Purkaus hiipuu

Tutkijat Islannissa kertovat Grímsvötnin uusimman purkauksen olevan käytännöllisesti katsoen ohi.

Lauantai-iltana alkanut vulkaaninen aktiivisuus synnytti nopeasti parinkymmenen kilometrin korkuisen tuhka- ja höyrypatsaan, joka on kuitenkin päivä päivältä kutistunut: purkauksen voima ja siihen liittyvät tuhkamäärät ovat vähentyneet.

Grímsvötn on ilmaisussaan lyhyt ja ytimekäs. Ensimmäisen vuorokauden aikana se syöksi uumenistaan enemmän tuhkaa kuin Eyjafjallajökull koko purkauksensa aikana. Salamoita mitattiin sunnuntaina enemmän kuin koskaan islantilaisessa tulivuorenpurkauksessa. Grímsvötn pesi edeltäjänsä siinäkin 6-0 - vai pitäisikö sanoa 2198-22 (tunnissa). Aika iso marginaali.

Katlamaiseksi kuvailtu luonnonilmiö laantui nopeasti heklamaisen pieneksi, eikä tuhkasade yllä enää tulivuoren lähiympäristöä kauemmaksi.

Minä veikkaan että seuraava aktivoituva islantilainen on Hekla.



Lähde:
RÚV: Eins og dæmigert Kötlugos
RÚV: Aldrei eins margar eldingar í gosi
Inspired by Iceland: Eruption Report

Tuhkana tuuleen

Grímsvötnistä on tullut tuhkainen tarina. Se on sekä odotettua että odottamatonta. Odotettua siksi, että jäätikönalainen tulivuori purkautuu rajusti magman joutuessa kontaktiin veden kanssa, ja räjähdyksessä lentää väkisinkin tuhkaa. Odottamatonta siksi, että purkaus on yllättävän voimakas: höyry- ja tuhkapatsas on korkeampi ja tuhkapitoisempi kuin Eyjafjallajökullin viimevuotinen pösähdys, vaikka pahin on ainakin tältä erää jo ohi.

Tarina tuhkasta on vanha tuttu: päivä on muuttunut yöksi. Laitumet, eläimet, tiet, autot ja talot ovat peittyneet pöllyävään tuhkaan. Ihmisten on vaikea hengittää, eläimet kärsivät, rannikon kaloja on kuollut. Tulivuoren purkautuessa maapallo näyttää voimansa, johon - usein omahyväisyyteen sortuvan - ihmisen on vain alistuttava. Siksi luonnonkatastrofit kiehtovat, siksi Islanti on niin lumovoimainen. Mutta purkauksen arki on harmaa ja karu.

Tilannetta pahentaa Etelä-Islannissa puhaltava myrskytuuli, joka paiskoo hiekkaa ja tuhkaa välillä autojen ikkunoita rikkovalla voimalla.

Asiantunteva ja monipuolinen Islanti-blogi, ruotsinkielinen Islandsbloggen, on raportoinut kuvien ja videonpätkien kera tuhkatilanteesta eripuolilla eteläistä ykköstietä.

Lähteet:

Iceland Review: Not Just Eruption: Crazy Storm in Southeast Iceland
Sigrún Davíðsdóttir's Icelog: The whimsical volcano
RÚV: Fiskur drapst hjá Klaustursbleikju

Kaunista katseltavaa

Grímsvötn purkautuu usein, mutta sen purkaukset ovat yleensä lyhytkestoisia. Tämäkin raivonpuuska on jo hieman tasaantunut.

Örvar Atli Þorgeirssonin upeat kuvat (1,2,3) ovat saaneet jatkoa Grímsvötnin salamoista.

Katso myös satelliittikuvat purkauksesta.

Lähteitä Grímsvötnin purkauksen seuraamiseen

Mílan webbikamerat alkavat toivottavasti taas pian näkyä:
Grímsvötn
Grímsvötn 2
Hvannadalshnjúkur

Onko joku muuten seuraillut Jökulsárlónin näkymää viimeaikoina? Tuhkapeite jäävuorilla taitaa olla tämän purkauksen seurausta. Näyttää tuoreelta. Mitä arvelette?

Tielaitoksen kameroista voi käydä vakoilemassa tuhkatilannetta Suðurlandin ja Suðausturlandin alueilla.

Eruptions-blogi
Blogiin tuntuu löytyvän viimeisin tieto Grímsvötninkin purkauksesta maantieteen apulaisprofessori Erik Klemetin (Denison University) asiantuntevasti kommentoimana ja täydentämänä. Blogi on englanninkielinen.

Islannin ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyvät
Maanjäristykset Vatnajökullin alueella
Värinägraafit Grimsfjallin mittauspisteessä

Volcanic Ash Advisoryn sivuille päivittyvät ajantasaiset tuhkakartat. Lontoossa sijaitseva Volcanic Ash Advisory seuraa tuhkatilannetta ja tekee ennusteita, joiden perusteella lentokieltoalueista päätetään.

Odotettua suurempi purkaus

Evakuoinnin mestarit kertaavat toimintaohjeita (islanniksi, pdf) tuhkasateen varalle ja kehottavat kansalaisia hakemaan alueella oleskelevat eläimensä talojen lähistölle, jotta voidaan varmistaa, että ne saavat puhdasta vettä juodakseen. Viranomaiset toimivat yhdessä geologien kanssa päättäessään ohjeistuksista.

