Islannissa on jonkin verran edullisia ja ilmaisiakin leirintäpaikkoja. Alkuasukkaat itsekin harrastelevat jonkun verran viikonloppuretkeilyä luonnon helmassa. Sellaisia nähtävyyspaikkoja kuin Thórsmörk tai Skaftafell kansoittavat ulkomaalaisten turistien lisäksi myös islantilaiset perheet ja kaveriporukat.
Me emme telttailleet, vaikka sekin on epäilemättä jollakin islanninreissulla edessä. Ainakin, jos aiomme tehdä vaellusretkiä. Jotkin aivan rannikon telttailupaikat saavat kyllä jäädä kokematta, mereltä puhaltava tuuli ei välttämättä kutsu pystyttämään leiriä.
Valitsimme yöpaikoiksemme hostelleja, jotka muuten Islannissa ovat oikein siistejä ja mukavia. Ne ovat pitkälti aikuisväestön suosiossa (tai sitten Islanti on). Monissa paikoissa tunsimme olomme kovin nuoreksi, mikä ei haitannut ollenkaan. Reykjavík on tietysti tässä poikkeus: siellä riitti nuorempaa porukkaa (myös niitä kitaraa mukana kantavia soittajapoikia, joihin aina välillä reissuissa törmää, kai).
Hintatasoltaan hostellit saattavat tuntua aika kalliilta: 4500 kruunua oli yleinen hinta kahden hengen huoneesta. Kruunun kurssin heikentymisen vuoksi lopullinen hinta tuntui kuitenkin sopivalta. Kaksi yötä olimme jonkinlaisessa "maatilamajoituksessa", joka oli pienoinen pettymys. Ihan mukava paikka se oli, muttei ollenkaan hintansa väärti. Varsinkaan kun majoitus (9980 kruunua yöltä, maksuhetkellä 134 euroa) piti maksaa etukäteen, jolloin kruunukin oli kalliimpi.
Lopulta hintaa yöpymisille kertyi yhteensä 961 euroa. Summa kattaa kahden hengen kahden viikon unet. Loppuhinta on reilut sata euroa vähemmän kuin budjetoimme, sen verran kurssimuutos paransi tilannetta.
Hostelleista muuten täytyy ehdottomasti suositella tätä idän helmeä.
1 kommentti:
"Pienoinen pettymys" on kyllä understatement. Lojuessamme väsymystämme samanlaisessa huoneessa kuin olimme yöpyneet jo aiemmin normaalissa hostellimajoituksessa, ei puhtaista lakanoistakaan ollut lohduttajaksi. Tunnelma oli kaukana maatilasta. Ihan tavallisella omakotialueessa sitä tallusteli, kun astui ulos. Olisi edes ollut niitty.
Huonoa onnea oli se, että paikkaa remontoitiin ja käytävillä kaikui iloinen virolaisnaputtelu. Sentään leipä aamupalalla oli herkullista ja kahvi hyvää.
Ennen matkaa en ollut kaipaillut minkäänlaista spessumajoitusta, mutta seuraavalla kerralla kaivamme kyllä esiin ihkaoikean maatilan, jossa on lampaita ja hevosia ihmeteltäväksi.
Lähetä kommentti