Rahaa, politiikkaa, mediaa

Ihanan islanninopettajani Áslaugin ystävät Þóra Arnórsdóttir ja Svavar Halldórsson vierailivat viime keskiviikkona 20.4. Nifinissä. Luulen, että moni meistä islanninopiskelijoista olisi innostunut pelkästään siitä, että paikalla on islantilaisia, mutta nämä vieraat ovat lisäksi islantilaisen mediamaailman asiantuntijoita. Molemmat työskentelevät Islannin yleisradiossa RÚV:ssa, ja Þóra on valittu Islannissa vuoden tv-persoonaksi ainakin vuosina 2010 ja 2011.

Illan aiheena oli islantilainen mediatodellisuus. Emme niinkään puhuneet suomalaisille tutuista elokuvista tai sarjoista - pikemminkin median ja talousmaailman tiiviistä yhteistyöstä. Romahduksesta puhumiselta ei voinut välttyä.

Islannissa on kaksi merkittävää mediayhtiötä: yleisradio (Ríkisútvarpið) RÚV ja 365, johon Svavar ja Þóra viittasivat televisiopuolen mukaan nimellä Channel 2 (Stöð 2). RÚV:lla oli 80-luvulle saakka tv-monopoli, ja se keskittyy yhä televisioon ja radioon. Kakkonen taas oli ensimmäinen yksityinen tv-kanava. Sen taustalla vaikuttava mediayhtiö 365 omistaa myös mm. sanomalehti Fréttablaðiðin, nettilehti visir.is:n ja radiokanava Bylgjanin, jota minäkin toisinaan kuuntelen. Mediayhtiöllä on vahvat suhteet talousmaailmaan, sillä sen omistajat häärivät myös nurinmenneessä Glitnirissä. Vaikka pankki kaatui, mediatalo jäi. Svavar ja Þóra kertoivat, että jokainen ulkomaalainen toimittaja kysyy, miten tämä on mahdollista.

Glitnir ei ole ainoa pankki, jolla on ollut vahvat yhteydet mediaan. Kaupthing-väki vaikutti Viðskiptablaðiðissa, jolla on nyt uudet omistajat. Morgunblaðiðin taustalla oli Landsbanki, ja pankkiväen kaverit pyörittävät lehteä edelleen. Vuonna 2009 lehden päätoimittajaksi nimitettiin on Davíð Oddsson, entinen ulkoministeri ja keskuspankin johtaja.

Median riippuvuus taloudesta, kun lehtien ja pankkien takana häärivät samat ihmiset, vaikutti myös talousromahdukseen, Þóra ja Svavar uskovat. Oli ongelmallista, että taloudesta ei kirjoitettu negatiivisia juttuja. Ulkomaisissa medioissa, myös meillä Suomessa ja hitusen tässä blogissakin, pohdittiin Islannin talouden ylikuumenemista, mutta tuulisella saarella varoitukset leimattiin nopeasti kateudeksi. Ulkomainen media varoituksineen oli samankaltainen ilonpilaaja kuin Paavo Väyrynen Suomessa 1980-luvulla. Jos jotain kritiikkiä joskus oli, siitä ei seurannut mitään: muut toimittajat eivät tarttuneet juttuun.

Riippumattomuuden kannalta on kiinnostavaa sekin, että myös puolueilla on vahvoja yhteyksiä kaatuneisiin pankkeihin. Kertoessaan politiikan ja rahan yhteyksistä Svavar piirteli niin valtavan määrän nuolia eri suuntiin, etten enää pysynyt perässä: olennaista on, että kaksi kolmasosaa kansanedustajista ennen viime vaaleja oli saanut taloudellista tukea pankkimaailmasta. Korruptiota ei tietenkään voi osoittaa, mutta...

Mihin sitten voi luottaa? Punavihreiden ja "parhaan puolueen" nousu kertoo ehkä islantilaisten pettymyksen lisäksi halusta tukea rahaväestä riippumatonta politiikkaa. Auktoriteeteista piittaamaton lehti The Reykjavik Grapevine porskuttaa eteenpäin, vaikka sen mahdollisuuksiin ei aluksi uskottu. Ja ainahan on valtio-omisteinen RÚV, jota ei kontrolloida takavuosien tapaan poliittisesti ja jolla ei ole minkäänlaisia pankkiyhteyksiä. Ja jonka välityksellä minä katson euroviisut 2011!