Superlauantai

Tänään, superlauantaina, valitaan eri puolella Eurooppaa edustajia euroviisuihin - myös Islannissa. Islannin kansallisen kilpailun finaalikappaleisiin voi tutustua Esctoday-sivuilla, josta löytyvät myös jo aiemmin karsiutuneet biisit. Kiinnostavaa on, että aika moni kilpailukappaleista esitetään islanniksi. Mukana on myös hassu bändi Baggalútur, joka on tullut minulle tutuksi islannin kurssin käännöstehtävistä. Pikaisen kuuntelukierroksen jälkeen kivoimmalta kuulostaa kuitenkin Ragnheiður Gröndalin Don't wake me up.

Karsinnan raskaammasta puolesta vastaa Dr. Spockin omituinen Hvar ert þú?, jossa kuulen aavistuksen Faith no moren ja Mike Pattonin vaikutusta. Biisi on niin outo, että sopisi kyllä hyvin virkistämään viisuja. Sen lähettäminen olisi Islannilta rohkea mutta kunnioitettava veto. Onneksi muistamme, ettei maalta ole aiemminkaan viisuissa rohkeutta puuttunut.

Reitti

Äiti on kaipaillut tietoa reitistä, joten tässä tulee. Näillä mennään, ainoastaan Reykhólar ei ole vielä vastannut. Mulla on islannissa läksynä kirjeen kirjoittaminen, joten voin yrittää lähestyä uudestaan islanniksi, hih.

Njardvik 30.6.
Laugarvatn 1.7. (lähellä Geysir, Thingvellir ja Gullfoss)
Hrauneyjar 2.7. (Hekla ja Landmannalaugar)
Hrauneyjar 3.7.
Mývatn 4.7.
Mývatn 5.7.
Akureyri 6.7. (Islannin ihanin kaupunki)
Ósar 7.7. (lintuja ja hylkeitä)
Korpudalur 8.7. (lähellä Ísafjörður ja Flateyri)
Reykhólar 9.7.
Grundarfjördur 10.7. (Snæfellsnes)
Reykjavik 11.7.
Reykjavik 12.7.
Reykjavik 13.7.

Hyvällä tuurilla jäätikölle

Voi kiitos pokaalista, Pompon odottaja! On hassu kunnia päästä jonkun hyvän mielen listalle, kun päivitystahtimme on ollut niin huima. Lukijakunta on muutenkin jäänyt abstraktiksi (niin onko sitä?), että oli tosi kiva kuulla, että joku vieraskin on eksynyt blogiimme! :-)

Tulevaisuudessa jonkun saa hyvälle mielelle tämän kilpailun voittaminen.

Hrauneyjar

Hrauneyjarin majatalosta vastattiin, joten nyt on sitten bookattu majoitus Landmannalaugarin alueella. Hrauneyjarin valitsin sillä perusteella, että se on varsin lähellä useita nähtävyyksiä ja siellä voi nukkua omissa huoneissa. Vaikka huoneen jakaminen muiden kanssa on ihan ookoo, selvitään tällaisella perhematkalla vähemmällä stressillä, jos saadaan levittäytyä ja sählätä rauhassa. Hinta makuupussimajoituksesta on ihan kohtuullinen: kahden hengen huone maksaa 4800 iskiä eli noin 55 euroa.

Hrauneyjarissa vietetään reissun 3. ja 4. yö. En usko, että seudulta on mikään kova hoppu pois. Luulen, että meitä kiinnostaa Landmannalaugarin ja pienten patikoiden lisäksi Hekla. Issikkaratsastuskin olisi kai mahdollista...

Värisanoja islanniksi

Tää ei nyt varsinaisesti ole sitä Satun kaipaamaa turistisanastoa, mutta törmäsin saittiin, jossa oli listattu värisanoja islanniksi. Sivusto oli muutenkin kaunis ja kiintoisa.

