.

Jos on herkkäuninen, kannattaa tänään huolehtia, että ainakin saranat on hyvin rasvattu. Ovenpaiskoja ei ainoastaan paukuta ovia vaan myös narisuttaa saranoita. Tässä tyypissä on sellaista aitoa räyhähenkeä ja kiusamieltä, jota olen näiltä islantilaispukeilta odottanutkin.

Askasleikir

Tänään tulee pukki, jossa ensimmäinen huomattava ominaisuus on järkyttävä rumuus. En tiedä, miten islantilaiset ulkonäköön suhtautuvat, mutta me suomalaiset ajattelemme, että moni kakku päältä kaunis ja kukkii se perunakin. Ei siis anneta ulkonäön häiritä.

Lapset saattavat kuitenkin säikähtää, kun kammotuspukki Askasleikir eli Kiponnuolija tunkee päänsä sängyn alta ja alkaa hamuta astioita nuoltavaksi. Tänään kannattaa siis ainakin Helka-lampurin olla tarkkana ja nuolla saamansa kupit puhtaaksi, ettei pukki ehdi väliin.

Pukki on myös varoituksena lapsille. Älä jätä ruoka-astioita lattialle ja syö kaikki kerralla loppuun, muuten Askasleikir tulee ja vie. Alunperin ruokakipot ovat olleet puisia; islannin sana ask tarkoittaa nimenomaan puista ruoka-astiaa. Uskonpa kuitenkin, että nykyaikainen pukki nappaa nuoltavaksi Arabian lautasenkin.

Lapsena tykkäsin kaapia puhtaaksi taikinakulhot, ainakin suklaakakkutaikina oli muistaakseni hyvää. Kiponnuolija olisi saattanut kahmaista kulhon pois minulta, ellen olisi pitänyt siitä niin huolellisesti kiinni kaksin käsin. Jokin taikinansuojeluvaisto minulla selvästi on.

Pottasleikir

Ollaan tänään menossa anoppilaan syömään jouluruokaa ja viettämään etukäteisjoulua. Meillä kävi tuuri, sillä juuri tänään saapuu Pottasleikir, Padannuolija. Tämä pukki pihistää sellaisia kippoja, joita ei ole vielä pesty ja pitää pienet ruuantähdekemut, pohjaanpalanutkin kelpaa. Miten käytännollistä!

Jóhanneksen mukaan hän nappaa tähteet lapsilta, mikä tietenkin on ikävää, mutta meidän seurueeseen ei kuulu itseäni nuorempia, joten tervetuloa vaan nuolemaan kuppeja. Hyvät juhlat Padannuolijalle onkin tiedossa, anoppini on mestari keittiössä.

Se riski tietysti on, että padannuolija kaapii niin ahkerasti, että pataan tulee reikä. Tällaisia varoituksia olen kuullut, joten täytyy olla tarkkana. Tai ostaa uudet kattilat joulun jälkeen alennusmyynneistä...

Þvörusleikir

Tänään olisi hyvä päivä tehdä puuroa eikä lämpimiä voileipiä kuten olin ajatellut. Þvörusleikir eli Kauhannuolija nimittäin laskeutuu vuorilta keittiöihin pöllimään puukauhoja; puhtaista ei ole mitään iloa, jos kauhaa haluaa nuoleskella.

Kauhannuolijakaan ei ihmiselle näyttäydy. Kauha katoaa tietysti vain silloin, kun onni potkaisee pukkia ja kokin silmä välttää. Erään tiedon mukaan pukkiparka polttaa suunsa, koska kauha on niin kuuma.

Jóhanneksen runon mukaan pukki on kovin laiha, joten suon tällekin pukille ihan mielelläni sen ainoan puukauhani nuoltavaksi. Ei siitä kyllä kovin paljoa ruokaa irtoa.

Näistä islantilaispukeista puhutaan kovasti ilkiöinä, mutta ainakaan toistaiseksi pukkien toimet eivät ole tuntuneet kovin kohtuuttomilta. Minun käy niitä vähän sääliksi. Ehkä täytyy perehtyä enemmän pukkien vanhempiin, jotka syövät pieniä lapsia, ja siihen, mikä on pukkien rooli tässä aterioinnissa.

Islantilaisesta pukkiperinteestä tulee jostain syystä mieleen saamelaisten staalot, joilla on lapsia peloteltu. Staalokin nimittäin halusi pataansa pieniä lapsia kuten pukkien äiskäkin. Samoin kuin islantilaisia joulupukkeja vaivaa staalojakin jonkinlainen hölmöys: saamelaislapset voittavat staalon aina älykkyydellään.

