Säätiedotus Islannista

The Iceland Weather Report on osoittautunut hyväksi tavaksi seurata Islannin tapahtumia. Suuri osa uutisista ja varsinkaan tunnelmista ei yllä suomenkieliseen mediaan, eikä Iceland Review tarjoa samaa henkilökohtaista perspektiiviä, vaikka Daily Life -kolumnit ovatkin käsitelleet taloustilannetta ahkerasti ja nimenomaan tavalisen kansalaisen kannalta.

Nyt kaduttaa, että islannin kielen taito on tasolla hundurin, kötturin, brúnn, bleikur... Islannin yleisradion sivuilta voisi seurata uutislähetyksiä ja muita ajankohtaisraportteja. Tässä pätkässä on kyllä katsottavaa kielipuolellekin.

Mielenosoituksissa ja kansalaistapaamisissa tuntuu olevan viikko viikolta enemmän ihmisiä. Vaaditaan puhdistuksia hallituksessa ja keskuspankissa ja äimistellään, kun kukaan ei ole ymmärtänyt jo erota. Tämän aktiivisen, vihaisenkin voiman takia haluaisin olla paikan päällä todistamassa muutosta.

There is so much fire in people, so much brilliance, skill, knowledge, articulation, clarity, sense of fairness and justice, desire for something new and wholesome and better … it has to come to pass. It just has to.

- Alda, The Iceland Weather Report

Monttu auki

Enpä ikinä olisi uskonut sanovani tätä, mutta toivoisin tietäväni enemmän talouselämän koukeroista ja koukeroisista säännöistä. Minusta ainakin vaikuttaa siltä, että ollaan tultu tilanteeseen, jolloin sääntöjä ei enää olekaan. Pörssit kiinni, rahastot jäädytetty, ihmiset ulalla.

90-luvun alun lama kosketti minua lähinnä tulevaisuudennäkymät synkistämällä. Minulla tai ystävilläni ei ollut omaisuutta, joka olisi siinä rytäkässä menettänyt arvonsa. Vanhemmatkin olivat saaneet asuntolainansa maksettua 80-luvulla. Opiskelin yliopistossa, eikä minulla ollut luokkatovereita, joiden yrittäjävanhemmat olisivat päättäneet päivänsä oman käden kautta. Olin sopivan nuori, etten oikeastaan kunnolla ymmärtänyt yhteiskuntaa ravistelevaa muutosta. Pelkäsin vain sosiaaliturvan romahtamista ja olin varma, että tulisin aina olemaan työtön.

Onko Islannissa nyt käynnissä sama hämmästyttävä prosessi? Miten on mahdollista, että lama vahvisti uusliberalismia Suomessa? Eikö se pikemminkin osoittanut miten voimattomiksi ja avuttomiksi markkinatalous voi kansalaisensa jättää?

Mitä Islannissa nyt tapahtuu? Suomessa laman seurauksena työttömyys ponkaisi viiden prosentin kieppeiltä 18 prosenttiin, tuhannet ihmiset tekivät itsemurhan, perheiden pahoinvointi lisääntyi, eivätkä tulevat sukupolvet enää syntyneetkään lottovoittosuomeen. Osa sosiaaliturvaan suunnatuista lamaleikkauksista on edelleen voimassa ja vaikuttaa käytännöllisesti katsoen meidän kaikkien elämään. Monien elämän velkavankeus muutti lopullisesti.

Ekonomi Sari Rämö kertoo Helsingin Sanomien verkkoliitteessä:

Moni islantilainen on kuitenkin jo nyt teknisesti konkurssissa: lainat ovat paisuneet omaisuuden arvoa suuremmiksi. Inflaatio on kasvattanut kruunumääräisiä lainoja, mutta suurin kirous ovat valuuttalainat. Tilanteen mahdottomuudesta kertoo jotain esimerkiksi se, että valuuttaveloilla autonsa ostaneet ovat jo ilmoitelleet sanomalehdissä antavansa autonostajalle autonsa velkoineen ja miljoona kruunua kaupan päälle.