Tulivuoren ympärille standarditoimenpiteenä asetettu noin 200 kilometrin lentokieltoalue aiheuttaa käsittääkseni mutkan myös Suomeen suuntaavalla lentoreitillä. Kevään 2010 kaltaista tuhkakaaosta ei Eurooppaan ole kuitenkaan välttämättä luvassa. Grímsvötnin tuhka on yleensä karkeampaa kuin edeltäjänsä Eyjafjallajökullin ja niinpä se sataa maahan lähempänä purkausaukkoa.

Silminnäkijät ovat kuvanneet tulivuoren länsipuolella satanutta tuhkaa hiekkamaisen karkeaksi. Tämä lienee hyvä uutinen Euroopan lentoyhtiöille. Vastikäänhän valmistui selvitys, jonka mukaan viime vuonna asetetut laajat lentokiellot eivät olleet liiallisia, eikä uusista käytännöistä tuhkapilvien varalta ole käsittääkseni päätetty. Toivotaan kuitenkin myös, etteivät islantilaiset laidunalueet kärsisi tuhkasta kovin paljon.

Uusi purkaus on suurempi kuin odotettiin. Alueella lentänyt geofyysikko Björn Oddsson kertoo sen muistuttavan enemmän Eyjafjallajökullin purkausta kuin edellistä Grímsvötnin purkausta vuodelta 2004. Parikymmentä kilometriä korkea pilvipatsas näkyy Keflavíkiin asti ja on korkein sitten Heklan 1947 purkauksen.

Edit: Keflavíkin lentokenttä on juuri ilmoitettu suljettavaksi kansainvälisiltä lennoilta. Uutisia tulivuoritilanteesta voi seurata vaikkapa RÚV:n Grímsvötn-sivulta.




Lähteet:
RÚV: Hvað á að gera í öskufalli
RÚV: Bændur passi upp á skepnur sínar
RÚV: Hæsti gosmökkur frá Heklugosi 1947
HS: Islannin aktiivisin tulivuori purkautumassa
RÚV: Öskufallið færist í vestur

Ei savua ilman tulivuorenpurkausta!

...ainakaan jos savu nousee Vatnajökullin alla porisevan Grímsvötnin ylle. :-)

Grímsvötn muistutti aktiivisuudestaan jo syksyllä, jolloin opimme, ettei jäätikkötulva vaadi tulivuodenpurkausta seurakseen. Kasvava höyry- ja tuhkapilvi Grímsvötnin yllä kuitenkin merkitsee uuden purkauksen alkua. Viranomaiset ovat vahvistaneet sen minkä kuvatkin kertovat: Grímsvötnistä tuli kuin tulikin Eyjafjallajökullin seuraaja.







Päivittyvät graafit löytyvät Islannin ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

Reykjavíkin kohokohdat

Lisään kuvia myöhemmin

1. Fotografi-valokuvaliike

Ari Sigvaldasonin ihastuttava liike tarjoaa valokuvia ja muotia. Arin kuvissa vilahtelevat Reykjavíkin ikkunat ja elämä niiden takana. Kuvia voi ostaa, mutta pelkästään niiden katselu on hieno kokemus. Minun oli aivan pakko saada muutama, ehkä keittiön seinälle...

Skólavörðustigur 22

2. Kurlproject Iceland

Islantilaisessa muotisuunnittelussa yhdistyvät usein perinteiset materiaalit ja nykyaikaiset muodot. Suosikkini on ehkä tämä Erna Óðinsdóttirin Kurlproject. Jotain jo ostin, jotain jäi vielä liikkeeseenkin.

Laugavegur ?

3. Ravintola Fjalakötturinn

On vaikea uskoa, että tätä ruokakokemusta Islanti voi ylittää. Valitsin Fish Fantasy -menun, joka sisältää alku- ja pääruuan tuoretta kalaa. Pienen sillimaistiaisen jälkeen sain herkullisen keiton, jossa oli katkarapuja ja kalaa. Pääruokana oli lohta ja merikrottia, parsaa ja vihanneksia. Maukkaan aterian kruunasi paikan erikoisuus Suklaata kuudella eri tavalla: jäätelöä, vanukasta, moussea, kakkua pienissä lasipurkeissa.

Aðalstræti 16

4. Café Stofan

Kahvihetki kuin mummolan olohuoneessa. Vanhat sohvat tuovat tunnelmaa; isoista ikkunoista voi seurata kaupungin menoa - ja toki tulla seuratuksi.

Aðalstræti 7

5. Kjötborg-kulmakauppa

Pieni puoti on joillekin tuttu Helga Rakel Rafnsdóttirin ja Hulda Rós Guðnadóttirin dokumenttielokuvasta, joka on nähty myös meillä Suomessa. Minulle kulmakauppa on merkityksellinen paikkana, jossa kävin ensimmäisen kokonaisen keskusteluni islanninniksi. Ostin Lakkris Draumurin - maailman parhaan yhdistelmän suklaata ja lakritsia.

Ásvallagata 19

Aftur heim

Olen romantikko ja annan tänään itselleni oikeuden kutsua Islantia kodiksi.

Edellisestä matkasta on miltei kolme vuotta, ja nyt tulin Islantiin koulututtautumaan. Koulutusviikon yhteydessä onnistuin nipistämään itselleni muutaman ihkaoman päivän värien ja tuulten saarella. Kurssi pidetään Borgarnesissa, ja vapaapäivinä panostan Reykjavíkiin.