Stúfur

Joulukalenterista tuli tänään tylsänmakuinen mutta varsin iso suklaapala. Tänään saapuva islantilaispukki ei ole kovinkaan tylsä, mutta kooltaan kyllä pienenpuoleinen. Stúfur voisi olla suomenkieliseltä nimeltään vaikkapa Pätkä (englanniksi häntä kutsutaan Shortyksi tai Stubbyksi).

Pätkä on erityisen kiinnostunut keittiöstä, mikä tekee hänestä minulle mieleisen pukin. Se yrittää napata pannulta herkkuja, mutta myös mielellään kaapii pannulta sen, mitä siihen on jäänyt. Käytännöllistä.

Näissä islantilaispukeissa on kaikissa se ominaisuus, etteivät ihmiset niitä huomaa, mikä tekee niiden ilkityöt huomattavasti helpommaksi. Minusta Pätkä vaikuttaa kuitenkin lähinnä inhimilliseltä ja ystävälliseltä tyypiltä. Ei minua ainakaan haittaa, jos jollekin pannulla käristämäni kelpaa. Voisin ihan hyvin paistaa tänään jotain ihan vaikka Pätkää varten. (Hitsi, kun olenkin juuri tänään menossa ulos syömään. Mahtavatkohan pukit toimia ravintoloissakin.)

Ja pukit hei, jos luette tätä blogia, jääkaapista saa ottaa ihan mitä vaan, kunhan jätätte mulle sen verran maitoa, että se riittää kahteen kupilliseen aamukahvia.

Giljagaur

Islantilaisessa pukkiperinteessä pukit tulevat vuorelta yksi kerrallaan aiheuttamaan jäynää talonväelle. Jóhannes Bjarni Jónassonin kansantarinoiden innoittamassa runossa pukeista kerrotaan:

Þeir jólasveinar nefndust,
- um jólin birtust þeir.
Og einn og einn þeir komu,
en aldrei tveir og tveir.

They were called the Yuletide lads
- at Yuletide they were due -
and always came one by one,
not ever two by two.
(Käännös: Hallberg Hallmundsson)

Pukit tulevat siis yksi kerrallaan mutta eivät kyllä palaa vuorille ihan heti. Paluu tapahtuu nimittäin myös vuorotellen niin, että viimeinen lähtee 6. tammikuuta, jolloin joulunaikakin päättyy. Mietinpä vaan sitä, että jos aikaisemmin pukkeja on tunnettu enemmän (jopa 80), kuinkahan kauan sitä joulua on sitten oikein juhlittu. Todennäköistä tietysti on, että pukit jakaneet alueita keskenään: "Hoida sää tää Rekiksen seutu ni mää hoidan nää länsivuonot."

Tänään 13. joulukuuta on Giljagaurin vuoro saapua vuorilta. En ole löytänyt pukin nimelle sopivaa suomennosta (auta Impi!), englanniksi se on käännetty esimerkiksi nimellä Gully Oaf tai Gully Gawk. Gil tarkoittaa kai kaivoa, kuilua, onkaloa tai jotain sellaista, gaur jotain tyyppiä. Pukki on joka tapauksessa kiinnostunut maidosta, ja nimi viittaa ilmeisesti rosoiseen onkaloon tai luolaan, josta pukki ilmestyy, sillä Jóhannes kertoo runossaan:

He snuck into the cow barn
from his craggy ravine.

Pukin käytöksestä on ainakin kahdenlaisia kokemuksia. Joidenkin mukaan Giljagaurilla on tapana hiipiä navettaan lypsämään maitoa lehmien utareista omiin tarpeisiinsa. Lehmät eivät yleensä pidä tästä vierailusta ja saattavat jopa potkaista pukkia. Toisten kokemusten mukaan pukki käy kähveltämässä vaahdot päältä maitoastiasta. (Mietin, voisiko olla niin, että itse asiassa pukki kävisikin kuorimassa kermat kirnusta, mutta asia vaatii tarkempaa tutkimusta. Karjatilojen ihmiset, tarkkailkaa tilannetta ja raportoikaa!)

Islannissakin maatalous on sen verran koneistettua, että Giljagaurilla on ehkä hankalampaa tehdä kiusaa nykypäivänä. Uskonpa kuitenkin, että Vógafjósin navetassa, jonka ohessa olevassa kahvilassa nautimme kesällä tuoretta maitoa ja ihanaa lounasta, ollaan tänään varuillaan. Jotain pukkeja siellä on näemmä käynyt jo etukäteen, en oikein ymmärrä, mistä on kyse ja miksi niitä on kaksi...