Kapitalismin kriisi on mahdollisuus havahtua ja tarkistaa arvojaan. Lama ei tuonut suomalaisille kestäviä inhimillisiä arvoja, mutta ehkä islantilaisista useampi innostuu arvostamaan vaatimattomampaa vapautta.

PS. Islanti on muuten nyt myynnissä. eBay:ssä, missäs muualla.

Islanti kaupan pilkkahintaan?

En ole ainoa, jolla konkurssikypsästä Islannista lukiessa tulee mieleen kysymys: mitä tapahtuu kun valtio menee konkurssiin? Voiko sen sitten ostaa pilkkahintaan? Paljonko Islanti maksaa? No, tuskinpa minulla olisi siihen varaa, vaikka halvalla saisikin.

Siskokset puuhaavat muita projekteja, eivätkä ole oikein saaneet Laavaunelmiin vauhtia, mutta jos talousuutiset kyllästyttävät, käykää Maahisentiellä. Anukatri on Islannissa juuri nyt.

Múm Flow'ssa

Pääkaupunkiseudun ihmiset pääsevät - jos omistavat 40 euroa - tänään nauttimaan islantilaismusiikista. Múm esiintyy nimittäin Flow-festareiden päälavalla kello 22.30.

Tahtoo nähdä revontulia

Eräiden siskosten reipastumista odotellessa... ihailkaa Sigurdur H. Stefnissonin revontulikuvia. Islannista tietenkin.

Paras aika revontulten bongailuun on kevät- ja syyspäiväntasauksen tienoolla. Komeimmillaan ne ovat illalla yhdentoista aikoihin. Kirkas pohjoistaivas auttaa kummasti. ;-)

Nyt mennään. Kaikenlaista hässäkkää ehti mahtua viime tunteihinkin, kaikenlaista pakattavaa on mystisesti kadonnut ja unohtunut. Hyttysmyssy katosi muutossa, samoin lippis. Eräs unohti uimapuvun ja makuupussin.

Jännittää.

Muista pipo, kaulahuivi ja käsineet

Pohjois-Islantiin on viikonlopulle luvattu lumisateita. Näitä ennustaa AccuWeather, joka povaa Akureyri-päiväksemme ukkosta.

Olinkin autuaasti unohtanut, että pipo tuli viimeksikin tarpeeseen. Jos nyt ei muuten niin valaita bongatessa ja jäisellä laguunilla risteillessä.

Garðskagin majakat

Lähestyvän Islannin reissun kunniaksi sarja muistoja edelliseltä reissulta 2 vuotta sitten...

Kauaa emme malttaneet Njarðvíkissa pyöriä vaan lähdimme Garðskagin suuntaan katsastamaan Reykjanesin karuja maisemia ja majakoita sekä bongailemaan itsetuhoisesti tielle syöksyviä lokkeja.

Paras aika lintubongailuun Garðskagissa on huhti-toukokuu ja syys-lokakuu. Näin kesäkuussakin paikka vaikutti amatöörin silmään varsin kiintoisalta. Paljon vieraita lintuääniä, jotka tulisivat kyllä Islannin matkan aikana tutummiksi.

Garðskagissa on kaksi majakkaa. Vanhempi on 1800-luvun lopulta ja kuvan uudempi vuodelta 1944. Tasaisen harmaa taivas on kuvassa korvattu myöhemmin toisaalla Islannissa kuvatulla tavaalla.

Islannissa on muutama muukin majakka ja se on oikein hyvä kohde majakkaentusiasteille. Islannin majakkaseura kertoo toiminnastaan myös suomeksi!

Ensivaikutelma Islannista oli karu, harmaa ja laakea. Islanti haisi - levälle ja rikille. Islanti oli kuitenkin jotakin niin erilaista, että ensimmäisen päivän mp3:lla nauhoitetut raportit kuulostavat innostuneilta ja viimeinen ennen nukkumaanmenoa väsyneeltä, mutta onnelliselta.