Edellisillä matkoilla olemme noudattaneet samaa kaavaa: ensin ympäri saaren kymmenisen päivää ja sitten kolme yötä pääkaupungissa. Molemmilla kerroilla kokemus on ollut samanlainen, ja pääkaupungin syke on ollut vähän liikaa tilan ja rauhan jälkeen. Koska tällä matkalla kaikki on toisin, koen myös kaupungin eri tavalla.

Kaipaan kyllä laavakenttien tilaa ja vapautta, mutta koska takana on julmetun kiireneinen viikko, kuukausi ja lukuvuosi, tuntuu jo Reykjavík ihastuttavan hitaalta ja rauhoittavalta. Istun kahviloissa, ravintoiloissa sekä puistonpenkeillä ja luen. Autot matelevat kapeilla kaduilla, kiireen tuntu on poissa.

Välillä jopa mietin, voiko lempikaupunkini Akureyri todella olla ihanampi kuin tämä.

Rahaa, politiikkaa, mediaa

Ihanan islanninopettajani Áslaugin ystävät Þóra Arnórsdóttir ja Svavar Halldórsson vierailivat viime keskiviikkona 20.4. Nifinissä. Luulen, että moni meistä islanninopiskelijoista olisi innostunut pelkästään siitä, että paikalla on islantilaisia, mutta nämä vieraat ovat lisäksi islantilaisen mediamaailman asiantuntijoita. Molemmat työskentelevät Islannin yleisradiossa RÚV:ssa, ja Þóra on valittu Islannissa vuoden tv-persoonaksi ainakin vuosina 2010 ja 2011.

Illan aiheena oli islantilainen mediatodellisuus. Emme niinkään puhuneet suomalaisille tutuista elokuvista tai sarjoista - pikemminkin median ja talousmaailman tiiviistä yhteistyöstä. Romahduksesta puhumiselta ei voinut välttyä.

Islannissa on kaksi merkittävää mediayhtiötä: yleisradio (Ríkisútvarpið) RÚV ja 365, johon Svavar ja Þóra viittasivat televisiopuolen mukaan nimellä Channel 2 (Stöð 2). RÚV:lla oli 80-luvulle saakka tv-monopoli, ja se keskittyy yhä televisioon ja radioon. Kakkonen taas oli ensimmäinen yksityinen tv-kanava. Sen taustalla vaikuttava mediayhtiö 365 omistaa myös mm. sanomalehti Fréttablaðiðin, nettilehti visir.is:n ja radiokanava Bylgjanin, jota minäkin toisinaan kuuntelen. Mediayhtiöllä on vahvat suhteet talousmaailmaan, sillä sen omistajat häärivät myös nurinmenneessä Glitnirissä. Vaikka pankki kaatui, mediatalo jäi. Svavar ja Þóra kertoivat, että jokainen ulkomaalainen toimittaja kysyy, miten tämä on mahdollista.

Glitnir ei ole ainoa pankki, jolla on ollut vahvat yhteydet mediaan. Kaupthing-väki vaikutti Viðskiptablaðiðissa, jolla on nyt uudet omistajat. Morgunblaðiðin taustalla oli Landsbanki, ja pankkiväen kaverit pyörittävät lehteä edelleen. Vuonna 2009 lehden päätoimittajaksi nimitettiin on Davíð Oddsson, entinen ulkoministeri ja keskuspankin johtaja.

Median riippuvuus taloudesta, kun lehtien ja pankkien takana häärivät samat ihmiset, vaikutti myös talousromahdukseen, Þóra ja Svavar uskovat. Oli ongelmallista, että taloudesta ei kirjoitettu negatiivisia juttuja. Ulkomaisissa medioissa, myös meillä Suomessa ja hitusen tässä blogissakin, pohdittiin Islannin talouden ylikuumenemista, mutta tuulisella saarella varoitukset leimattiin nopeasti kateudeksi. Ulkomainen media varoituksineen oli samankaltainen ilonpilaaja kuin Paavo Väyrynen Suomessa 1980-luvulla. Jos jotain kritiikkiä joskus oli, siitä ei seurannut mitään: muut toimittajat eivät tarttuneet juttuun.

Riippumattomuuden kannalta on kiinnostavaa sekin, että myös puolueilla on vahvoja yhteyksiä kaatuneisiin pankkeihin. Kertoessaan politiikan ja rahan yhteyksistä Svavar piirteli niin valtavan määrän nuolia eri suuntiin, etten enää pysynyt perässä: olennaista on, että kaksi kolmasosaa kansanedustajista ennen viime vaaleja oli saanut taloudellista tukea pankkimaailmasta. Korruptiota ei tietenkään voi osoittaa, mutta...

Mihin sitten voi luottaa? Punavihreiden ja "parhaan puolueen" nousu kertoo ehkä islantilaisten pettymyksen lisäksi halusta tukea rahaväestä riippumatonta politiikkaa. Auktoriteeteista piittaamaton lehti The Reykjavik Grapevine porskuttaa eteenpäin, vaikka sen mahdollisuuksiin ei aluksi uskottu. Ja ainahan on valtio-omisteinen RÚV, jota ei kontrolloida takavuosien tapaan poliittisesti ja jolla ei ole minkäänlaisia pankkiyhteyksiä. Ja jonka välityksellä minä katson euroviisut 2011!

Islantilaista mediaväkeä Suomeen

Keskiviikkona 20.4. Þóra Arnórsdóttir ja Svavar Halldórsson saapuvat Islannin yleisradiosta (RÚV) kertomaan islantilaisesta mediasta. Tule kuuntelemaan luentoa ja esittämään kysymyksiä Nifiniin klo 16.15-17.45!

