Giljagaur

Islantilaisessa pukkiperinteessä pukit tulevat vuorelta yksi kerrallaan aiheuttamaan jäynää talonväelle. Jóhannes Bjarni Jónassonin kansantarinoiden innoittamassa runossa pukeista kerrotaan:

Þeir jólasveinar nefndust,
- um jólin birtust þeir.
Og einn og einn þeir komu,
en aldrei tveir og tveir.

They were called the Yuletide lads
- at Yuletide they were due -
and always came one by one,
not ever two by two.
(Käännös: Hallberg Hallmundsson)

Pukit tulevat siis yksi kerrallaan mutta eivät kyllä palaa vuorille ihan heti. Paluu tapahtuu nimittäin myös vuorotellen niin, että viimeinen lähtee 6. tammikuuta, jolloin joulunaikakin päättyy. Mietinpä vaan sitä, että jos aikaisemmin pukkeja on tunnettu enemmän (jopa 80), kuinkahan kauan sitä joulua on sitten oikein juhlittu. Todennäköistä tietysti on, että pukit jakaneet alueita keskenään: "Hoida sää tää Rekiksen seutu ni mää hoidan nää länsivuonot."

Tänään 13. joulukuuta on Giljagaurin vuoro saapua vuorilta. En ole löytänyt pukin nimelle sopivaa suomennosta (auta Impi!), englanniksi se on käännetty esimerkiksi nimellä Gully Oaf tai Gully Gawk. Gil tarkoittaa kai kaivoa, kuilua, onkaloa tai jotain sellaista, gaur jotain tyyppiä. Pukki on joka tapauksessa kiinnostunut maidosta, ja nimi viittaa ilmeisesti rosoiseen onkaloon tai luolaan, josta pukki ilmestyy, sillä Jóhannes kertoo runossaan:

He snuck into the cow barn
from his craggy ravine.

Pukin käytöksestä on ainakin kahdenlaisia kokemuksia. Joidenkin mukaan Giljagaurilla on tapana hiipiä navettaan lypsämään maitoa lehmien utareista omiin tarpeisiinsa. Lehmät eivät yleensä pidä tästä vierailusta ja saattavat jopa potkaista pukkia. Toisten kokemusten mukaan pukki käy kähveltämässä vaahdot päältä maitoastiasta. (Mietin, voisiko olla niin, että itse asiassa pukki kävisikin kuorimassa kermat kirnusta, mutta asia vaatii tarkempaa tutkimusta. Karjatilojen ihmiset, tarkkailkaa tilannetta ja raportoikaa!)

Islannissakin maatalous on sen verran koneistettua, että Giljagaurilla on ehkä hankalampaa tehdä kiusaa nykypäivänä. Uskonpa kuitenkin, että Vógafjósin navetassa, jonka ohessa olevassa kahvilassa nautimme kesällä tuoretta maitoa ja ihanaa lounasta, ollaan tänään varuillaan. Jotain pukkeja siellä on näemmä käynyt jo etukäteen, en oikein ymmärrä, mistä on kyse ja miksi niitä on kaksi...