Pää räjähtää

Sigur Rósin uusi albumi ilmestyy 23. päivä. MP3 versiot voi ladata netistä jo tänään.

Mikä parasta kaltaiselleni rajatapaukselle, joka ei oikein osaa päättää onko Sigur Rós eteerisen nerokasta vai ärsyttävällä tavalla levottomuutta aiheuttavaa sekavaa musisointia, koko levyn voi kuunnella yhtyeen saitilla ilmaiseksi.

Levyn avausraidan, Gobbledigookin, saa ihan omaan ämpäriin asti - ken tahtoo. Oma pää tuppaa jotenkin menemään solmuun ja räjähtämään joistakin Sigureista ja tämä on juuri niitä. Toisen biisin kohdalla helpottaa ja kolmannen vielä enemmän... Huuh.

Ei tämä ainakaan yhdentekevää pintaliitopoppista ole.

Islanti-mainontaa mainonnassa

Mainos jossa tyyppi keittää riisiä geysirissä on minusta hauska, vaikka hauskuutta sävyttääkin tieto siitä miten upeita geysireitä on saatu ikuisiksi ajoiksi sammumaan, kun turistit ovat viskoneet niihin kolikoita ja muuta pikkuroinaa, ja paikalliset keinotekoisesti edesauttaneet vedenpurkauksia.

Ei siis kuitenkaan mennä kokeilemaan hommaa itse. Ei vaikka aiheesta on tehty myös kotikutoinen mainosversio.

Ylikansallisen riisin sivuilla voi voittaa matkan Islantiin. Myös Eirikuva arpoo Islannin matkaa. Islanti onkin ollut monien matkakilpailujen kohdemaa viime aikoina. Icelandair taitaa kampanjoida.

Lauantaina nähdään!

Jee! Islanti selviytyi lauantain Euroviisu-finaaliin! Viimeksi maa pääsi kisaamaan voitosta vuonna 2004, jolloin Jóunsi sijoittui mielestäni vähän aneemisella balladillaan yhdeksänneksitoista.

Eurobandið esiintyi iloisesti ja raikkaasti, laulun sanomaa syleillen. Mielestäni kiva viisu, ja kun annetaan vähän ulkomusiikillistenkin syiden vaikuttaa, minä tekstaan lauantaina ääneni Islannille.

Äänestysohjeet löydät Ylen sivuilta. Islantia voit äänestää joko soittamalla numeroon 0700 717 11 tai tekstaamalla ESC11 numeroon 17132.

Islanti esiintyy finaalissa yhdentenätoista ja antaa äänensä kuudentenatoista. Viime vuosina Islannilta on herunut kovia pisteitä Suomelle. Saas nähdä miten tänä vuonna käy.

Tämänvuotisesta, englanniksi esitettävästä kilpakappaleesta löytyy muuten Islannin kielinenkin versio: Fullkomið líf


Lähde: esctoday.com

Islanti finaaliin!

Muistattehan, että tänään klo 22 TV2:lla televisioitavan Euroviisujen toisen semifinaalin aloittaa Islanti!

Islanti vetoaa äänestäjiin. Fridrik Omar and Regina Osk eivät ole mitä tahansa viisuyrittäjiä, vaan ihka oikeita Euroviisu-faneja. Eikö olisikin reilua antaa äänensä Islannille ja toteuttaa Eurobandiðin ultimaalinen unelma Euroviisu-voitosta!

Jos pyyteetön motiivi ei vielä saa tekstaamaan Islannin kilpailunumeroa, tässäpä lyömätön argumentti:

Wouldn't you want to visit Iceland for the 2009 Eurovision Song Contest?

Eurobandiðin MySpacesta löytyy paitsi Islannin tämän vuoden ehdokas, myös viisukovereita. Toivottavasti finaalipaikka tänään irtoaa - me suomalaisethan emme voi asiaan vaikuttaa, koska oma ehdokkaamme ei ole tänään mukana, vaan varmisti jatkopaikkansa jo tiistaina.

