Talven mittaan suomalaiset on tutustutettu islantilaiskomediaan Yövuorossa (Næturvaktin), ja ensi tiistaina siirrytään päivävuoroon. Sarjan kieroutunut bensa-asemahuumori sopii suomalaisille: molempia pimeyden keskellä vaeltavia kansoja naurattaa samanlainen arkisen musta komiikka. Nykyisin naurua saattaa lisätä tieto siitä, että päähenkilöä - diktaattorinottein huoltoaseman yötä hallitsevaa vanhaa kommunistia Georgia - näyttelee Jón Gnarr. Siis Reykjavíkin nykyinen pormestari.
Tänään FST5 vie katsojansa toisenlaisiin tunnelmiin. Arnaldur Indriðasonin menestysromaaniin Räme (Myrín) perustuva dekkarielokuva kuvaa synkkää ja karua Islantia. Teoksen on ohjannut Baltasar Kormákur, jonka moni muistaa elokuvasta 101 Reykjavík (tai sitten Maaritin esittelemästä elokuvasta Meri). Odotan persoonallista kerrontaa ja kauniita maisemia.
Mikään muu kanava ei tarjoa meille samanlaisia herkkuja kuin FST5; ilman pohjoismaisia sarjoja ja elokuvia televisiotarjonta olisi ohuempaa. Angloamerikkalainen kulttuuri tuottaa suomalaiselle tv-katsojalle paljon hyvää viihdettä mutta vielä enemmän höttöä. Kotimainen tuotanto synnyttää joskus helmiä, mutta pitää meidän saada muutakin. Esimerkiksi Islannissa ja Norjassa tehdään persoonallisia elokuvia, jotka eivät kaupallisia kanavia kiinnosta.
Harmittaa, että viime aikojen ns. pakkoruotsikeskusteluun on vedetty mukaan myös FST5. On esitetty argumenttejä, että Yleisradio panostaisi liikaa pieneen ruotsinkieliseen yleisöön. Höpö höpö. On iso joukko meitä suomenkielisiä katsojia, joiden mielestä FST5 on paras suomalainen tv-kanava. Laavaunelmia rakastaa FST5:tä
70-luvulla syntyneiden siskosten Islanti-huumaa jo vuodesta 2005