Ensi kesän Islanti

Aikataulu on nyt kai aika lailla lyöty lukkoon. Matkaan lähdetään 30. kesäkuuta, ja paluu on siitä kahden viikon kuluttua. Paljastui, että konkkaronkalla on sukukokous tulomaanantaita seuraavana viikonloppuna, että saa nyt nähdä jääkö kokoukset omalta osaltani kokoustamatta.

Tuntuu hyvältä, että muut lähtijät - äiti, isä ja Maarit - ovat valmiita ottamaan vastaan reittisaneluni. Nyt pitää vaan käydä jo tehdyt suunnitelmat muutamaan kertaan läpi ja alkaa varailla yöpaikkoja. Ei sillä oikeastaan muuten ole mikään kiire, mutta Reykjavíkin pää on hyvä varmistaa jo pian. Muutenkin minusta on mukava huolehtia, että majapaikat on tosi ajoissa varmistettu. Jos hostellit jostain syystä täyttyvät (vaikka amerikkalaisella partiolaisporukalla), pitää tehdä jo muutoksia suunnitelmiin. Niin, tai varautua avaamaan lompakkoa enemmän.

Syksyn olen opiskellut islantia, ja kurssiporukkamme jatkaa vielä keväälläkin. Kannattaisi varmaankin alkaa panostaa hommaan enemmän ja ottaa haltuun turistisanastoa.

Ensimmäiset silmäykset Islantiin

Sen kunniaksi, että ensi kesän Islannin reissusta on tehty optimistinen kyllä rahoitus jotenkin suttaantuu - periaatepäätös: ensimmäiset kuvat Islannista kesältä 2006.

Matkalta odotimme ennen kaikkea stressitöntä kauneutta ja leppoisaa, mamareille sopivaa rentoa seikkailua. Odotimme, että Islanti olisi jotenkin erilainen ja täyttäisi mielen - ja niinhän siinä kävi. Jopa siinä määrin, että Islannille raivautui sieltä ihan ikioma sopukka.

Ensimmäiset silmäykset Islannin maankamaralle luotiin lentokoneesta hyvää onnea kiitellen: pilvet eivät olleet peittäneet koko saarta. Vatnajökull oli suuri ja valkoinen, veden ja jään maalaama maisema outo. Laavavuorten piikit pistivät silmään.

Mutta sattuiko alempaan kuvaan Jökulsárlón - lohjenneiden jäävuorten palasten täplittämä laguuni, jolla vierailimme vähän myöhemmin?

Islantia Kaisaniemessä

Eilinen islantilainen ilta oli ihana! Olo oli kuin ulkomailla: kovasti puhuttiin islantia enkä tietenkään yhtään ymmärtänyt. Se kuitenkin muuttuu, koska bongasin kirjaston seinältä koulutuksen:

Isländska Grundkurs i isländska (35€/termin)
Kursens mål är att ge grundläggande muntlig och skriftlig språkfärdighet i isländska samt att få viss kunskap om hur isländskan är uppbyggd. Vi över isländskt uttal, gör samtalsövningar och läser lätta texter på isländska. Undervisningsspråket är svenska och (om nödvändigt) engelska. Undervisningsmaterial från läraren. Torsdagar 18.00-19.45 på Nifin.

Hugleikur Dagsson on muuten ihana!

Islantilainen ilta

Tällaisen tilaisuuden bongasin juuri Nifinin sivuilta:

24.8 Taiteiden yö

Islantilainen ilta Nifinin kirjastossa

Klo 18 Näyttelyn avajaiset:

Hulda Leifsdóttirin näyttely Hiljaisuus on valkoinen

Klo 19 Haastateltavana kirjailija Hugleikur Dagsson

Kirjasto on avoinna klo 21.00 asti

Tuo Dagsson on sarjakuvateoksen Saako tälle edes nauraa? takana.

Islantia telkussa

Tänään SVT1:llä klo 18.00 (meidän aikaa): Runt omkring på Island.

Valitettavasti vaikuttais olevan sarja, joka on päässyt jo puoleen välin...