Stekkjastaur

Siitä, missä joulupukki asustaa, on olemassa monta tarinaa. Muistaakseni Markus-sedän mielikuvitusta on Korvatunturi-keksintö. Amerikkalaiset höpöttävät Grönlannista ja osuvat aika lähelle. Joulupukki - tai oikeastaan kaikki kolmetoista joulupukkia - ovat nimittäin Islannista.

Joulupukkien todellinen määrä on hieman epäselvä. Olen kuullut väitteitä kahdeksasta, yhdeksästä ja kahdestatoista pukista. Toisaalta vaikuttaa siltä, että vielä 1800-luvulla pukkeja on ollut huomattavasti enemmänkin, jopa kahdeksankymmentä. Kolmestatoista pukista kerrotaan ainakin Jón Árnasonin vuonna 1862 julkaistun kansantarinakokoelman runossa.

Pukit asustelevat vuorella luolassa yhdessä peikkojen ja jättien kanssa. Jotkut sanovat, että kyseessä on Reykjavíkin lähistöllä oleva Esja, mutta en usko, että tästä on olemassa aivan varmaa tietoa: vastaukset varmasti vaihtelevat sen mukaan, missä päin Islantia kyselee. Islantilaisilla pukeilla ei ole amerikkalaista sokerikuorrutusta, vaan niissä on tervettä räyhähenkeä ja kiinnostusta kiusantekoon. Sehän on paljon jännittävämpää kuin pukki, joka kittaa Coca colaa!

Pukit ovat veljeksiä, ja niiden äiti Grýla on varsin kiinnostava tyyppi hänkin. Ainakin minusta on aika erikoista nauttia jouluateriaksi pienistä lapsista tehtyä pataa. Ikä ja nykyaika ovat hieman pehmittäneet pukkiperhettä, mutta ainakaan kokonaan riehakkuus ja kiusanteko ei ole porukasta kadonnut.

Tänään 12. joulukuuta alkaa islantilainen jouluaika, kun ensimmäinen pukeista saapuu kiusaamaan talonväkeä, tai oikeastaan talon lampaita. Ensimmäinen tulija on nimittäin Lampaanhätistelijä (Stekkjastaur), joka nimensä mukaisesti häiritsee lampaiden rauhaa ja yrittää varastaa maitoa. Hänen ongelmiaan ovat kuitenkin kankeus ja kömpelyys. Ainakin joinakin jouluina pässi on ajanut pukin pois.

Suomeksi islantilaisesta joulusta voi lukea ainakin suurlähetystön sivuilta.

Amazing Race

Toisin kuin pari viikkoa sitten väitin, Amazing Race-sarjan ihmiset eivät poistuneet edellisessä jaksossa Islannista vaan vasta tänään. Koko viime sunnuntain jakso oli täynnä Islannin kauniita maisemia ja ihmeellistä pehmeää karuutta. Joukkueet päätyivät viettämään pakollista pysähdystä Siniselle Laguunille.

Tänään raivo ja aggressio jatkuu Norjassa.

Ulkomaalaiset Islannissa

Kalevan viikkonloppuliite sisälsi pienen jutun pienestä Islannista ja heidän ulkomaalaisistaan.

Uusia EU-maita koskeva kahden vuoden siirtymäaika kului vuoden alussa umpeen ja siitä lähtien kyseisistä maista on muuttanut 6900 henkilöä Islantiin. Tarina ei kerro ovatko he muuttaneet sinne pysyvästi vai onko osa heistä ehkä jo palannut syksyn tullen kotimaihinsa. Kesällä näytti ainakin siltä, ettei mannereurooppalainen kesätyöntekijä ole mikään harvinainen näky Islannin turistirysissä.

Islanti on ollut erityisesti puolalaisten suosiossa. Taisin tästä joskus mainitakin, kun minusta oli niin mielenkiintoista, että ainoa erityiselle kieliryhmälle osoitettu Islannin kielen kurssi oli Islantia puolankielisille. Nyt sain käsiini lukujakin. Islannissa elää 7500 puolalaista. Kaikkiaan maan asukkaista on 7% muuta kansallisuutta kuin islantilaisia.

Kalevan artikkeli kertoi, että ulkomainen työvoima on Islantiin varsin tervetullutta (ilman sitä talouden rattaat pyörisivät hitaammin), eivätkä siirtotyölaiset juurikaan polje palkkoja. Esimerkiksi sairaaloissa työehtosopimukset asettavat tarkat rajat palkkaukselle, mutta rakennusalalla toiminta on kirjavampaa. Ulkomaiset kirvesmiehet ansaitsevat vähemmän kuin islantilaiset.

Vierastyövoiman käyttöön näyttäisi liittyvän alipalkkauksen lisäksi myös muita lieveilmiöitä.