Islanti on suosikki!

Oma euroviisusuosikkini ei ole vielä selvillä, mutta aktiivisemmat oululaiset euroviisuilijat ovat valinneet omansa. Se on Islanti!

Islannin viisuehdokas on Eurobandið-kokoonpanon ysäriteknohumppa This is my life ja pakko myöntää, että hyvin se alkaa pompututtamaan. Luulisi että tarttuva, iloisenhaikea kappale maistuu ainakin Euroviisu-bilettäjille viisuhuuman taustamusiikiksi. Sitä on hyvä kuorossa laulaakin.

Pisteet Islannille ainakin viimevuosien monipuolisista viisuvalinnoista!

Islanti Brysselissä

Olen menossa piipahtamaan Brysselissä parin viikon kuluttua, ja kyllä kannattaakin, sillä tänä keväänä siellä on myös Islanti.

Brysseliläinen taidekeskus Bozar isännöi Iceland on the Edge -festivaalia, jonka kärrää islantilaista taidetta - ainakin elokuvaa, musiikkia, kuvataidetta, tanssia, teatteria - belgialaisten ihmeteltäväksi helmikuun lopusta kesäkuun puoliväliin.

Oikeastaan juuri minun aikatauluuni sopivia tapahtumia ei ole tarjolla, mutta onneksi on Skál-näyttely, joka keskittyy esittelemään islantilaisia juomasarvia. Samalla voisi vilaista myös näyttelyä, joka esittelee uutta islantilaista arkkitehtuuria - nimittäin Reykjavíkiin rakennettavaa konserttikeskusta.

Bozar eli Palais des Beaux-arts (Rue Ravenstein 23) sijaitsee Sablonin kaupunginosassa, siellä missä taidetta ja museoita riittää muutenkin. Ainakin Islanti-aiheiset näyttelyt ovat ilmaisia.

88% islantilaisista surffaa

Netti on ihana! Lieveilmiöistä ja ruuturiippuvuusriskistä huolimatta, Internet on ehkä parasta mitä 90-luku elämiimme toi. Tietoa, neuvoja ja tukea riittää (viimeisin aluevaltaukseni: YouTuben virkkausvideot). Viihdettä, mahdollisuuksia, kontakteja...

Maailma on pienentynyt ihan sikana! Tiedän mitä maitolitra maksaa Lontoossa, millaisia retkeilymajoja löytyy Glebe Point Roadilta Sydneyssä, kuka järjestää pienkonelentoja Mývatnin alueella ja millaisia koirasafarimahdollisuuksia löytyy Alaskasta. Ja mikä parasta kaikki ystävät ovat Skypen ja sähköpostin ulottuvilla olivatpa he kuinka kaukana tahansa. Valokuvat ja videonpätkät siirtyvät toiselle puolelle maapalloa samalla kuin naapuriinkin.

Eipä siis ihme että syrjäisen Islannin asukkaista 88% surffaavat Netissä säännöllisesti. Suomalaiset tulivat eurooppalaisvertailussa toiseksi (81%).

Taas reitistä

Isoja muutoksia kesän reittiin ei ole tullut, mutta Reykhólarissa emme yövy: otin hostelliin uudelleen yhteyttsä, kun en saanut ensimmäiseen viestiini vastausta, ja kävi ilmi, että paikka on täynnä.

Se tuskin haittaa, sillä myös Bildudalur sopii yöpaikaksi aivan hyvin. Puolentoista tunnin ajon päässä sijaitsee Látrabjargin maailman suurimmat lintukalliot. Sinne siis valokuvaamaan! Ennen omia kuvia, voi maisemia ihastella esimerkiksi luontokuvaaja Daniel Bergmannin sivuilla.

Onni, että tällä reissulla minullakin on digijärkkäri. Lintuja kuvatessa nimittäin filmiä kuluu, eikä koskaan voi olla varma onnistuiko...