Tunnen olevani taas elementissäni, olen nimittäin tehnyt uutta reittisuunnitelmaa. Kesän 2008 reitti menee uusiksi, koska äiti ja isä otetaan mukaan. Haluan säästää Färsaaret ja huimat laivamatkat myöyhempiin matkoihin. Tässä siis yöpaikat, jotka antavat vihiä reitistä. Päivittelen tätä sivua myöhemmin.

1. päivä (maanantai)
Yöpaikka: Njarðvík
Lentojen aikataulusta riippuen ei välttämättä ole kovin paljon aikaa seikkailla laavakentillä. Jos aikaa sattuu kuitenkin olemaan, voi matkapölyt huuhtoa Blue Lagoonin kylvyissä.

2. päivä (tiistai)
Yöpaikka: Laugarvatn
Tiistai- ja keskiviikkopäiville sattuvat ne kolme suurta nähtävyyttä, jotka ovat varsin lähellä Laugarvatnin hostellia. Meille Geysir, Gullfoss ja Thingvellirin kansallispuisto ovat jo tuttuja, mutta kannattaa niitä käydä katsomassa uudestaankin.

3. päivä (keskiviikko)
Landmannalaugar

4. päivä (torstai)
Landmannalaugar

5. päivä (perjantai)
Mývatn

6. päivä (lauantai)
Mývatn

7. päivä (sunnuntai)
Yöpaikka: Akureyri

8. päivä (maanantai)
Yöpaikka: Ósar

9. päivä (tiistai)
Yöpaikka: Korpudalur

10. päivä (keskiviikko)
Yöpaikka: Reykhólar

11. päivä (torstai)
Yöpaikka: Grundarfjörður

12. päivä (perjantai)
Yöpaikka: Reykjavík

13. päivä (lauantai)
Yöpaikka: Reykjavík

14. päivä (sunnuntai)
Yöpaikka: Reykjavík

Sielujen sympatiaa

Euroviisut ovat ohi. Opiskelijapojat olivat sitä mieltä, että Islannin pisteet kertoneen tytön hymy oli ihqu, mulle ei jäänyt mieleen.

Suomalaisten ja islantilaisten sielut kohtasivat euroviisuissa. Se oli nimittäin Islanti, joka tykkäsi Hannasta kahdentoista pisteen verran. Suomi taas antoi semifinaalissa Islannin Eirikurille 12 pistettä, samoilla linjoilla olivat Ruotsi, Norja, Tanska ja Unkari. Eirikurin Valentine Lost paranee koko ajan. Vähitellen alan tykätä kappaleesta. Mutta sellaisena suomalaisena itseäni pidänkin, lämpenen hitaasti.

Valosta valoon

Vígdis Grímsdóttir on selvästi luetuin islantilaiskirjailija meidän perheessä. Eikä syyttä, ainakaan jos tarttuu teokseen Valosta valoon, jonka Johnny Kniga on julkaissut vuonna 2004. Minulle tämä oli selvästi paras Vígdis. Teos piti pihdeissään ja jätti kaipuun. Onneksi kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, joten jatkoakin seuraa (Sydän, kuu ja sinilinnut on saman kustantamon tuotantoa).

Valosta valoon -teoksen keskiössä on Rósa, jonka kasvamista ja vanhenemista lukija saa seurata. Siinä mielessä kyseessä ei ole mikään perinteinen kasvutarina, että Rósa on jo lapsena hyvin vastuuntuntoinen ja ymmärtäväinen. Hänessä on jotain aikuista, tuntuu oikeastaan siltä, että omat tunteet ja tarpeet jäävät syrjään, kun tyttö keskittyy ymmärtämään toisten - etenkin isänsä - ratkaisuja. Toisaalta kasvaessaankin Rósa säilyttää lapsenomaisen vilpittömyytensä.

Valosta valoon kertoo onnen etsinnästä ja unelman seuraamisesta. Erilaista kirjan maailmassa on se, että haaveidensa perässä kulkeminen on niin hyväksyttyä. Teoksessa elämä näyttäytyy kummallisessa ristivalotuksessa: samanaikaisesti kaikki on mutkatonta ja monimutkaista.

