90-luvun alun lama kosketti minua lähinnä tulevaisuudennäkymät synkistämällä. Minulla tai ystävilläni ei ollut omaisuutta, joka olisi siinä rytäkässä menettänyt arvonsa. Vanhemmatkin olivat saaneet asuntolainansa maksettua 80-luvulla. Opiskelin yliopistossa, eikä minulla ollut luokkatovereita, joiden yrittäjävanhemmat olisivat päättäneet päivänsä oman käden kautta. Olin sopivan nuori, etten oikeastaan kunnolla ymmärtänyt yhteiskuntaa ravistelevaa muutosta. Pelkäsin vain sosiaaliturvan romahtamista ja olin varma, että tulisin aina olemaan työtön.
Onko Islannissa nyt käynnissä sama hämmästyttävä prosessi? Miten on mahdollista, että lama vahvisti uusliberalismia Suomessa? Eikö se pikemminkin osoittanut miten voimattomiksi ja avuttomiksi markkinatalous voi kansalaisensa jättää?
Mitä Islannissa nyt tapahtuu? Suomessa laman seurauksena työttömyys ponkaisi viiden prosentin kieppeiltä 18 prosenttiin, tuhannet ihmiset tekivät itsemurhan, perheiden pahoinvointi lisääntyi, eivätkä tulevat sukupolvet enää syntyneetkään lottovoittosuomeen. Osa sosiaaliturvaan suunnatuista lamaleikkauksista on edelleen voimassa ja vaikuttaa käytännöllisesti katsoen meidän kaikkien elämään. Monien elämän velkavankeus muutti lopullisesti.
Ekonomi Sari Rämö kertoo Helsingin Sanomien verkkoliitteessä:
Moni islantilainen on kuitenkin jo nyt teknisesti konkurssissa: lainat ovat paisuneet omaisuuden arvoa suuremmiksi. Inflaatio on kasvattanut kruunumääräisiä lainoja, mutta suurin kirous ovat valuuttalainat. Tilanteen mahdottomuudesta kertoo jotain esimerkiksi se, että valuuttaveloilla autonsa ostaneet ovat jo ilmoitelleet sanomalehdissä antavansa autonostajalle autonsa velkoineen ja miljoona kruunua kaupan päälle.
Kapitalismin kriisi on mahdollisuus havahtua ja tarkistaa arvojaan. Lama ei tuonut suomalaisille kestäviä inhimillisiä arvoja, mutta ehkä islantilaisista useampi innostuu arvostamaan vaatimattomampaa vapautta.
PS. Islanti on muuten nyt myynnissä. eBay:ssä, missäs muualla.
