Viikingit valloittivat!

Mauri Kunnas on mahtava. Kalevalan ystävänä Koirien Kalevala on tietysti ollut minulle rakas ilmestymisestään saakka. Seitsemän koiraveljestä kuuluu tietysti myös minun lukemistooni. Enpä osannut koskaan toivoa, että Kunnas tarttuisi islantilaisittainkin mielenkiintoiseen aiheeseen ennen kuin oikeasti näin teoksen Viikingit tulevat!

Viikingit tulevat maalaa maiseman Pohjolasta tuhannen vuoden takaa. Maisemaa värittävät Kunnakselle tyypilliset yksityiskohtaiset kuvat, joiden tutkimiseen on mukava käyttää aikaa. Kuvitukseen on paneuduttu: jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan ja huolellisesti. Ne paitsi kuvittavat kertomuksia myös rakentavat kokonaiskuvaa viikinkien tavoista ja uskonnosta tuhat vuotta sitten. Ainoa miinus tulee Skandinavia-keskeisyydestä: Islantia enemmän!

Kiittää täytyy myös paneutumisesta tarinoihin. Teos koostuu useista lyhyistä kertomuksista, jotka on kirjoitettu huolellisesti islantilaista saagaperinnettä kunnioittaen ja siitä tyylillisiä vaikutteita imien. Kirja ei sisällä samanlaista väkivaltaa kuin saagat tyypillisesti, mutta hienosti viikingin mielenmaisemaa on osattu kuvata taittamatta miekalta koko kärkeä.

Kiitos Helmi-tyttöselle kirjan lainaamisesta. Palautan sen pian.

Ei mitään hevonpaskaa

Pahoittelut ronskinpuoleisesta otsikosta, mutta tämä postaus ei tosiaankaan ole mitään bullshittiä eikä puppua, eikä myöskään julma kalenterin hukannut aprillipila. Löysin kaupasta - ihan tavismarketista - suklaa-salmiakkilakurakeita. Joo. Juuri niitä.

Luonnollisesti pussi pääsi ostoskoriini. Sisältö ei ollut pettymys. Miten oivallista, että samaan pakettiin on otettu mukaan sekä salmiakkilakritsa- että lakritsaversiot. Juuri näin minä pidänkin tästä eniten! Pistävää salmiakkia saa suussaan välillä taittaa pehmeällä lakritsalla, johon ei kuitenkaan tarvitse kyllästyä, kun saa taas potkua salmiakkilakulla.

Suklaa ei ole mitään Fazeria, mutta ihan kelpo suklaata kuitenkin. Lakun kanssa vähän rasvaisen makuista, mutta ainakin sulaa suussa niinkuin tällaisissa yhdistelmänamuissa pitää, jotta maut sekoittuisivat sopivasti toisiinsa. Salmiakkilakritsa on erinomaisen maistuvaa.

Nautinnon suomalaisillekin kuluttajille toimittaa tanskalainen Bonbon.

Islanti vetää

Sitä muka tekee valintansa ja päätöksensä ihan itsenäisesti ja siksi, että on pitkään tai aina halunnut Islantiin tai vähintäänkin pitänyt sitä yleissivistykseen kuuluvana matkakohteena. Ja sitten huomaa, ettei todellakaan ollut yksin.

Viimevuonna Islanti koki 12% kasvun ulkomaisten turistien määrässä. Moista kasvua ei ole ennen nähty. Minä jotenkin kuvittelin Islanti-hypen jo menneen, mutta se taisikin olla Reykjavík-hype sillä Grapevine ennustaa Islanti-huuman kasvavan (muidenkin kuin kahden suomalaissisaren joukossa):

the hype is likely to get even bigger and the Tourist Board expects this year to be even better.

Z

Satu piti Vigdís Grímsdóttirin Z - rakkaustarinaa muistaakseni kelvollisena luettavana. En ole vielä lukenut Nimeni on Ísbjör. Olen leijonaa, joten en osaa vertailla kertomuksia, mutta minua Z kosketti lopulta jopa kyyneliin asti.

Kehyskertomus on mielestäni välillä kompasteleva. Ainakin minä koin tiettyjen itsestäänselvyyksien toistamisen niin, vaikka todennäköisesti kyseessä onkin tarkoituksellinen tehokeino. Itse ydin sisälsi kaiken inhimillisen: rakkauden, hyväksymisen - itsensä ja toisen, mustasukkaisuuden, väärät ja oikeat valinnat, heikkouden ja vahvuuden, luopumisen tuskan ja kauneuden sekä kuoleman.

Sisarusten ja Annan tyttöystävän puheenvuorot paljastivat kertomukseen uusia käänteitä ja syvensivät henkilöhahmoja lukijan silmissä. Kaikki olivat loppujen lopuksi enemmän kuin alussa. Ihan niinkuin mekin kaikki olemme enemmän kuin vain yhtä. Enemmän kuin itsekkäitä, enemmän kuin avuliaita, enemmän kuin vahvoja tai heikkoja.

Minuun kirja jätti surumielisen toivon ja rakkauden elämää kohtaan.

Kaikella on väliä.

Sillä että kasvoi lapsena Laugarnesin alueella, heräsi aamulla sisarensa viereltä, ojensi kätensä ja tunsi hänen ruuminsa lämmön, nosti päätään ja katsoi hänen silmiensä uivan silmäluomiensa alla, katsoi hengityksen virtaavan hänen huuliltaan ja muuttuvan pilveksi peiton ylle, tönäisi häntä ja tönäisi uudelleen ja sanoi:
- Arnthrúdur, on tullut aika herättää äiti.

Café Paris

Islannissakin on kivoja kahviloita. Torstain hesarissa hehkutetaan Reykjavíkin Café Paris´ta juttusarjassa Kaupungin paras kahvila. Jutussa mainitaan, että kivoja kahviloita pääkaupungissa riittää, mutta Paris saa kehut trendikkyydestä ja toimivasta konseptista: päivällä kakkua ja lattea, illalla baarimeininkiä. (Käsittääkseni tämä on kuitenkin Islannissakin ihan yleisesti aika tyypillistä.)

Myös Lonely Planet mainitsee Café Paris´n, minun painoksessani heti ensimmäisenä kahvilaluettelossa. Siksi varmaan mekin astuimme sisään. Aika osuva on LP:n kuvaus: "usually the busiest place in town". Sen sijaan LP:n määritelmä "relaxed coffee shop" ei vastaa omaa kokemustani. Melu oli kamala, ja paikassa oli ahdasta: emme jääneet kokeilemaan kahvilan antimia. Kahvila näyttää kuvissa kivalta ja viihtyisältä, on oikeastaan sääli, ettei se tuntunut siltä, kun kokeilimme.

Toinen Café Paris saa minulta kuitenkin kunniamaininnan: nimittäin ihqun Akureyrin suosittu kahvilahelmi, toiselta nimeltään Bláa kannan. Myös sieltä saa kahvia, kakkua, kaljaa ja suolaista purtavaa. Tunnelma oli aidosti rento ja sisustus viehättävä. Myös terassi tuli kokeiltua: jos ilma tuntui viileältä, saattoi päälleen heittää pehmeän ja lämpimän huovan.

Joulukalenteri

Ha! Ei näemmä oltu ainoita islantilaisissa joulukalenteritunnelmissa! Sannin valokuvasivulta löytyy kivoja kuvia. Varsinkin jotkut hepokuvat ovat veikeitä.