Antti Tuuri

Antti Tuuri on suomen virallinen Islannin-rakastaja. Vuonna 1980 alkaneesta rakkaudestaan hän kertoo teoksessaan Suuri pieni maa, muita rakkauden hedelmiä ovat hänen onnistuneet saagakäännöksensä, joita on ilmestynyt ihan viime vuosiin saakka. Ainakin Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja -kokoelma oli oikein miellyttävä lukukokemus.

Pitäisi opiskella sitä islannin kieltä, että ymmärtäisi, mitä Tuurista Islannissa kerrotaan. Google nimittäin löytää kaikenlaista. Islanti on suhtautunut lämpimästi ihailijaansa. Tuuri sai vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin.

Islantia opiskelemaan!

Islantia Islannissa. Vielä ehtii ilmoittautua, jos tilaa vain löytyy. Lapin kesäyliopistosta löytyy muitakin kohdemaissa järjestettäviä kielikursseja. Täytyypä pitää mielessä tulevia kesiä ajatellen...

Rokki on kansanmusiikin vastakohta

Totta kai minun piti mennä kokeilemaan Ylen Viisukonetta. Kysymykset olivat niin ylimalkaisia ja vastausmahdollisuudet rajallisia, ettei tulokseen voi suhtatua ollenkaan vakavasti, kun ei oikein edes iloisella leikkimielellä.

Sattui nyt kuitenkin niin, että Suomi ja Islanti jakoivat viimeisen sijan minulle generoituneella listalla. Suomen viisu on mielestäni oikein hyvä, vaikka olisinkin kaivannut mittavampaa c-osaa. Islannin kipale on harmiton aikuisrockballadi. Meatloafin aneeminen haamu. Huonompiakin balladeja on toki kuultu, mutta parasta on silti video.

Ehkä rokki on kansanmusiikin vastakohta. Valitsin nimittäin viisukoneessa, että ideaalibiisi on kansanmusiikkia.

Hiljaista unelmointia

Vähään aikaan ei ole Laavaunelmissa puhuttu ääneen, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö mieli olisi kaivannut kaukaiseen saareen. Asiaakin olisi ollut, muttei energiaa kirjoitella. Siispä lyhyt koonti ajatuksista on paikallaan.

Islanti on ollut kovasti esillä mediassa. Islantilaiset ostaa Suomea, mikä tuntuu hassulta. Ylipäänsä on paskaa, että suomalaisyritykset valuvat ulkomaisiin käsiin, mutta tunnepuolella en osaa suhtautua islantilaisiin kovin negatiivisesti. Tiedän kyllä, että islantilainen bisnesmaailma tuntuu on ihan yhtä kylmää ja julmaa kuin muuallakin. Kuvittelin muuten, että se niiden talouskupla olisi jo puhjennut vuosi sitten, kun kruunun kurssikin laski kovaa vauhtia, mutta ilmeisesti meno on aika kuuma edelleen.

Myös matkailupuolella Islannista kirjoitellaan edelleen. Uusimmassa Gloriassa oli juttu, joka antoi Islannista aika vieraan kuvan. Islannille on sadellut matkailupalkintoja, viimeksi kai tuli Finnish Travel Quality Award. Palkinnot pitävät matkailumaata pinnalla. Jostain syystä en kuitenkaan saa kiinni lehtijuttujen Islannista. Ehkä se johtuu siitä, että yksityisillä kokemuksilla on vaikea myydä: Koe Islannin tila! Tanssi yksinäsi laavakentillä kuin hullu! Islanti - joka päivä suklaalakua! Unohda raha, osta kokemuksia Islannissa! Oletko hitaasti lämpeävä introvertti? Tule Islantiin, täällä sinulla on aikaa ja tilaa lämmetä.

Lue Vigdístä!

