Pikainen tv-vinkki pianisteista kiinnostuneille

FST5 tänään klo 21.55: Islantilainen tähtipianisti

Víkingur Heidar Ólafsson on nuoresta iästään huolimatta hankkinut jo laajalti mainetta taitavana klassisen musiikin konserttipianistina. Mitä 21-vuotias Víkingur ajattelee tulevaisuudestaan?

Toivottavasti ohjelma nähdään myöhemmin myös Areenalla.

Blogiin tulee helposti hiljaisuutta, kun vaatii itseltään liikoja. Lykkään lukemistani kirjoista kirjoittamista, koska ajattelen, että kirjoitan sitten, kun on intoa paneutua enemmän. Nyt päätän vaatia vähemmän: voihan lyhytkin kirjaesittely ohjata lukijaa kiinnostavan teoksen äärelle. Sjónin Skugga-Baldur ja Mikael Tórfasonin Maailman tyhmin isä edustavat minulle islantilaisen nykyromaanin ääripäitä.

Sjón tunnetaan kenties parhaiten Björkille tekemistään sanoituksista. Esimerkiksi The Bachelorette on hieno naiiviudessaan ja surrealistisuudessaan, ja moni tuntee Dancer in the Dark -elokuvan laulut. Runollinen romaani Skugga-Baldur on enemmän kuin osasin odottaa, vaikka teos on palkittu Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Sjón maalaa lukijalleen kauniin unenomaisen maiseman, jossa on hyvä hengähtää. Islannin maisema on elävä, ja yhtä elävänä näyttäytyy teoksessa myös kuolema.

Jostain syystä Mikael Tórfasonin Maailman tyhmin kuulostaa minusta nuortenkirjalta. Ei se ole. Romaani kertoo (taas yhdestä) tossukkamiehestä, jonka elämä on kurjaa ja jota lukija kenties haluaisi hieman neuvoa elämässä. Mieleen tuli Hallgrimur Helgasonin 101 Reykjavik, joka jäi minulta joskus kesken. Maailman tyhmin isä kuitenkin kiihtyy kiehtovasti, ja lopulta lukukokemus on mainio.