Nimensä veroinen

Uutinen on jo reilun parin viikon ikäinen, mutta kuva on edelleen kaunis ja näkemisen arvoinen: Islanti lumen peitossa.

Eiríkur Hauksson FST:llä

Jos missasit Eiríkur Haukssonin FST:n eilisessä Allt ljus på-ohjelmassa, ehdit vielä tsekata sen iltapäivän uusinnassa tai Yle Arenalta.

Hauksson bändeineen edusti Islantia viime vuoden euroviisuissa Helsingissä. Itse dissasin sen alunperin liian mahtipontisena heviballaadina, mutta paikanpäällä se upposi ihan täysillä ja olisi mielestäni ansainnut jatkopaikan finaalissakin.

Islannin aalloilla

Se onnistuu Islannissakin. Surffaaminen nimittäin. Luin asiasta vastikään artikkelin ja todellakin - siellähän on aaltoja, ja eikös se niin ole, että missä aallot, siellä lainelautailijat.

Törmäsin viikonloppuna tv-ohjelmaan, jossa "pojat" olivat lähteneet jäljittämään Islannin surffausmahdollisuuksia. Maisemat olivat tuttuja ja oli hetken kiva katsoa miten matka eteni pitkin kapenevaa A1:stä.

Homma alkoi kuitenkin tuntua hiukan naurettavalta, kun äijät kantelivat lautojaan "matkalla surffaamaan" "luonnon keskellä" Skógarin retkeilymajan pihalla. - Kuva luonnollisestikin strategisesti rajattuna. Paikalla käyneenä olisin voinut miehille kertoa, ettei se ranta ihan siinä ole.

Päätyivät sitten märkäpuvuissaan Skógafossin alle kiljumaan. Kivahan tuota olisi tietenkin kokeilla.

Lisää poseerausta laudat kainalossa, kauniita islantilaismaisemia, keskinkertaista lumilautailuherkistelyä... Kaikesta yritettiin tehdä mahdollisimman extremeä, mutta kun ei se ollut. Yleisellä äijä-älämölöllä edettiin vaan tavallisia turistireittejä ja yritettiin teeskennellä jotakin muuta.

Sanokaa huumorintajuttomaksi tosikoksi, mutta mua vaan ei viihdytä kolmekymppisten miesten ikinuori koohkaus tai ympäristöstä piittaamaton jäkäläsota. Jotakin ideaakin sais löytyä. Seikkailudokumentti alkoi vaikuttaa vähän liikaa jätkäporukan machokotivideolta ja vähän liian vähän aidolta matkadokumentilta tai todelliselta seikkailulta. Jos harrastaisin surffausta, olisin pätkän perusteella pettynyt.

Tylsistyin enkä jaksanut katsoa ohjelmaa loppuun. Ehkäpä miehet pääsivät lopulta jonnekin surfaamaankin. Joku joskus on ainakin päässyt.

Jos itse kiinnostuit Islannin lainelautailumahdollisuuksista, tsekkaile aaltotilanne vaikkapa täältä.

Leirikoulussa Islannissa

Hyökkälän koululaiset on parhaillaan Islannissa.

Pitäisikö laittaa tähän tällainen kitkerän tädin alahuomautus, että kun minä olin nuori ja kutosluokkalainen, pääsimme päivän luokkaretkelle parin sadan kilometrin päähän isoon kaupunkiin, Ouluun... ;-)

Vintage-suklaata

Islannin suurin ulkomaalaisryhmä ovat Puolalaiset. Yli 2% maan asukkaista on syntynyt Puolassa.

Islannilla ja Puolalla on ollut erityinen side jo sosialistisella ajalla. Bilateraalisen kauppasuhteen ansiosta eristyneen Islannin suklaapulan piinaamille kansalaisille tuotiin jo 50-luvulla puolalaista Prince Polo-suklaata. Sukupolvi toisensa jälkeen on siis tottunut nauttimaan suklaansa puolalaisena, ja vaikkei Prince Pololla enää vanhaa monopoliasemaansa olekaan, on se edelleen suklaapatukoiden markkinajohtaja Islannissa.

