maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Valaista vielä

En ole vielä jättänyt valaskysymyksen pohdintaa, mikä on pienoinen yllätys itsellenikin. Lueskelin tarkemmin Internetin keskustelupalstaa, jonne eilenkin linkitin. Mukana oli monenlaista hölmöä kommenttia, mutta myös ihan asiallisia argumentteja puolesta ja vastaan.

Minulle keskeinen pointti oli se, ettei kyse ole varsinaisesti valaiden uhanalaisuudesta. Lahtivalaita, joita pyyntilupa koskee, on ilmeisesti puolesta miljoonasta miljoonaan yksilöä. Tällaisessa määrässä 39 valaan määrä ei paljoa paina (tosin ilmeisesti yhdeksän pyydettävistä on erittäin uhanalaisia sillivalaita).

Lahtivalaiden kohdalla olennaista on se tapa, jolla niitä pyydetään. Toiset väittävät, että pyyntiä valvotaan tarkasti ja paikalla on ammattilaiset, jotta kuolema valaalle olisi mahdollisimman nopea. Toisaalta sanotaan, että kuolema on pyydetylle valaalle erityisen tuskallinen. Näin Internetissä järkyttävän videon, joka on muutamaan minuuttiin typistetty versio lahtivalaan puoli tuntia kestäneestä kuolinkamppailusta.

Ehkä täytyy ottaa tiukempi linja ja välttää valastuotteita jatkossa, myös toreilla. En tiedä, onko valaanpyynti Islannissa yhtä brutaalia kuin videossa. On kuitenkin vastenmielistä ajatella, että se nuori lahtivalas, jota seurasimme Husavíkin edustalla valasretkellämme, joutuisi kokemaan mitään läheskään yhtä kamalaa kuin videon valasparka.

1 kommentti:

impi kirjoitti...

Valaskysymys on tosiaan hämmentänyt minuakin. Ehkä ylipäätään eläinten käyttö ravintona on ongelmallista.

Tietyt eläimet ovat selkeitä tabuja. Kulttuurissamme ei ole tapana syödä kissoja tai koiria. Jotkut ovat siinä rajalla. Olen syönyt hiekassa paistettua toukkaa. Söisinkö marsua tutustuessani Etelä-Amerikkalaiseen kulttuuriin, vaikkei se Suomessa tule kysymykseenkään? Kengurua ja valasta olen maistanut kaikkea pitää kokeilla -asenteella. Delfiinin syöminen ei kai ole missään mikään juttu, johon matkailun varjolla voisi sortua. Ajatuskin kammottaa.

Miksi sitten hirveä saa syödä? Eivätkö nekin Ranuan eläintarhassa tunnu hassuilta, viehkoilta eläimiltä. Haluanko syödä possuja? En. Broileria nyt vähintään pitäisi boikotoida linturaukkojen elinolosuhteiden takia.

Loppujen lopuksi en löydä syömisistäni järkeä, logiikkaa enkä oikein tunnettakaan. Ehkä jäljelle jää välttämättömyys. Ihan vain se, että syödä pitää ja koska syöminen tuottaa minulle ongelmia, ei ravinnon rajoittaminen minulle sovellu. Luomu on minulle sopiva ettinen ruokaratkaisu, mutta sekään ei toimi ravintoloissa...

Olo on epäonnistunut. Väärin voi syödä niin monella tavalla.

Jos ne sillivalaat ovat hirmuisen vähissä, niin miksi ihmeessä juuri niitä pitää pyytää?