Lupaan raportoida. Tulossa on muutakin mukavaa, kuten koulutusmatka Islantiin toukokuussa.

Sjónni Brink’s Friends edustaa Islantia kevään Euroviisuissa

Kaikki esiintyjät petrasivat semifinaaleista ja latasivat eilen nähtyyn finaalilähetykseen ekstra-annoksen tsemppiä ja läsnäoloa. Islantilaiset valitsivat edustajakseen tuulahduksen menneestä maailmasta: Sjónni Brinkin kappaleen Aftur Heim. Valinta ei varsinaisesti yllätä, vaikka olinkin mielessäni valmistautunut kertomaan Jóhannan voitosta.



Tämän tyyppiset viisut eivät yleensä ole kansainvälisessä kisassa menestyneet, mutta sympaattinen esiintyminen saattaa miellyttää muitakin kuin islantilaisia. Ainakaan näin ammattitaitoista poppoota ei tarvitse Düsseldorfin lavalla hävetä.

Söngvakeppni Sjónvarpsins, Islantilaisten euroviisukarsinta, on edelleen katseltavissa eurovision.tv:ssä. Ehdokkaiden lisäksi ohjelmassa esiintyy mm. Hera Björk. Ne jotka ymmärtävät islantia, saanevat enemmän irti Islantia menneinä vuosina edustaneiden laulajien haastatteluista.

Tänään: Söngvakeppni Sjónvarpsins 2011

Ne jotka jaksavat valvoa, voivat tänä iltana jännittää Islannin Euroviisukarsintojen finaalia. Söngvakeppni Sjónvarpsins lähetetään suorana kello 22.15 (Suomen aikaa) eurovision.tv:ssä. Kisaavat kappaleet löytyvät myös YouTubesta.

Keväistä edustusmatkaa Islannista Düsseldorfiin havittelee seitsemän yrittäjää. Niin ikään tänään nähtävään Suomen finaaliin verrattuna, Islannin finaali on osaamistasoltaan tasaisempi. Myötähäpeää ei tarvitse tuntea, mutta musiikillisesti ei islantilaisilla ole yhtä paljon vaihtoehtoja kuin meillä. Lauluista kolme on balladeja, eikä muitakaan varsinaisesti pirtsakaksi poppikseksi voi haukkua.

Kaikki laulut esitetään islanniksi. Syynä ei ole mikään äkillinen oman kielen buumi vaan kilpailun säännöt. Toivottavasti voittaja esiintyy Saksassakin islannin kielellä.

Haraldur Reynisson: Ef ég hefði vængi

Hyvä piisi syntyy tunnistettavuuden ja yllätyksellisyyden onnistuneesta liitosta. On varmasti subjektiivista kuinka paljon koukkua kappaleeseen kaipaa. Minulle Halli jää vähän latteaksi, vaikka unelma siivistä on pienellä tavalla kaunis laulu. Kitarassa on jotakin toiveikasta ja skandinaavista.

Erna Hrönn Ólafsdóttir: Ástin Mín Eina

Jostakin syystä toisella kuulemalla (takaperoisessa järjestyksessä) olen Erna Hrönnistä ihan toista mieltä kuin aluksi. Tämähän on kelpo! Laulaja on läsnä ja laulaa taitavasti ja eloisasti. Piisissä on tuttuutta - jopa vivahdus entisaikojen viisuista - mutta myös sykähdyttäviä pieniä yllätyksiä melodiassa ja soinnutuksessa. Viulussa on kiva saundi. Tykkään myös ajoittain havaittavasta rytmin pidättelystä.

Jóhanna Guðrún Jónsdóttir: Nótt

Jóhannan ääni ja laulutapa sopivat hyvin englannin kieleen, ja onkin ensin vaikeaa kuunnella hänen lauluaan islanniksi. Jäykästä ja opetellusta esiintymisestä huolimatta, pidän Jóhannasta. Hänen laulunsa täyttää kappaleen sopukat.  En enää osaa sanoa onko Nótt hyvä vai kuitenkin liian tylsä kappale. Se kuulostaa mallikkaasti rakennetulta balladilta, jonka Jóhannan tulkinta mainiosti viimeistelee. Odotan mielenkiinnolla omimman ilmaisun sekä itsevarmuuden löytymistä iän myötä, sillä Jóhanna on ehdotonta tähtiainesta.

Magni Ásgeirsson: Ég Trúi á Betra Líf

Vaikka alun sointukulut sytyttävät ja kappaleessa on dynamiikkaa, jotain jää puuttumaan. Ehkä Magni voisi vielä vähän puristaa karismaa ja voimaa esitykseen. Kertosäe jää vähän jalkoihin. Kappale kasvaa, mutta sfäärit jäävät tavoittamatta. Tauko piisin loppupuolella kannattaisi pohjustaa huolellisemmin ja päättää tujummin.

Jógvan Hansen: Ég lofa

Jógvanin viisu kuulostaa minun korvaani sakin perinteisimmältä islantilaisyrittäjältä. Siinä on menneiden vuosikymmenten teknodiskosävyjä - tällä kertaa rauhalliseen pakettiin sidottuna. Pidän eteenpäin pyörivästä taustasta. Kaipaisin kappaleeseen kuitenkin kunnolla erottuvan C-osan; nosteen lisäksi pysähdyksen hetken. Melodia jää vähän tylsäksi.

