Heti Z:n jälkeen en jäänyt kiinni Nimeni on Ísbjörg. Olen Leijona. -romaaniin. Niinpä jätin sen hetkeksi rauhaan ja palasin tekstiin myöhemmin. Loppujen lopuksi koukutuin niin, etten eilen malttanut mennä nukkumaan ennen kuin olin lukenut kirjan loppuun.
Satu on kirjoittanut kertomuksesta enemmänkin. Riittänee että totean oman subjektiivisen mielipiteeni myötä, että Vigdís Grímsdóttiria kannattaa lukea.
En pitänyt vangitun Ísbgörgin itsetietoisuudesta ja varmuudesta hänen tulkitessaan Péturia ja ennustaessaan tulevaa. Se ärsytti minua tavattomasti, eikä nykyhetken Ísbjörg kiehtonut ollenkaan samalla tavalla kuin takaumien kummallinen lapsi ja hänen kokemuksensa. Se sitten ihmetyttikin raadollisella luontevuudellaan niin paljon, että lukukokemus jäi isosti plussan puolelle.
70-luvulla syntyneiden siskosten Islanti-huumaa jo vuodesta 2005