Prince Polo on islantilaisille niin tärkeä instituutio, että sen kulttuurisen merkityksen oppii myös suomalaisella Islannin kielen kurssilla. Satu tiesi siis johdattaa meidät tämän kansainvälisen kulinaarinautinnon lähteille, ja Puolassa asuva veljemme lennätti kassillisen suklaata jouluksi Suomeen. Itse pidin kookosversiosta kovastikin. Se ei toki ole se Aito ja Oikea Prince Polo.

Itseasiassa aidon ja oikean Prince Polo-suklaapatukan haltuun saaminen voi olla jo vähän vaikeaa. Pakkausmateriaali kun on menty muuttamaan muoviseen, jossa suklaa pysyy mukavan tuoreena. Islantilaiset kaipaavat paperikääreessä näivettyneitä ja valkoisiksi vanhentuneita Polojaan.

Minullapa on parin vuoden takainen Prince Polo-patukka, joka jäi reppuni taskuun LOT:n lennolla Varsovasta Poznaniin. Oletteko nyt kateellisia islantilaiset? ;-)

Lähteet:
Statistcs Iceland
Iceland Review Online

Superlauantai

Tänään, superlauantaina, valitaan eri puolella Eurooppaa edustajia euroviisuihin - myös Islannissa. Islannin kansallisen kilpailun finaalikappaleisiin voi tutustua Esctoday-sivuilla, josta löytyvät myös jo aiemmin karsiutuneet biisit. Kiinnostavaa on, että aika moni kilpailukappaleista esitetään islanniksi. Mukana on myös hassu bändi Baggalútur, joka on tullut minulle tutuksi islannin kurssin käännöstehtävistä. Pikaisen kuuntelukierroksen jälkeen kivoimmalta kuulostaa kuitenkin Ragnheiður Gröndalin Don't wake me up.

Karsinnan raskaammasta puolesta vastaa Dr. Spockin omituinen Hvar ert þú?, jossa kuulen aavistuksen Faith no moren ja Mike Pattonin vaikutusta. Biisi on niin outo, että sopisi kyllä hyvin virkistämään viisuja. Sen lähettäminen olisi Islannilta rohkea mutta kunnioitettava veto. Onneksi muistamme, ettei maalta ole aiemminkaan viisuissa rohkeutta puuttunut.

Reitti

Äiti on kaipaillut tietoa reitistä, joten tässä tulee. Näillä mennään, ainoastaan Reykhólar ei ole vielä vastannut. Mulla on islannissa läksynä kirjeen kirjoittaminen, joten voin yrittää lähestyä uudestaan islanniksi, hih.

Njardvik 30.6.
Laugarvatn 1.7. (lähellä Geysir, Thingvellir ja Gullfoss)
Hrauneyjar 2.7. (Hekla ja Landmannalaugar)
Hrauneyjar 3.7.
Mývatn 4.7.
Mývatn 5.7.
Akureyri 6.7. (Islannin ihanin kaupunki)
Ósar 7.7. (lintuja ja hylkeitä)
Korpudalur 8.7. (lähellä Ísafjörður ja Flateyri)
Reykhólar 9.7.
Grundarfjördur 10.7. (Snæfellsnes)
Reykjavik 11.7.
Reykjavik 12.7.
Reykjavik 13.7.

Hyvällä tuurilla jäätikölle

Voi kiitos pokaalista, Pompon odottaja! On hassu kunnia päästä jonkun hyvän mielen listalle, kun päivitystahtimme on ollut niin huima. Lukijakunta on muutenkin jäänyt abstraktiksi (niin onko sitä?), että oli tosi kiva kuulla, että joku vieraskin on eksynyt blogiimme! :-)

Tulevaisuudessa jonkun saa hyvälle mielelle tämän kilpailun voittaminen.