Sigurjón's Friends: Aftur Heim

Vasta 36-vuotias Sigurjón Brink kuoli yllättäen tammikuussa jättäen bändinsä karsimaan Euroviisuihin ilman johtotähteään. Kilpailijoistaan positiivisesti erottuvassa piisissä on rento ja lämmin reissutunnelma, ja laulu kertookin kotiinpaluusta. Tykkään vanhan ajan soitinsävyistä, mutta lisäisin harmonian kaveriksi vielä hitusen ryhtiä ja rakennetta. Ainekset taitavat olla jo piisissä, mutta ulottuvuudet pitäisi artikuloida paremmin esiin. Lopussa tempoa/intoa voisi lisätä ponnekkaamminkin.

Matthías Matthíasson & Erla Björg Káradóttir: Eldgos

Eyjafjallajökullin purkauksesta kertova Eldgos alkaa lupaavasti. Ensisekunnit tuovat mieleen Amélie-elokuvan iki-ihanan soundtrackin. Pian kappale hyppää kuitenkin ihan toiseen junaan. En pidä alun intervallikuviosta (ˈɛɪjaˌfjatlaˌjœkʏtl), enkä kappaleessa toistuvista kerrosrakenteista. Piisi kuulostaa korvaani liian kovalta ja kulmikkaalta hevihumpalta. Oopperalaulaja on aivan järkyttävä. Laulumelodioiden sävellajit eivät ainakaan tässä esityksessä kohtaa. Minä haluan oopperani oopperana (mielellään 1800-luvun italialaisena) ja kevyen musiikin sitten erikseen. Kieltämättä efektistä tulee jonkinlainen luonnonvoima tai demoni mieleen, mutta toimiva se ei silti ole. Plussaa persoonallisesta yrittämisestä. Piisi jää mieleen.

Tässä vielä kooste ehdokkaista. Voi olla että Erna Hrönn on suosikkini...

TV-visiitille Islantiin

Pikavinkki tv:n katsojille täällä Suomessa. Noin tunnin päästä TV1:ssä alkavassa Jaakko ja maailmanvalloittajat-sarjan jaksossa vieraillaan Islannissa. Emäntänä toimii Islannin matkaoppaankin kirjoittanut Satu Rämö. Satu vie ohjelman juontajan, Jaakko Selinin, vaellukselle. Kauniita maisemia on siis luvassa.

Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa viikon ajan, ensi viikon lauantai-iltaan saakka. Valitettavasti se ei näy ulkomailla.

Laavaunelmia rakastaa FST5:tä

Talven mittaan suomalaiset on tutustutettu islantilaiskomediaan Yövuorossa (Næturvaktin), ja ensi tiistaina siirrytään päivävuoroon. Sarjan kieroutunut bensa-asemahuumori sopii suomalaisille: molempia pimeyden keskellä vaeltavia kansoja naurattaa samanlainen arkisen musta komiikka. Nykyisin naurua saattaa lisätä tieto siitä, että päähenkilöä - diktaattorinottein huoltoaseman yötä hallitsevaa vanhaa kommunistia Georgia - näyttelee Jón Gnarr. Siis Reykjavíkin nykyinen pormestari.

Tänään FST5 vie katsojansa toisenlaisiin tunnelmiin. Arnaldur Indriðasonin menestysromaaniin Räme (Myrín) perustuva dekkarielokuva kuvaa synkkää ja karua Islantia. Teoksen on ohjannut Baltasar Kormákur, jonka moni muistaa elokuvasta 101 Reykjavík (tai sitten Maaritin esittelemästä elokuvasta Meri). Odotan persoonallista kerrontaa ja kauniita maisemia.

Mikään muu kanava ei tarjoa meille samanlaisia herkkuja kuin FST5; ilman pohjoismaisia sarjoja ja elokuvia televisiotarjonta olisi ohuempaa. Angloamerikkalainen kulttuuri tuottaa suomalaiselle tv-katsojalle paljon hyvää viihdettä mutta vielä enemmän höttöä. Kotimainen tuotanto synnyttää joskus helmiä, mutta pitää meidän saada muutakin. Esimerkiksi Islannissa ja Norjassa tehdään persoonallisia elokuvia, jotka eivät kaupallisia kanavia kiinnosta.

Harmittaa, että viime aikojen ns. pakkoruotsikeskusteluun on vedetty mukaan myös FST5. On esitetty argumenttejä, että Yleisradio panostaisi liikaa pieneen ruotsinkieliseen yleisöön. Höpö höpö. On iso joukko meitä suomenkielisiä katsojia, joiden mielestä FST5 on paras suomalainen tv-kanava. Laavaunelmia rakastaa FST5:tä

Hafið - Islanti elää merestä

Hafið - Meri - sai näytelmäensi-iltansa Islannin kansallisteatterin suurella näyttämöllä jo vuonna 1992. Elokuvaversio tehtiin kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2002, ja yhä edelleen tarina resonoi ajassa.

Hafið sijoittuu 1990-luvun alkuun, jolloin Islanti salli kalastuskiintiöiden myynnin ja vuokraamisen. Aikoinaan valtiolta ilmaiseksi kiintiönsä saaneet kalastajat saattoivat nyt halutessaan myydä osuutensa markkinahintaan. Toisille kiintiökauppa tarjosi mahdollisuuden eläköityä ja lopettaa elinkeino, jolle jälkipolvesta ei löytynyt jatkajaa. Toisille kaupasta saatu voitto oli helppoa, ylimääräistä rahaa, ja vanhan elinkeinon hylkääminen mahdollisuus uuteen, modernimpaan elämäntapaan. Ne jotka kiintiöitä ostivat, saattoivat toimintaansa laajentamalla parantaa kilpailukykyään maailmanmarkkinoilla.

