Käänne on aika yllättävä, kun muistaa, että pari vuotta sitten kärsiessäni kommunikaatio-ongelmista koirani kanssa, päätin unohtaa ikuisesti siihenkin saakka aika kaukaisena pysytelleen ajatuksen ratsastamisesta. Selvästikään minua ei oltu tarkoitettu eläinten pariin. Kuukaudet karvakasan kanssa kuitenkin tekivät tehtävänsä. Koira oppi ymmärtämään minua ja minä totuin koiraan. Ja siinä sivussa vähän muihinkin eläimiin.
Vielä Islantiin lähtiessänikään en kyllä ajatellut kokeilla sikäläisiä (tai muitakaan) hevosia, mutta kuten jo aiemmin totesin, teiden varsilla laiduntavat viehkot issikat alkoivat houkuttaa ja koska ratsastuskokemus Mývatnilla oli niinkin mukava, rohkaistuin kyselemään kotiin palattuani ratsastustunteja paikalliselta tallilta. Syksyn tunnit alkoivat maanantaina.
Ensimmäinen oikea yritys nousta hevosen selkään oli säälittävä. Taluttajana toimiva pikkutyttö jaksoi kannustaa, kun yritin kammeta itseäni satulaan, mutta loppujen lopuksi oli turvauduttava sekä jalustimen laskemiseen että penkkiin. Tunnilla ratsastaminen oli tietenkin ihan erilaista kuin vanhan maantien (lue: polun) seuraaminen laavakentällä oppaan tarinointia entisistä ajoista kuunnellen, mutta varsin mukavaa ja rentouttavaa sekin.
Ensi viikolla veivaan itseni jälleen ratsaille. Toivon tulevani sen verran taitavaksi, että joku kesä uskaltautuisin vähän pidemmälle ratsastusvaellukselle. Islannissa ehkä (kuva on Geysiristä).
1 kommentti:
Kesäkiireet ovat vaihtuneet työkiireisiin, enkä ole ehtinyt kamalasti kirjoitella. Mutta sanonpa tämän.
Oma ratsastuskokemukseni ei ollut Islannissa ihan näin positiivinen. Aluksi ei pelottanut yhtään, mutta jo ennen kuin lähdimme liikkeelle hevoseni sai jonkun pikkuruisen hepulin.
Mitään hätää minulla ei ollut, mutta pinnalle jäi tunne, että se voi saada samanlaisen hepulin koska tahansa, koska en pysty sitä hallitsemaan.
Minulta jäi ohjeet hevosen kanssa toimimisesta kuulematta, koska heponi jäi vähän muista jälkeen. Rupesi pelottamaankin.
Jälkikäteen minua on harmittanut. Joskus täytyy kokeilla uudelleen (Islannissa), koska tiedän nyt jo niin paljon enemmän siitä, miten kannattaisi toimia.
Lähetä kommentti