Heti Z:n jälkeen en jäänyt kiinni Nimeni on Ísbjörg. Olen Leijona. -romaaniin. Niinpä jätin sen hetkeksi rauhaan ja palasin tekstiin myöhemmin. Loppujen lopuksi koukutuin niin, etten eilen malttanut mennä nukkumaan ennen kuin olin lukenut kirjan loppuun.

Satu on kirjoittanut kertomuksesta enemmänkin. Riittänee että totean oman subjektiivisen mielipiteeni myötä, että Vigdís Grímsdóttiria kannattaa lukea.

En pitänyt vangitun Ísbgörgin itsetietoisuudesta ja varmuudesta hänen tulkitessaan Péturia ja ennustaessaan tulevaa. Se ärsytti minua tavattomasti, eikä nykyhetken Ísbjörg kiehtonut ollenkaan samalla tavalla kuin takaumien kummallinen lapsi ja hänen kokemuksensa. Se sitten ihmetyttikin raadollisella luontevuudellaan niin paljon, että lukukokemus jäi isosti plussan puolelle.

Viikingit valloittivat!

Mauri Kunnas on mahtava. Kalevalan ystävänä Koirien Kalevala on tietysti ollut minulle rakas ilmestymisestään saakka. Seitsemän koiraveljestä kuuluu tietysti myös minun lukemistooni. Enpä osannut koskaan toivoa, että Kunnas tarttuisi islantilaisittainkin mielenkiintoiseen aiheeseen ennen kuin oikeasti näin teoksen Viikingit tulevat!

Viikingit tulevat maalaa maiseman Pohjolasta tuhannen vuoden takaa. Maisemaa värittävät Kunnakselle tyypilliset yksityiskohtaiset kuvat, joiden tutkimiseen on mukava käyttää aikaa. Kuvitukseen on paneuduttu: jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan ja huolellisesti. Ne paitsi kuvittavat kertomuksia myös rakentavat kokonaiskuvaa viikinkien tavoista ja uskonnosta tuhat vuotta sitten. Ainoa miinus tulee Skandinavia-keskeisyydestä: Islantia enemmän!

Kiittää täytyy myös paneutumisesta tarinoihin. Teos koostuu useista lyhyistä kertomuksista, jotka on kirjoitettu huolellisesti islantilaista saagaperinnettä kunnioittaen ja siitä tyylillisiä vaikutteita imien. Kirja ei sisällä samanlaista väkivaltaa kuin saagat tyypillisesti, mutta hienosti viikingin mielenmaisemaa on osattu kuvata taittamatta miekalta koko kärkeä.

Kiitos Helmi-tyttöselle kirjan lainaamisesta. Palautan sen pian.

Ei mitään hevonpaskaa

Pahoittelut ronskinpuoleisesta otsikosta, mutta tämä postaus ei tosiaankaan ole mitään bullshittiä eikä puppua, eikä myöskään julma kalenterin hukannut aprillipila. Löysin kaupasta - ihan tavismarketista - suklaa-salmiakkilakurakeita. Joo. Juuri niitä.

Luonnollisesti pussi pääsi ostoskoriini. Sisältö ei ollut pettymys. Miten oivallista, että samaan pakettiin on otettu mukaan sekä salmiakkilakritsa- että lakritsaversiot. Juuri näin minä pidänkin tästä eniten! Pistävää salmiakkia saa suussaan välillä taittaa pehmeällä lakritsalla, johon ei kuitenkaan tarvitse kyllästyä, kun saa taas potkua salmiakkilakulla.

Suklaa ei ole mitään Fazeria, mutta ihan kelpo suklaata kuitenkin. Lakun kanssa vähän rasvaisen makuista, mutta ainakin sulaa suussa niinkuin tällaisissa yhdistelmänamuissa pitää, jotta maut sekoittuisivat sopivasti toisiinsa. Salmiakkilakritsa on erinomaisen maistuvaa.

Nautinnon suomalaisillekin kuluttajille toimittaa tanskalainen Bonbon.