Murros ei ollut mitätön. Periaatteessa Islannin merialueet ja niissä uiva kala kuuluvat koko kansalle. Käytännössä niistä kuitenkin hyöytyy enää vähemmistö. Kun Ólafur Haukur Símonarson kirjoitti näytelmänsä, Islannissa oli vielä 1100 yritystä, joilla oli oikeus turskanpyyntiin. Vuonna 2010 yrityksiä on jäljellä 66. Kaikenkaikkiaan kalastuskiintiöiden omistajien määrä on pienentynyt 85 prosentilla. Kalastusyhteiskunnasta on tullut jotakin muuta - mutta mitä? Luulenpa että juuriltaan eksyneet islantilaiset etsivät yhä itseään.

Kalastuskiintiöiden keskittyminen harvoihin käsiin mahdollisti uuden varustamo- ja kalateollisuuseliitin nopean rikastumisen. Osa tästä varallisuudesta toimi katalysaattorina Islannin pankkikuplan synnyssä. Tästä kuinkas-sitten-kävikään-perspektiivistä katsottuna näyttää siltä, että jotakin tärkeää on nopeana velloneessa muutosprosessissa menetetty. Elokuvan patriarkan, eläkeikää lähestyvän Þórðurin kysymys tuntuu nyt erityisen ajankohtaiselta:

Lyhytnäköiset kusipäät! -- Mitä he tekevät romutettuaan laivat ja myytyään kiintiöt? Jeeppejä ei voi syödä.

Baltasar Kormákurin ohjaama Hafið on sariitinen perhedraama sukupolvien välisestä kuilusta ja yhden aikakauden rajusta päättymisestä. Tulevaisuus ei tunnu löytyvän cokista kittaavasta nuorisosta, mutta ei se ole ahneissa ja sekopäisissä aikuisissa tai jääräpäisissä vanhuksissakaan. Þórður luottaa kalastuksen ja näivettyvän kyläyhteisön tulevaisuuden ennemmin kaunan kohteensa ja kilpailijansa, kuin oman jälkikasvunsa, käsiin.



Elokuva on kaunis katsoa ja kuunnella. Sen huumori on salakavalaa ja rakentuu pitkälti pohjoisen kalastajakylän villipohjolamaiselle eksotiikalle ja vahvoihin henkilöhahmoihin. Syrjäisen elämänmenon pitelemättömyys toimii kyllä, mutta juoniteemoja on liikaa. Ne peittävät alleen draaman ydinajatuksen; punainen lanka hukkuu juonenpätkiin. Jotakin olisi pitänyt raskia karsia, jotta suurimmaksi osaksi illallispöydän ympärille rakentuva näytelmä pysyisi kunnolla kasassa myös laajemmassa miljöössä liikkuvassa elokuvassa.


PS. Markkinoinnille pyyhkeitä. Kansainväliseen levitykseen lähteneessä dvd-versiossa Elva Ósk Ólafsdóttir on korvattu ilmeisen romantiikannälkäiseksi arveltua suurta yleisöä kosiskelevalla kuvalla vedessä lilluvista rakastavaisista. Kannen perusteella olisin odottanut kohtalaisen tyhjäpäistä romanttista draamaa. Melkein jäi ansaitustikin Eddoja kahminut elokuva katsomatta.


Lähde:
Iceland Review: Owners of Fishing Quota Fewer by 85 Percent

Dagur íslenskrar tungu

Tänään on islannin kielen päivä. Sen kunniaksi - Eiríkur Örn Norðdahl: Höpöhöpö Böks.




Islanninkielinen teksti ja käännös englanniksi löytyvät täältä. Teos löytyy myös englanniksi tekstitettynä. Ö-painotteisen runon innoittaja on kanadalainen kokeellinen runoilija Christian Bök. Eiríkur itse taas on islantilainen runoilija, kirjailija ja kääntäjä, jonka erityisalaa ovat avantgardistiset ääni- ja kuvarunot. Runojen muoto näyttää usein leikittelevän kielen erilaisilla ulottuvuuksilla.

Näin Eiríkurin esiintyvän Oulunsalon Varjakassa elokuun lopussa. Englanninkieliset runot eivät toimineet minulle läheskään niin hyvin kuin riemastuttavat, islanninkieliset diktaattorirunot, joita kuunnellessa saattoi heittäytyä äänimaailmaan - sanat kun ryöpsähtelivät tuntemattomina ryppäinä, joiden merkitysten sisään oli turhaa yrittää. Rytmi ja äänteet tuovat oman, naureskelevankin kerroksensa hirmuhallitsijoista kertoviin välähdyksiin.

PS. Tässä vielä hassulla ruotsalaisella aksentilla esietty runo kylmäverisistä opettajista. En ole päässyt kääntämisessä otsikkoa pidemmälle. :-)

Reykjavíkin modernit valot

Sattumalta tarttui käteeni Kallion kirjastossa Viljo Kajavan runokokoelma Reykjavikin valot vuodelta 1970. En ollut tiennyt teoksen olemassaolosta, mikä johtuu ehkä osin vanhanaikaisesta tyylistä: teos ei ole oikein kestänyt aikaa vaan elää tiukasti modernismin jälkimainingeissa. Runot ovat lyhyitä ja mitattomia. Luonnonkuvaus ja aistihavainnot kytkeytyvät puhujan mielenmaailmaan. Välillä ote on kummallisen arvottava, vaikka lopussa puhutaankin ristiriitojen Islannista.

Kajavan Reykjavíkissa on pimeää ja sateista, mutta synkeydessä voi nähdä kauneutta. Kaupunki on useissa runoissa ikään kuin kesken, ”vielä suolaista vettä valuva vesiväriluonnos”. Kajavan puhuja kysyy: ”Mitä tehdä Reykjavikissa / kun sataa – – ?” Vastaus tulvii rauhaa mutta sisältää ajatuksen kaupungin rikki menemisestä: ”Ei muuta kuin odottaa, / olla hiljaa, / antaa sateen valua lävitseen / ja kaupungin – kuin luonnos – / hajota itseensä.” En aivan saa kiinni ajatuksesta.

Runoissa Islannin luonto on voimakas, eikä ”taivaanlämpö ei koskaan ehdi / tähän maahan, näihin ihmisiin”. Puhuja kokee sekä yhteenkuuluvuutta että irrallisuutta suhteessa luontoon, joka edustaa toisaalta menneisyyttä, toisaalta unimaailmaa. Surrealistisessa runossa rantojen kivet eivät kaipaa puhujan jalkojen töminää tai kätten liikettä. Puhuja ikään kuin hakee yhteyttä luonnon kanssa mutta palaa omaan maailmaansa: ” Polvistun kiville, nousen käsien varassa / käännyn takaisin tajunnan maailmaan.”

Vaikka luontosuhteessa on eri tasoja, pyrkii puhuja usein yhteyteen sen kanssa. Välillä puhuja tuntuu optimistiselta ja puhkuu elinvoimaa: ”Laavakivet, / vyörykäämme yhdessä: / joenuomassa on tilaa, / Gullfossin ryöpyissä / iloisia tähtiä –.” Välillä lähestyminen on turhautunutta: ”Turhaa raapia tätä maata / verestyvin kynsin, / ei pääse lähelle, – – .”

Kokoelman neljännessä osassa puhuja jättää Reykjavikin ”amerikkalaisen levymusiikin saattamana”. Viidennessä ja viimeisessä osassa puhuja tuntuukin katsovan taakseen, osoittaa sanansa islantilaisille ja julistaa: ”Katson suoraan elämäänne – –.” Runoissa vilahtelee coca colaa, amerikanrautoja, ”kymmenittäin tyhjiä votkapulloja” – tämä tuntuu olevan Islannin ruma puoli. Unien maailma on kuitenkin olemassa: ”Mitä kysyitte? Ryyppäävät? / Juovat Coca-colaa, eräät votkaa. / Palaavat myöhään yöllä / unien turvemaailmaan.” Islanti elää kuin jakomielinen.

Itsevarmuudesta huolimatta teoksen viimeinen runo tunnustaa puhujan rajallisuuden. Viljo Kajava kirjoittaa:

En tiedä onko Islanti kaunis vai ruma,
en nähnyt satujen saaren koko kuvaa.
Näin kalastajan hikiset hartiat yöllä,
.....................sanoin: kauniit.
Näin tärkätyn johtajanilmeen päivällä,
.....................totesin: ruma.
(Tulonjako maassa jyrkkä)

Näin lohivirrat, putoukset, voimalaitokset,
haukottelin taidenäyttelyiden
.....................sinipunerville tunturimaisemille,
mutta en tiedä onko vastakohtien Islanti
.....................kaunis vai ruma.

Joka tapauksessa olen kahdesti mielelläni
.....................vanhaan Reykjavikiin tullut
ja melkein mielelläni
.....................kahdesti lähtenyt –

Islannin pluumi ja läiskä

Kuten edellisestä kirjoituksestani saattoi päätellä, Nifinin Islanti-syksy jatkui viime keskiviikkona yhä vain ajankohtaisella tulivuoriteemalla. Luennoitsijana oli Viron geologisen tutkimuskeskuksen johtava seismologi Heidi Soosalu. Helsingin yliopistosta maisterin ja tohtorin tutkintonsa hankkineen Soosalun nimi on tuttu televisiosta ja lehdistä, jotka ovat vuoden mittaan useaan otteeseen hyödyntäneet hänen Islannin tulivuoriin liittyvää asiantuntemusta.

Luento oli informatiivinen ja hauska. Hyvin ajoittunut työreissu mahdollisti sen, että minäkin pääsin luentoa seuraamaan. Yksi monista mielenkiintoni herättäneistä asioista liittyy Islannin syntyyn.

Olin ajattelemattiomasti antanut kunnian Islannin synnystä Atlantin keskiselänteelle. Keskiselänteellä mannerlaatat erkanevat toisistaan muutaman senttimetrin verran vuodessa. Saumakohdasta purkautuu laavaa, ja olin ajatellut Islannin olevan tällaisten laavapurkausten seurausta. Sijainti Atlantin keskiselänteellä selittääkin osaltaan Islannin vulkaanisuutta, mutta merenalaiset saumavuodot eivät ole riittävän suuria, että Islannin kaltainen saari olisi voinut Atlantin pohjasta nousta.

Islannin synnyn taustalla - ja Islannin alla - on pluumi, syvältä syvältä maapallon vaipasta kohoava magmavirtaus. Aluetta pluumin yläpuolella kutsutaan kuumaksi kohdaksi, hotspotiksi. Hotspotin aktiivisuus vaihtelee ajan mittaan, ja jonkin aktivoitumiskauden seurausta on Islannin saari keskellä Pohjois-Atlantia.

Tämä lyhyt pätkä havainnollistaa pluumiasiaa aika mukavasti dramatisoiden:



Kuuma läiskä pysyy paikallaan, maankuoren liikkuessa hitaasti vaipan virtausten kuljettamina. Islannin hotspot, jonka keskus on halkaisijaltaan parisataa metriä sijaitsee Askjan lähistöllä. Samainen kuuma kohta on vastuussa paitsi Islannin myös Färsaarten ja Shetlannin olemassaolosta. Siitä purkautunutta basalttia löytyy myös Itä-Grönlannista ja Irlannin pohjoisrannikolta.


Kuvassa Askjan järvi, Öskjuvatn kesäkuussa 2006. Taustalla uinuu tulivuori Herðubreið.

Lisää kuumasta Islannista voi lukea vaikkapa Wikipediasta:

Hotspot (geology)
Mantle plume
Iceland hotspot
Iceland plume

Jäätikkö tulvii ilman purkaustakin

Grimsvötnistä ei ole tullut Eyjafjallajökullin seuraajaa Islannin tulivuorenpurkaustilastoihin - ainakaan vielä. Muillakin perintöprinsessaehdokkailla - vaikkapa Heklalla ja Katlalla - on siis mahdollisuus kiilata palkintopallille.

Tämänkertainen tulva saavutti huippunsa keskiviikkona ja on sittemmin nopeasti laskennut. Samalla alueen mittauspisteessä seurattu harmoninen tärinä on heikentynyt. Loppuraportin mukaan tulvan kulku on ollut tyypillinen sellaisille Grímsvötnin tulville, joiden yhteydessä ei ole esiintynyt vulkaanista aktiivisuutta.

Sanonko mitä: pettymys! Toivoa ei kuitenkaan kokonaan tarvitse heittää. Grímsvötnin magmakammio on aika täysi, ja nyt tulivuoren yllä on vähemmän jäätikön aiheutamaa vastapainetta... Jökulhlaup kasvattaa tulivuorenpurkauksen mahdollisuutta, vaikkei aina takaakaan sitä.

Pohdin jo keväällä hieman hämmentyneenä jäätikkötulvien ja tulivuorenpurkausten välistä suhdetta miettien, että eivätkö Katlalla vuosina 1955 ja 1999 tapahtuneet tulvat ole merkki siitä, että tulivuori on purkautunut salaa jäätikön alla. Ja että eikö tämä tarkoita sitä, ettei Katlan purkaus ole mitenkään myöhässä. Joidenkin mielestä näin onkin, mutta keskiviikkona Nifinissä luennoinut Heidi Soosalu valaisi perin loogista asiaa laajemmalti.

Jäätikkötulvan resepti on yksinkertainen. Tarvitaan allas, jossa on vettä. Tarvitaan altaan täyttyminen tai rikkoutuminen. Patoutunut vesi voi karata jäätikköjärvestä vaikkapa maanjäristyksen seurauksena. Jäätikkötulvaan ei siis tarvita jään nopeaa sulamista niinkuin olin ajatellut. Sulan veden esiintyminen jäätikön alla on tietysti merkki siitä, että kuumaa magmaa esiintyy suhteellisen lähellä maanpintaa.

Myös tärinägraafien muuttuminen sai tarkemman selityksensä. Vesimassojen vyöryessä syntyy tietysti tärinää. Se näkyy graafeissa korkeampifrekvenssisen, sinisen tärinän lisääntymisenä varsinkin suhteessa matalampitaajuuksisiin vapinoihin. Grímsvötnillä viikolla tallennettu tärinägraafi todistaa siis jökulhlaupin - vaan ei tulivuorenpurkauksen - tapahtumista loka-marraskuussa 2010.


PS. Heidi Soosalu on Viron geologisen tutkimuskeskuksen johtava seismologi ja apulaisprofessori Tallinnan yliopistossa - ja keskiviikkoisen luennon jälkeen yksi lempparitutkijoistani!



Lähteet:

IMO: Jökulhlaup from Grímsvötn subsides
Eruptions: When headlines go wrong (for the Grimsvotn update for 11/4/2010)

Perintöprinsessa Grímsvötn

Grímsvötn Vatnajökullin alla on yksi Islannin aktiivisimmista tulivuorista, ja vaikuttaa siltä, että siitä on tulossa Eyjafjallajökullin seuraaja Islannin tulivuorenpurkaushistoriaan. Viimeksi Grímsvötn purkautui aika tarkkaan kuusi vuotta sitten.

Lisääntynyttä aktiivisuutta alueella on havainnoitu pitkin vuotta. Tänä aamuna mitattiin yli kolmen magnitudin maanjäristyksiä. Myös sulavesien virtaus jäätiköltä (jökulhaup) on alkanut. 

Geofyysikko Páll Einarsson pitää todennäköisenä, että purkaus Grímsvötnillä on käynnissä. Ennuste ei ole kuitenkaan dramaatiinen. Vuoden 2004 purkaus oli kesy ja kesti vain noin viikon. Uusi purkaus on alkanut samaa kaavaa noudattaen. 

Lähteet:

RÚV: Miklar líkur á gosi

RÚV: Hlaup er hafið í Grímsvötnum